Erikoinen eilinen.

Jos ei muuten, niin kelien puolesta.

Aamupäivän sai sujuvasti hikoilla pihahommissa auringonpaisteessa.

Puoliltapäivin hyppäsin fillarin satulaan ja otin suunnan RTVlle, parkkeerasin tosin kadunvarteen odottelemaan - niin oli tehnyt muutama muukin.

Luvassa oli pitkä letka pärinää, murinaa ja äänitorvien toitotusta...

 Tästä se letka lähti!

Vartti silkkaa riemua, iloisia matkapyöräilijäitä.

Tapahtuman viimeisen päivän "kunniakierros" ja tottamooses mä olin katsomassa!

Jos ei pärrät yhtään kiinnosta, niin skrollaapa alemmas, on siellä muutama vetinen yrttynen ja kippo ruokaakin...jossain siellä...

  Olishan noita....taisin napsia noin sata kuvaa...

Mutta, etiäpäin sano mummu lumessa.

Satoi sitten rakeitakin taas vaihteeksi.

Eli tuolla retkueella oli kelit kohillaan tuolla kierroksella -ja meillä katselijoilla myös.

Ei mennyt pitkääkään aikaa kun oikein kunnon ukkoskuuro yllätti!

Tai no, yllättääks sateet enää ketään??

 Taas vietiin tyynyjä lippakioskiin ja majoittauduttiin sisälle.

Verhoja vaan auki, veti niin pimeäksi, että kaikki pienikin valonpilkahdus piti napata talteen.

 Hetken näytti tosi mustalta.

 Seuraavassa hetkessä oli taas "valot päällä".

Vettä tuli samaan tahtiin koko ajan: kaksi minuuttia hana täysillä, kaksi minuuttia normaalia sadetta ja sitten taas hana auki. Ja tuuli, joka meinasi repiä puut juurineen.

Eilen olin taas tosi onnellinen, ettei vanha juoppo seiso tuossa ulkona pelottelemassa.

Mutta jollain tuolla ylhäällä on kyllä huono huumorintaju. Tai tosi paha rakkovika.

  Mutta loppuu ne sateetkin aikanaan.

Nyt on taas arska ilmestynyt maisemiin, josko alkais vähitellen jo vihreyteen tulla väriäkin.

Yritystä on.

 Onneksi on amppelikukat, ne on pelastaneet paljon!

 Varjolilja just samassa vaiheessa kuin kasi viikkoa sitten.

 Vattujakin näyttäis tulevan...

 Ja lippakioski alkaa jäädä kasvillisuuden taa naapurin ja mun polulta katsottuna.

Kohta alkaa malva kukkia!

 Omia tomppeleita. Vaikka sekin puska on aika kärsinyt.

 Viimeisenä kipossa (epämääräisen näköistä) ruokaa. Majailee pihakiveyksella aurinkotuolin takana.

Just nyt siinä on kuivamuonaa.

Täällä seikkailee ilmeisesti edelleen yksi peevelin arka katti, minä en edelleenkään ole nähnyt edes hännäänpäätä, kuullut olen moukunan muutamaan otteeseen.

Kaikki tuntuvat tietävän, että juu, se on se arka valkomusta...

Ruoka on nyt hävinnyt kiposta kolmena yönä ja yhtenä päivänä kun itse en ollut paikalla.

Ei vahingossakaan tule esiin.

Katsotaas kuinka kauan väsytys vie - ja tuottaako tulosta.

Aurinko armas paistaa taas, hetken ripsutti muutaman tossa-teille-vielä-vähän-pisaran, 

mutta josko se olis tältä päivältä siinä.

Onneksi leikkasin nurmikon aamusta, ennen noita piniäkin sateita, eipä tarvitse huolehtia taas viikkoon -jollei nyt aurinko ja lämpö tee jotain kasvupyrähdystä- mikä on ihan hyvä juttu, mulla nimittäin sähkökäyttöinen ruohonleikkuri sanoi työsuhteen irti. Onkohan se syönyt liikaa kiviä...

Kävin lainaamassa faijan konetta ja kun sain oman nurtsin kondikseen, kävin ajelemassa heidänkin pihanurmikon. Tiesin, että faija on tulossa sen ajamaan -jeesitään välillä näinkin päin :)

Vaan nytpä minä hilaan persukseni liikenteeseen, parit pikkushoppailut ja sitten suunta kohti rinsessalandiaa, illaksi taas itseäni parempaan seuraan.

Ja kun rinsessat menee unten maille, niin kolme koiruutta saa rapsutuksia sydämensä kyllyydestä!

Mukavaa iltaa teillekin!

Ja viikonloppuja....maanantaina taas normaalinn arkeen.

Viisi viikkoa lusittu.