muutama sananen

- ja muutama kuvakin, tottamoosess, tännekin suuntaan välillä.

Joskus käy väistämättä mielessä kuinka oikein olen ehtinyt töissä käydä kun ei nytkään meinaa vuorokauden tunnit riittää mihinkäään. Vai onko se mahdollisesti vain huonoa päiviensä organisointia kun ei ole enää niin minuutilleen tai tunnilleen tämä elämä kiinni missään. Joustoa kun riittää, niin ehkäpä sitä on armollinen kaikessa aikatauluttamisessa (tai sen puutteessa) itselleen.

Päivät venyy tuonne aamuneljään hyvin noileesti kutimen ja Netflixin parissa, kaikki neulootikot ainakin tietää sen "teen vielä tämän kuvion/nämä kavennukset/vielä tämän ohjelman/nämä pari jaksoa loppuun"...ja kierre on valmis ☺

Kun oma vuorokausi on muutenkin pidempi kuin se normi 24h, niin eipä tässä paljon ole tehtävissä.

Muuta kuin sukkaa sukan jälkeen. Oikenee tämä rytmi toki taas kesään menessä -enkä minä nytkään mihinkään puolille päiville nuku, vaikka systeri onnistuikin tänään herättämään vähän vailla kymmenen...mitä näistä harmaista aamuista! Kun ei ole kiire, niin ei ole kiire!

Kevättä kohti kuitenkin ihmisen mieli, vaikka nytkin tulee lunta -tai jotain siihen verrattavaa- vaakatasoon. Valo kuitenkin lisääntyy päivä päivältä huimaa vauhtia.

Valon myötä alkaa väritys keventymään huushollissakin. Ensimmäinen etappi saavutettu, olohuoneen verhot vaihdettu, samoin muutama tyyny päivitetty -yllätys yllätys- vaaleanpunaisella vähän keväisempään malliin.

Nyt sitten vielä odotellaan kustinpolkemia kotiin, toivottavasti ensi viikolla...

On siinä jo melkoinen ero tunnelmassa tämänkin muutoksen myötä, innolla ja sormet syyhyten odottelen, että pääsen tästä jatkamaan.

  

Tulipa muuten tuossa koneella vastaan yksi vanha (no, ei nyt niin kamalan vanha kuitenkaan) kuva.

Jäin oikein tuijottamaan, että mitäs on tallessa, mitä lähtenyt ja minne.

Sohva on muuttanut miniälle, matto Naukulaan, sohvan takan oleva lipasto meni myyntiin, etualan kori jäi Lillaan (korissa oelva pehmokoira meni alakertaan yhden pikkukoiran "rakastetuksi"), verhot on makkarissa, valaisimet edelleen olohuoneessa, tuoli samoin -kuin myös pöytä, tosin valkoiseksi maalattuna. Nubialaiset täulujen yltä seinältä on osin tallessa; keittiössä iso naamari ja soitin roikkuu eteisessä -pikkunaamarit jäi nekin Lillaan, ulkoseinälle muistaakseni roikkumaan.

Että minäkö muka vaihtelunhaluinen??

Onneks mulla ei ole miestä! 

Saattais tuntea olonsa jotenkin uhanalaiseksi....

CU!_☺/