Menköön samaan syssyyn toinenkin haaste!
Blogini tarina.
Elämää ja elämyksiä-blogin Pirkolta.
Tämäkin tuolla maannut ipadin kulmassa aukinaisena välilehtenä ties kuinka kauan.
Hmmm. Kamalan vaikea muistella mitä ja miksi, sen muistan kyllä koska.
Se oli tammikuu, pian kuusi vuotta sitten.
Olin jonkun asiakkaan kanssa jäänyt suustani kiinni pahemman kerran ja hän mainitsi siinä kaikkien juttustelujen lomassa jonkun ihanan blogin, jonka kirjoittaja oli hänelle jollain lailla tuttu.
Meni ehkä viikko kun muistin, että ai niin, se blogi!
Mikähän se nyt sitten oikein on. No, se oli Sinisen oven takana, joka elää ja hengittää edelleen hurmaavine kuvineen. Sirkalla ei ole blogilinkityksiä, joten lähdin sitten ihan hakuammunnalla kuukkeloimaan tätä blogistanian ihmeellistä maailmaa -joka vielä silloin oli huomattavastikin pienempi kuin tänä päivänä. Löysin parikin blogia, joita sitten satunnaisesti muistaessani lueskelin.
Taisivat jossain suosikkipalkissa olla kaiken muun seassa...on se aika muuttunut, nyt voisi kysyä, että niin mikä suosikkipalkki? Käyttääkö kukaan enää sellaista?
Sitä en muista kuinka kauan meni aikaa, että oltiin sitten viimein siinä tammikuussa.
Silloin olin jo yrittänyt rakentaa jonkunlaista blogipohjaa vähän tyyliin "kai minäkin kun muutkin".
Se taisi olla sitä aikaa kun blogeja alkoi ilmestyä kuin tatteja metsään. Hirmuisesti jännitti ja oli perhosia vatsassa kun painoin sitä viimeistä julkaise-kuvaketta ja päästin "mummun huushollin" maailmalle. Olihan se aika hulvatonta menoa silloin, postausta tuuppas maailmalle kuin kahdella kanilla poikasia, joka niemeen ja notkelmaan.
Taisi silloin aika paljon tapahtuakin.
Asunnot vaihtui alvariinsa, ensimmäinen lehtijuttu tuli pihalle, lapsenlapsia tuli ennemmän kuin se ainokaiseksi luultu, Lilla tuli mukaan kuvioihin ja mitä kaikkea.
Reissuja ja rakentamista, leipomista ja kaivamista, maalaamista ja lisää maalaamista, nikkaroimista ja hiusten värjäämistä.
Ja sitten tuli rimakauhu.
Mitä ihmettä minä oikein olen ajatellut vai en mitään....
Postaukset pois vanhimmasta päästä, tuoreimman poistamisen kanssa olikin sitten samat perhoset vatsassa....mitä minä oikein teen????
Klik.
Se viimeinen painallus ja hirveä haloo meiliin: m i t ä nyt???
Pari viikkoa sen jälkeen avasi tämä huusholli ovensa.
Hieman pienemmällä volyymilla. Hieman rajatummalla aihepiirillä.
Ei lapsenlapsia kuin harvoin, ei sitä, ei tätä...ja paljon lipsumisia.
Mikä on muuttunut?
No, ei kai paljon mikään.
Kuvat on Lillan pihalta, rakkaudesta keään ja kukkiin.
Näillä mennään.
♥
Minä haluaisin tietää tarinat seuraavien blogien takana:
Kiva kirjoitus! Olen samanlaisten tunnelmien kanssa tekemisissä. Tosin vähemmillä perhosilla :) Lähdin nimittäin toista blogiani kirjoittamaan. (Eka tuli tiensä päähän) Tule kurkkaamaan, miltä uusi blogini näyttää -> Tuula's life.
VastaaPoistaArvontakin menossa.
Kauniita syyspäiviä!
Vähän perhosia tai vähän vähemmän, hyvä kumminkin kun niitä aina aika ajoin on -syystä tai toisesta :)
PoistaMinäpä tulen heti kun tästä kerkeen, hirrrrvee vipinä koko päivän, nyt istahdin teekupillisen verran blogin ääreen!
Olipa mielenkiintoista lukea tämä - minä kun vielä 6 vuotta sitten olin ihan pihalla koko blogimaailmasta;)
VastaaPoistaMutta tuttuja tunnetiloja tuolta löytyi!
