perjantai 8. tammikuuta 2016

Mustaa, mustaa vaan!

Kaukana ollaan parin-kolmen vuoden takaisesta, sen verran paljon on taas värimaailma muuttunut.
 
Back to basic, back to black, tai jotain.

Ai, että onko mitään tallessa tuosta? no...öööö....jooo....kaksi taulua takaseinältä.
Pöytävalaisin. Kissakello. Torkkupeitto ja tarjotin.
Siinäpä se taitaa ollakin. Eikä kukaan hämmästy yhtään, eihän.

Nyt on sitten niin perusrauhallista, postauksiakin tippuu niin harvakseltaan, että hävettäis jos osais...
Välillä sitä miettii, että onkos tämä nyt tässä, käykö täällä enää kukaan, onko mulla enää mitään sanottavaa -asiapuolen laitahan nyt on aina ollut vähän niin ja näin.
Vuorovaikutus on aina ollut bloggaamisen  parhaita puolia, kommentit siis, sekin alkaa nykyään olla vähän näköjään heikoissa kantimissa, omassakin kommentoinnissa on parantamisen varaan.
Ihan turha selittää, että minä noita villasukkia vaan....käyn kyllä lukaisemassa blogeja kun ehdin ja maltan, mutta täytyy tunnustaa, että jonniinmoista somepaussiakin on kyllä tullut pidettyä.
Oikeastaan roikun facessa tai instassa enemmän kun se nyt vaan on niin nopeaa.
Taitaa roikkua moni muukin, vai? (instassa #pepi-nelli löytyy ahkerampaa päivitystä kuin täällä, vink vink, jos joku kovasti kaipailee)
Vaan kaipa minä tätä blogiakin tekohengitän jatkossakin, jos tämä nyt on vaan tällaista talvihorrosta, 
kai se vaan kesäihmiselle se kesä on sitä ominta ja energisintä aikaa kuitenkin.
Koitetaan kestää. Ja aina saa potkasta (henkisesti, kiitos) - kiitti vaan kovasti heille, jotka jaksavat meililläkin muistaa välillä.

Ettei nyt ihan pelkäksi jurputukseksi mene, niin hempeillään vähän.
Mustaa hempeyttä tietty, kuinkas muuten! Minusta on tullut niin kamalan synkkä vissiin ☺
Svaneforsin pitsitverhot lisääntyi kahdella, ja jos tykkäsin ennen, niin nyt tykkään tuplasti. Ainakin.



 Arvatkaa vaan tekiskö mieli kaivaa se Svaneforsin mustavalkoinen ihana mattokin esille, 
nuo näyttäis niin hyviltä sen kanssa, mutta kun nyt olen kuitenkin tuohon käsinsolmittuun niin tyytyväinen näin talviaikaan, niin enpäs vaihda vielä.
Jotain herkkua siihen keväiseen päivään kun viimein tuntuu siltä, että talven selkä taittuu ja valo voittaa. Silloin sitten teen vaihdon, se olkoon mulle se ensimmäinen kevään airut.
 Jollei nyt satu joku hetkellinen mielenmoilahdus iskemään sitä ennen, sekin on mahdollista. 
 

 

 Siinä sitten nyt oli mustaa valossa jos toisessakin, yritin ulkoakin ottaa ikkunasta yhden kuvan, mutta ei riittänyt pelit eikä vehkeet (lue: taito) pimeässä illassa saamaan sen sortin kuvaa, että tänne viitsis präntätä, jäi sen verran sutuksi. Mutta oikein hyvältä näyttää sinnekin päin.

Ja joo, joku nyt kuitenkin siunailee, että mitä ihmeen hautajaistunnelmaa se sinne lykkää.
Ei kuulkaa lykkää. Ihan on iloinen meininki. Vaikka onkin vähän musta.
Nih.

Viikonloppuja vaan kaikille, mä painun tuonne sukanvarteen...mistä tulikin mieleen, että täytynee säveltää se pieni sukkapuoti tuonne yläpalkkiin...joo...

