Ja sitten....aaaaarrrr....

No, eipäs nyt hötkyillä kuitenkaan!

Meinas jo kelit lämmetä, mutta ei sitten kuitenkaan, mutta kun varasto oli siivottu ja kaikki löytyi paikoiltaan, niin hommiinhan se oli ruvettava.

 *

Uudet Fiskarsit esille ja testiin.

Haravan jo kerkesin testata aiemmin, se on niin herkullisen iso, että jollei kaikki kuitenkin käsittäis väärin, niin tekis melkein mieli sanoa, että odotan syksyn lehtiä.

Mutta kun kaikki kuitenkin luulis, että hulluksi (siis hullummaksi) se on tullut, 

niin en sano! Katsokaa itse kuvasta, se on h u i k e e.

Sanoisin, että jopas sujui lehtivalssi, ne viimeisetkin puskien alustat tuli koluttua ihan mielikseen,

tähän asti ne oli vähän jääneet tyylin no-mä-sitten-joskus...

Ja aikas hulppee tuo lehtisäkkikin, olin kerran jo naapurikateellisena ostamassa viime syksynä, mutta olivat joka paikasta silloin loppuneet. Kumma juttu. Kaikki muutkin tykästyneet.

Nyt se kulki kevyesti mukana tontin kulmalta toiselle, puskalta toiseen.

Päätin samalla saksia vuorenkilpien huonot lehdet,

ne kun alkaa kerätä kotiloita aika herkästi. Ja vuorenkilpiä riittää siellä sun täällä.

Olipa hyvät saksimisvehkeetkin, oksasakset oikeasti, mutta kun jotkut vanhat lehdet on kuin vanhaa saapasnahkaa, niin ei niihin ihan mikä tahansa tehoakaan.

Nämäkin testissä. Noh, hyvä rautaharava on aina hyvä olla olemassa, sille on aina käyttöä, mutta ei juuri tänään. Tuo toinen vei huomion: möyhennyskuokka!

Ikinä sellaisesta aiemmin kuullutkaan, (ihan noviisi puutarhurinplanttu) mutta oiva peli.
 Pääsi perennapenkit möyhentämään -jopa sitäkin, jossa on katteet päällä.Toimii.

Mutta tämäkin vielä: sillä sai muutamat sinnikkäät rikkaruohot juhannusruusupuskasta!

Sinne muuten mitään asiaa ilman avaruuspukua tai jotain muuta suojausta kun se suorastaan kietoutuu piikkilonkero-käsi-oksineen ympärille. Ihan varmasti tekee just niin.

 

 Ai juu - ne vuorenkilvet.

Sanoinko jo, että niissä o n  kotiloita!

 Varaston viereisestä penkistä löytyi useampi kymmenen, onneksi kaksi kolmasosaa oli tyhjiä kuoria (eli ferramol toimii) mutta ...

kun viimeisestä keräilyerästä meinas yksi lähteä karkuun, niin  oli uskottava, että se on kuulkaa kesä alkamassa. Nuokin peevelit alkaa olla talven jälkeen hereillä.

 No, samalla tuli sitten jaettuakin niitä vuorenkilpiä vähän.

 Lisää pitäis vielä, tuo toinenkin puoli tarvitsis, mutta ensin pitäis tutkia onko kompostit sulaneet.

Multaa pitäis saada.

Lopputulemaksi rutistuksesta sain melkein puoli lehtisäkillistä kompostoitavaa.

Hyvä kun oli säkki käsillä, nyt on nimittäin kaikki kolme kompostoria ääriään myöten täynnä, eikä sinne mitään voi laittaa ennenkuin pinta alenee sulamisen ja kompostoinnin käynnistymisen myötä.

Joten saavat nyt hetken aikaa odotellakin tuossa.

 Noita lehtisäkkejä on pienempääkin mallia olemassa, semmoinen 50-litrainen, mutta sille on niiiiin selkeä funktio kesälle tieosuuden perkuuseen rikkaruohoista, että en ole vielä edes avannut paketista!

(tai mistä sitä tietää mitä kivaa käyttö sille keksii -se on aika kätevän kokoinen vaikka mihin)

*

Mitäs muuta mä tänään touhusin...ai juu, ne maitokärryt.

Ne on odotelleet kasaamattomina parvekkeella jo hyvän aikaa, mutta on ollut ihan liian kalsat kelit keskittyä mihinkään noin kesäiseen juttuun.

Eilen vasta kasasin, ja siinäpä ne sitten hetken olikin tientukkona kotona eteisessä...

 ...siihen asti kunnes kurvasin Lillasta takaisin kotiin ja otettiin alakerran naapurin parvekkeelta maitokärryjen kyytiin vanha singer ja tuotiin Lillan kuistille. Vanha kansi oli vanha huono kansi ja se sai kyytiä, mutta uuden kannen raakileet on tuossa nojallaan. Parvekelaat oli vähän isot (vaikka pienet olikin) nykyiselle pikkuparvekeelle, joten kun niitä muuton jälkeen sahailin sopiviksi otin jämät talteen.

 Tarvikelaatikot pelastin, ne on sympaattisia kapistuksia ja onneksi hyvässä kunnossakin.

 Ja ennen kotiinlähtöä otin sitten työkalut esille ja rakentelin väliaikaisen tason.

Se huono keskeneräisyydensietokyky, you know.

Katsotaan kuinka ikuinen tuosta väliaikaisesta tulee, kestopuuta kun on ja vielä kun liinan saa päälle...

 Ja loppuviimeksi kun kaksi viikkoa on muistuttanut itseään lopulta muistaa ottaa paristotkin mukaan kotoa. Eli kellot ja palovaroittimet on taas tässä maailmassa.

Eikös tämä ole jo sen  merkki, että kyllä se kesä on jo nurkan takana...?

 Jouluruusu tosin sinnittelee siellä sisällä edelleen, se vaan on unohtunut siihen.

Nonnii, onks täällä enää ketään??

Minä kun sen arpasun lupasin.

Fiskars on erittäin kiva yhteistyökumppani, ja kun nyt sattui pakettiin mukaan sellaista mitä itse en tarvitse, eli pensassakset, niin eivätpä nuo huonoa tykänneet kun kysäisin saisinko pistää ne arvontapalkinnoksi. Ja kun minäkin tietysti olen niin kamalan kiva ja mukava, niin pistin sitten itse siihen kaveriksi tuon uuden just ilmestyneen Laiturilla-kirjan.

Kun ei niitä pensaita vielä ihan just nyt varmaan leikellä (tai mistä minä sen tiedän) niin voi vaikka lueskella odotelleessaan ☺

Laitetaanko samat vanhat säännöt?

*

1. arpa kun kerrot mikä on lempipuuhasi puutarhassa

2. arpa kun olet lukijani (saa liittyä nytkin, mutta älä nyt ihan arvonnan takia pelkästään, ethän)

3. arpa kun linkität ylläolevalla kuvalla oman blogisi palkkiin tai facessa

Muista kertoa kommentissasi kuinka monta arpaa!!!

Facen kautta voi myös osallistua tykkäämällä sivusta ja kommentoimalla sinne.

Jos joku anonyymi haluaa osallistua, niin laitapa selkeä nimelläsi varustettu viesti tuosta sähköpostilinkin kautta (oikeassa palkissa)

*

Johonkin aikaan 2.5 suoritan arvonnan ja voittajalla on aikaa ilmoittautua 5.5. iltaan mennessä (jollei saa blogin tai meilin kautta kiinni) jonka jälkeen arpasen uudestaan!

*

Onnea kaikille arvontaan tasapuolisesti!

Ja kiitos jälleen kerran