sivupersoonan jatkot

Pikkuisen on pitänyt kiirusta ja sitten kun ei ole pitänyt on vaan ihan rehellisesti laiskottanut.

Ilmeisesti myöskin sisustavaa sivupersoonaa, on sen verran hiljaista ollut.

Mitä nyt tänään meinasin Tori.fi:stä ostaa lipaston.

Ei mennyt niinkuin siellä kuuluisassa Strömsössä.

Meni sanonko....no, lukekaa facesta! On nyt siellä huushollin sivullakin.

Mutta ne edelliset säätämiset, niistä mun piti.

Se kellarin tyhjennysoperaatio (huonolla menestyksellä, se on täynnä edelleenkin) johti siihen,

että se taannoin kahtia sahattu ruåttalainen hyllykkö ilmestyi eteiseen.

Jotan riitasointua, ettei käsinsolmittu matto vedä koko eteistä liian fiiniks, en minä semmosessa viihdy. En tiedä onko se toi sivupersoona, joka kuiskuttelee, että ei tämä näin jää, älä pelkää...

Toisaalta ihan passeli näin, tuota romua kun tuppaa kerääntymään tähän hyvin noileesti.

Ja seinä takana tekee sen sortin mutkan, että ei tuohon ihan mikä tahansa mahdu -ja pisteenä iin päälle seinässä on hyvin ulkoneva pistorasia, jossa pistokkeet tietty vielä lisänä.

Antaas katsoo kuin tässä käy.

Olkkarissa sen sijaan kävi vallan hyvin.

Enkä todellakaan aio kaivaa vanhoista postauksista vahvistusta sille, että sanoinko "tätä en maalaa", kun uskoisin niin kuitenkin sanoneeni. Onneksi sanon vain suht koht kauniita sanoja, niin usein joudun sanani syömään :) 

Tältähän siellä olohuoneessa ihan noin normisti näytti (paitsi että kukat yms puuttuu pöydältä)

 

Ei, ei rassannut silmää, ei. Mutta ihan pikkuisen ahisti.

Joten oli pakko kokeilla kangasta apua käyttäen:

Soitin vielä systerillekin, että mitä hiivattia teen! Kehui, että onhan se ihan hemmetin nätti pöytä, mutta maalaat sä sen kumminkin.  No, hemmetin nättihän se onkin, mutta kun koko huoneen väritys oli ihan toinen silloin kun se tuli. Vaaleampi. Se oli se "jokin" -nyt se jokin tuppas häviämään yleiseen tummuuteen, varsinkin illalla.

Jotta minähän otin ja sutasin.

Eikäpähän häviä enää edes illan pimeyteen!

 Ja hei, sehän on vain pöytä!
Mieleinen kuin mikä ollut koko ajan -ja nyt voin sanoa, että vieläkin mieleisempi.

Nyt mun sivupersoonaani rassaa makkari ihan vallan kamalasti.
Sinne tuli yksi niin selkeä parannus, että ne ruåttalaiset yöpöydät saa etsiä uuden kodin (kellariin ne ei yksinkertaisesti edes mahdu) ja vaikka nyt jäinkin mieleistä lipastoa vaille, niin kyllä se sinne löytyy sekin, jos ei muualta niin tuolta sinikeltaisesta kaupasta.

Tänään on ollut ihan huuhaapäivä, en mitään -siis yhtään mitään- ole saanut aikaiseksi, jos ei nyt lasketa sitä helvatan turhaa muka-kaupankäyntiä, joten taidanpa lähteä jatkamaan samaan malliin.
Tänään en taida uskaltaa vielä laittaa edes yöpöytiä muyyntiin, jotenkin on sellainen olo, että tänään menee kaikki sellainen toiminta ketuiks...jos vaikka huomenna sitten.

Ja enköhän minä tässä kohtsillään tule kertomaan mitä se mun sisustava sivupersoonani on saanut aikaiseksi vaiko mitään.
Ai kun on kiva kun voi laittaa jonkun toisen niskoille...