34 kommenttia:

  1. Vau, pikkasen on sisustustyyli sinulla muuttunut :) Tykkään tämänhetkisestä tyylistä ehdottomasti enemmän! Onhan tuota itselläkin ollut jos jonkinmoista tyyliä, täysin valkoisenkin kauden olen elänyt ja nyt sitä vaan ihmettelee miten sellaisessa kodissa on viihtynyt. Nyt on löytynyt oma tyyli sisutukseen ja värit ovat palanneet elämään <3 Koita jaksaa kirjoitella juttujasi, niitä niin kovin mielelläni käyn lukemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain illalla yhdeltä kirjautumattomalta lukijaltani meiliä juurikin noihin muutokisiin liittyen, kysyi, että missäs se postaus on, jossa oli enemmänkin noita menneitä tyylisuuntia.....enhän minä sitä enää itsekään löytänyt kun aloin etsiä! Olis pitänyt jo alkujaan laittaa se hakukone mukaan, voisi jotain joskus löytyäkin.
      Eiköhän sitä aina rakenna selllaisen kodin kuin oma nuppi "vaatii", ainakin itse olen kulloisessakin tuntenut oloni hyvin kotoisaksi. Nyt väri on ehkä siirtyneet mun pääkopasta sinne Lillan pihalle, kotiin en niitä suuremmin kaipaa :)

      Ja kiitos, minä koitan pysyä täällä edelleen :)

      Poista
  2. OOOhh tooosi iso muutos :) Minäkin katselin omia ekoja postauksiani ja ihan sama juttu kaikki on todella toisin :D . Niin se maku ja tyyli muuttuu. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä elämässään samalla järjestelee muitakin asioitaan kun mööbleeraa - tai päinvastoin; kun järjestelee asioita päässään samalla tulee pyöriteltyä kotiaankin?
      Vai onkohan mulla päässä jotain vikaa..... :D

      Poista
    2. Samaa vikaa päässä varmaan täälläkin :D

      Poista
  3. Talvihorrosta ja somepaastoa on ollut itse kullakin. Hauska verrata noita eri aikauden tyylejä, mutta noinhan sitä tietysti alan harrastajalla mieli muuttuu. Kunhan toivutaan näistä paukkupakkasista ja saadaan valokuviin myös se tarvittava valo, niin eiköhän blogielämäkin tästä virkisty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on vähän tainnut olla, moni blogi on hiljentänyt tahtiaan. Olisko joku joulun jälkeinen ähky tässäkin?
      Valokuvaaminen on kyllä ollut haasteellista, mutta onpahan tullut tässä samalla tutustuttua oman kameran asetuksiinkin -niitä kuvia tosin ei ole sitten saanut eteenpäin lainkaan :/

      Poista
  4. Minä tykkäsin myös tuosta ekan kuvan tyylistäsi, niin valoisaa ja nättiä. Mutta ei nykyisessäkään valittamista ole.
    Huokaise nyt ihan rauhassa, kohta tulee kiire, kevät on nimittäin tulossa. Ja sitten Lillaan..... Innolla jo odotan sitä kukkien runsautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin tykkäsin. Silloin :D
      Nyt kun kuvaa katselin, niin täytyy sanoa, että en kyllä tuohon asuntoon ihan tätä nykyistä väri(töntä)maailmaa saisi sijoitettuakaan. Sen verran erilaisia kaikki kodit kuitenkin on, niillä vaan on se oma henkensä. Ja mullakin kai on ne hetkensä? Milloin minkäkinlaiset :)

      Niin odotan minäkin Lillaa ja kesää ja kukkia :D

      Poista
  5. Muoti on muuttunut, tyyli ei :) teet taidolla pepimäisesti kaikki muutokset joita on niin ilo seurailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaah, että oma tyyli paistaa läpi edelleenkin? :D
      Vai onkos mulla omaa tyyliä? Jos mulla vain on se vaihtuvainen mieli :)
      No, kai mulla jonniinlaista silmää kuitenkin....

