tiistai 25. elokuuta 2015

entäpä jos...

...maailmasta häviäisi värit?
 Onneksi ei sentään!
Niin maallista kuin tämä onkin, niin onhan tämä aika taivaallista.
 Paljain varpain hipsin edelleen ja nautin joka minuutista täällä omassa kuplassani.
Radiokanava on musiikkivoittoinen, uutiset menee nopeasti ohi, telkkarin uutisia en ole katsonut kaiketi toukokuun jälkeen. Eli todellakin elän tässä pinessä kesäkuplassa, kaukana paha maailma.
Toki joskus kurvaan johonkin kun on pakko, mutta kamalan vaikeaa ajatella, että kohta tämä ihanuus alkaa olla taas ohi. Hiipii se vaan pikkuhiljaa se syksynalusfiilis...aamukaste viipyy yhä pidempään, pimeä tulee yhä aikaisemmin, pihasuihku on just ja just siedettävän rajoilla aamuisin -illalla sitä ei voi edes ajatella. 
Kukinta on kääntynyt selkeästi syyskukkiin, nyt ovat hortensiat ja leimut liljojen ja kultapallon kanssa täydessä kukassa.

Tehdäänpä siis taas pihakierros, aamukasteesta öttiäisiin -ja siihen kesän ensimmäiseen perhoseen!
 Taitaa olla niin, että omppuja joko on tai sitten niitä ei ole.
Tänä vuonna on, viime vuonna ei, ensi vuonna ilmeisesti ei.
Passaa mulle. On tai off-ihmiselle.

 Viidakko kiittää ja kuittaa.
Pysykääs linjoilla, mä kohta tsekkaan onko siellä linjan toisessa päässä enää ketään.
Pistetään arpasu pystyyn...soon...very soon...

8 kommenttia:

  1. Ihanan kesäisiä kuvia :) Täällä tuntuu jo niin syksyiseltä varsinkin iltaisin, pimeä tulee aikaisin ja kylmyys menee luihin ja ytimiin. Mutta voipahan polttaa paljon kynttilöitä ja nautiskella tunnelmavaloista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi vaihtelee kelit, yks päivä ihan kesän parhaita, seuraava jo kovin syksyinen.
      Ja on kovin syksyistä ulkona ainakin illalla, pimeä tulee yks kaks ja sisälle hiipii koleus.
      Toissailtana sai puolille öin pitää ovea rakosellaan, nyt visusti kiinni koko päivän. Saas nähdä mitä huomenna.

      Poista
  2. Juu pidetään mieluummin tosiaan noi värit :). Vaikka ihan kauniilta näyttää mustavalkoisenakin.

    Kupla on varmaan just oikea sana kuvaamaan sun paratiisieloa. Jos ihan rehellinen olen, olen ihan hintsusti (tai oikeastaan aika paljonkin ;)) kateellinen siitä, mutta samalla iloinen sun puolesta. Nauti nyt vaan vielä täysillä vaikka kuinka syksy koittaa säikytellä. Siihen on kumminkin vielä piiiiitkä aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli koneella kuvia mitlä maailma näyttää värisokean silmin, siitä tuli inspis hukata värit. Onneksi päivä oli kuuma ja kirjkas, olis muuten voinut leikkiessäkin tulla suru puseroon.

      Nautin edelleen, vähän alkaa olla vilpoista sisällä, mutta jos vaikka vielä lämpenis. Nuo illat vaan alkaa olla turhan aikaisin pimeitä ja viileitä, menee telkkarin ääressä istumiseksi....ja tätä menoa mä hukun kohta villasukkiin!!!

      Poista
  3. jos värejä ei olisi ollut osaisikohan niitä kaivata. Kyllä mustavakoinenkin näyttää kauniilta. Sateet sitten palasivat. Tosin vesi tekee luonnolle hyvää. t Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa sellaista osaa kaivata mitä ei ole ollut, mutta jos värit häviäis, niin varmasti kaipais. Ainakin vanhoja valokuvia katsellessa näkee ne värit sielunsa silmin :)
      Täällä muuten ei kovin paljoa satanut, päivällä vähän aikaa ja sitten joku kuuro pikaisesti illalla. Saapi huomennakin ottaa letkukastelun ohjelmaan!

      Poista
  4. Kun melkein puolet vuodesta on mustavalkoista niin nautitaan tänä toisena puolikkaana väreistä.
    Ihanan värikästä Lillassa onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se meillä on! Onneksi nuo mun "syksynkukkijat" on sen verrran kookkaita, että riittää silmäniloa vielä tähänkin hetkeen, vaan täytyypä jotain hommata lisääkin, periferian penkki näyttää kovin aneemiselta kaikessa vihreydesaään.

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