Itselläni tämä haaste odottaa luonnoksissa - ajattelin, että se olisi kiva tehdä ensi kuussa, kun blogini täyttää 3 vuotta;)
Mulla taitaa olla paha tapa tuupata itseni joka rakoon, en muista kuinka kauan ihmettelin tätä "löytöä", mutta ei siitä kamalan kauaa aikaa mennyt omaan blogiin. Insta ja pinterestit sitten takkuaa ihan oikein todella, en vaan ei edelleenkään tunnu omilta :)
PoistaMontakohan vuotta olen itse seurannut menoa siellä? Enpäs muuten osaa sanoa. Kauan, ainakin tuntuu siltä. Lilla oli jo silloin kun tulin mukaan lukijaksi ja sen jälkeen ei montaa postausta ole ohi mennyt, vaikka ihan kaikkea en aina ehdikään lukea.
VastaaPoistaMonia blogiavuosia vielä edessä. Kyllä sulta juttua syntyy, kivaa sellaista! :)
Lilla tuli kuviion 2011, se oli vielä sen ekan blogin aikaa, hämärä mielikuva on, että olsit ollut lukijana jo silloin - olin minäkin jo sun edellisessä :)
PoistaNäin sitä yhtäjalkaa joidenkin kanssa on kiva matkaansa kulkea!
Antaas katsoa kuinka kauan, aina välillä tulee tunne, että on tää niin nähty (kaiketi lukijoidenkin puolelta kun tämä sananvaihto kommettien puolella on puolikuollutta), meinaa tyssätä välillä kokonaan ja välilä on jutturuuhkaa, katsotaan nyt mihin ollaan menossa :)
Onko siitä jo niin kauan !!! Itse olen innokkaasti ihaillut blogiasi, tyyliäsi ja sitä enrgiamäärää mitä sussa liikkuu ;) Kyllä täällä kurkin edelleen,vaan tuntuu ettei ehdi kommentteja laittelemaan kun satunnaisesti. Iloa ja lämpöä syksyysi ♥
VastaaPoistaKiitos Riitta :)
PoistaKyllä minäkin teillä visiteeraan, mutta täytyy tunnustaa, että huono kommentoija olen minäkin nykyisin.
Tosin minä taidan olla nopeempi kuin nämä mun masiinani nykyisin, menee hermo huonoon kuntoon jos ja kun joutuu odottelemaan sivun latautumista....ainakin siinä kaikki on ennallaan. Kärsimätön mikä kärsimätön :)
No mutta yhtä kaikki! Ilman bloggailujamme emme olisi koskaan tavanneet..HUI KAUHISTUS!! Peukutan rohkaisulle ja ihanille jutuillesi sen jälkeen <3
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit ❤️ Vaikka tämä muutenkin on ollut kivaa, niin uskomattoman hauskoja hetkiä on tullut mukaan sen jälkeen kun on livenä oppinut porukkaa tuntemaan! Kippis sille!
PoistaSun blogia on kyllä niin ihana seurata, aina oot touhunnu vaikka mitä ja Lillassa on oikea kesäparatiisi.
VastaaPoistaJa komppaan BIkkeä, bloggailu tuo paljon muutakin kuin bloggailun, uusia ystäviä myös. <3
Meille on kyllä muotoutunut hyvä ryhmä :D
PoistaJa kiva on ollut tavata monta, monta, monta muutakin niin bloggaria kuin lukijaakin tässä matkan varrella.
Antoisaa, sanoisin!!
Kiitos Pepi <3
VastaaPoistaOllos hyvä vaan :)
PoistaKiitos haasteesta! Vierailen täällä säännöllisesti, blogisisi on elämänmakuinen ja mutkaton. Asiat sanotaan niin kuin ne on, ilot ja surut. Tapaamisien kautta olemme ystävystyneet ja sehän vie bloginkin ihan toiselle tasolle, on pakko käydä kurkkaamassa mitä Pepille kuuluu. ihailen spontaanisuuttasi, puolikkaasta ajatuksesta tekoihin ja valmista tulee taidolla. Ei pysy joka mimmillä työkalut hyppysissä kuten Lillan emännällä. Iloista jatkoa Huushollille!
VastaaPoistaKiitos Cheri ❤️
PoistaSamalla lailla mielelläni vierailen kuulostelemassa mitä sinulle ja Nerokkaalle Pehtoorille kuuluu :)
Välillä kun katsoo aikaa taaksepäin ei voi kuin ihmetellä tätä blogistanian ihmeellisyyttä, kummasti on löytyynyt niitä "omia ihmisiä" ja mikäs sen mukavampaa!