      Poista
  6. Olen huomannut että sisustus ja värit elävät vahvasti elämässä mukana, tiedosti sitä tai ei. Uskon että ihminen osaa valita juuri sillä hetkellä itselle kaikkein sopivimmat värit mitä elämäänsä tarvitsee niin vaatteissa kuin sisustuksessa. Ostin viime kesänä hienon turkoosin paidan mutta en van pysty vetämään sitä päälleni, musta vie edelleen voiton. Sisustuksen puolella taas musta seinä sai lähteä silloin pari vuotta sitten ja turkoosinvihertävä tuli tilalle. Värit ovat energiaa, sen olen ihan omakohtaisesti huomannut. Musta on suojaava ja suojeleva väri joten se sopii hyvin yksiin ajatuksen kanssa että aina ei tarvitsisi antaa itsestään koko ajan kaikille :) Jos on musta kausi, ei se automaattisesti tarkoita että olisi onneton. Esim. Japanissa keltainen on kuoleman väri ja musta huomattavasti "sallitumpi" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Minäkin kun olen aina sanonut, että koti kuvastaa omaa mieltä ja olotilaa. Jotain väriä en ny katselisi ollenkaan, mutta silloin, sillä hetkellä kun sitä oli se oli joku "terapiaväri"
      Ei ole kauaakaan kun yhden kaverin kanssa näistä puhuttiin ja tuumasin, että juuri nyt en tarvitse mitään "lisäenergisoivaa" vaan uppoudun ihan mielelläni tähän värittömyyteen ja tiettynlaiseen ärsykevapaaseen eloon. Kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet melkoisen mmuutoksen aikaa, mutta oma olotila on muuttunut koko ajan seesteisemmäksi ja tyytyväisemmäksi.
      Ehkäpä nämäkin tässä ovat kulkeneet käsikädessä, kaikki muutokset samassa.
      Eikä se yhtään vähennä sitä tosiasiaa, että edelleen tykkään monista väreistä ja monista tyyleistä - viihtyisin monessakin erilaisessa kodissa, mutta huokaisisin varmaan tyytyväisenä päästessäni omaani. Ja just niinhän sen pitääkin mennä :)

      Poista
  7. Aikansa kutakin sanoi....oliko se eukko kun kissalla pöytää pyyhki? (Ei ollut, tämä meni kyllä nyt jotenkin ihan väärin :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmaan se kohta päätön pässi :D -mutta nimenomaan niin, aikansa kutakin. Ja joskus ei edes sitä aikaa....?

      Poista
  8. Ompas siinä muutosta kerrakseen! Kivan nuo tuolit pöydän äärellä. Todella kivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sitä siinäkin -yksi niistä kovin, kovin monista :)
      Jep, tuolit(kin) on kivat. Ihan just nyt ei ärsytä silmää mikään....outo tunne :D

      Poista
  9. Muistan hyvin nuo ruusuiset ikean sohvat ja kaikki mitä kuvassa oli..kaunista kaunista mutta niinhän se on et sitä haluaa muutoksia ja silloin tehdään/laitetaan sitä mikä tuntuu hyvälle, kauniit nuo mustat pitsiverhot..
    Minullakin tuli yks kaks tuo bloggailu mennä alamäkeä, ja kyllä pitäisi enemmän myös muistaa itsekkin kommentoida, sillä se on just se kaiken A ja Oooo, kommentit on tärkeimpiä mitä vaan voi olla..
    tääkin TAAS aloitti uuden blogin..ei kun en saanut mieleistä blogia, siitä vanhasta, ja uusi vuosi ja uuden kujeet, niinhän sitä sanotaan, halusin blogistani selkeämmän ja se et olisin alkanut siivota vanhaa blogia, niin olikin helpompi tehä uusi.

    Mullakin oli aikoinaan ihme ruusuvimma, kaikki missä vähänkin ruusuja ja vaaleanpunista niin meikä osti kirppiksiltä..ei ole pitkään aikaan tullu ruusu tekstiilejä, ei mitään vaaleanpunaista..niin se mielei muuttuu..ja joskus olen ajatellu et pikkukodeissa sitä herkemmin kyllästyy samoihin sisustusjuttuihin..kuin et olisi enemmän tilaa ja avarat tilat, ainakin minulla, koko ajan sitä suunnittelee uusia juttuja..ja haluaa kotiin jotain muuta. Toisaalta en laittaisi pahakseni jos olisi se yksi huone lisää...
    Oikein mukavaa alkanutta vuotta 2016. ps, toivottavasti ei oo hirveesti kirjoitusvirheitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin jossain kohden hallintapaneelin kautta, että olit vaihtanut uuteen blogiin - sen verran vähän olen vaan ehtinyt lukea mitään, että jäi visiteeraamatta silloin. Mutta kerkeehän tässä!
      Pienen kodin etuja on kyllä se, että isommatkin muutokset on helpompi tehdä - aina kun sattuu lähtemään lapasesta - kun ei tarvitse ihan ziljoonaa asiaa vaihtaa. Kai. (Mulla on toiveissa koko ajan neliöiltän pienempi mutta tilaltaan hyvin toisenlainen asunto, saas nähdä koska jos koskaan toive toteutuu)

