Kiitti riitti!

Joka kesä saman ongelma:

se kamala, jäykänkankea, märkä, likainen aina väärään suuntaan mutkalla oleva kasteluletku.

Mä kranttuhan vaihdoin alkuperäisen sinisen heti vihreään - ja kun Clasu myi pinkkiä,

niin heti menin ostoksille. Ihan Lillan väri!

Noh, pinkki tai ei, samaa taistelua. Menee hermo huonoon kuntoon kerta toisensa jälkeen

-jopa näinkin lehmänhermoiselta. Ai, en o vai? No olenpas, älä väittele siellä!

Siispä. Se sama saksalainen nettikauppa josta se edellisen postauksen kamiina on,

se myy kaikkea muutakin kivaa. Joten en minä kauhean kauan harkinnut, sen verran vaan, että sain systeriltä kysyttyä, että otaks sinäkin. Otti se.

Että kaksi, naps, kliks ja odottelemaan postia.

Siellä se on paikallaan ollut jo hetken.

Letkumestarin uus letku. Väri on kamala, mutta ei niin kamala kuin se sininen samanlainen, jonka meinasin jo joku vuosi sitten ostaa jostain teeveeshopista -mutta se väri tökkäs niin pahasti, että en tilannut. Vähän tökkäs tosin hintakin. Nyt ei sekään.

 Siinä se pötköttelee korissa, suorastaan lötköttelee :)

Hana auki ja kas...se turpoo...

 ..ja alkaa näyttää ihan oikealta vesiletkulta!

 Piti vaan tehdä pieni laattojen putsaus, joten en levitellyt enempää, siinä oli kasassa,

ja kun hanan laittoi kiinni ja ruiskutteli letkun tyhjäksi, niin siihen se kiltisti kutistui.

 Joten sinne vaan, takaisin koriin lötköttelemään.

Heleppoo!! Ei sotke. Ei paina mitään. Ei mene hermot.

Värikin on ihan ookoo kun ajattelee...ja ainakin toistaiseksi viereen parkkeerasi ikuinen kulkuri,

loota joka näköjään reissaa systerin ja mun mökkien välillä milloin minkäkin värisenä -se sai nyt yhden "mihin-hittoon-mää-tuon-tuuppaan-patjan" tyynyineen ja ne näyttää ihan jopa värien puolesta mätsäävän.

Tai sitten se on vaan tämä kevät....

 Keväästä puheen ollen, katsokaa nyt:

Jokakeväinen ihme tapahtuu.

Vauhdilla!

☺