      Ruusuista puheenollen, ainoat ruusut taitaa mullakin kukkia nykyisin Lillan seinällä....

      Poista
  10. O-ou :). Vaikka ihan hyvin (hämärästi) muistankin, että sun koti oli yläkuvan mukaisessa kuosissa, kun ekan kerran "tutustuttiin", mutta silti se on ihan kuin jostain toisesta elämästä. Tai jonkun sun kaksoissisaren koti tai jotain. Vissiin sen pitkätukkaisen Pepin ;)

    Justiin eilen mietin, että taitaa olla yli puolet mun lukemista (ja mun lukijoiden) blogeista hiipunut kaikessa hiljaisuudessa. Jopa niistä, jotka ennen postas monta kertaa viikossa. Vissiin se elinkaari on kumminkin keskimäärin aika lyhyt. Tai siis muutaman vuoden mittainen. Paitsi kaikkein sitkeimmillä.
    Itse oon kirjoittanut vuodessa ja 8 kk:ssa alle 80 tekstiä. Ei paljon vauhti päätä huimaa, joten tästä ei paljon hitaammaksi tahti voi käydä, mutten ressaa. Ja jotenkin nyt on enemmän intoa kuin pitkiin aikoihin. Vaikkei mitään järkevää asiaa olekaan.
    Että älä mieti semmosia lopettamisia. Musta ainakin tuntuu, että jos sitä käy ääneen ilmottamassa, että tää oli tässä, niin heti iskee kauhee kirjoitusinto ja on vaikka mitä asiaa. Että pareen kun on vaan ja kirjoittaa silloin jos/kun siltä tuntuu ja muuten ei. Että niinku Merete Mazsarellaa mukaillen: "Jonain päivänä me (ehkä) postaamme, mutta kaikkina muina päivinä emme" ;).

    VastaaPoista
  11. Tiedätkös Annukka, en mätarvitse edes kaksossiskoa lun olen horoskoopissa kaksonen, siinäkin on jo ihan riittämiin. Toisaalta vahinko, ettei ole rahkeet riittänyt laittaa kaikkia noita mielenmuutoksia valokuvakirjoiksi asti - vaan ehkäpä niissä olemassa olevissakin on jo jälkipolville äimisteltävää :D

    Aina näitä luppoaikoja on ollut niin itsellä kuin muillakin, mutta välillä tuntuu olevan omat tekemiset aika heikoissa kantimissa. Ehkä se osaltaan johtuu siitäkin, ettäelämä ei ole enää samalla lailla aikataulutettua kuin aiemmin. Silloin ajatteli, että täytyy nyt postata "tähän väliin" ettäehtii, nyt ajattelee vasn tekevänsä sen sitten vähän myöhemmin...ja tietäähän sen miten siinä käy. Pitäisköhän sitä tehdä joku lukujärjestys itselleen,että sais jotenkin nämä tekemisensä taas ruotuun?
    Hyvä tuo viittaus Mereteen, mä nauroin ääneen :D

    VastaaPoista
  12. Nuo pitsivwrhosi on kyllä tosi kivat ja ehkä et yllätys, että musta maailma on muutenkin kovasti mieleeni.

    Bloggaus on mullakin nykyisin kovin puuslittaista, mutta kyllä me jatketaan ja innostumaan taas kesää kohden, jookos! ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma kyllä en yhtään ylläty :D
      Ja usko pois, mä varmaan joka kerta itse suuntaan katseen noihin verhoihin kun menen keittiöön, ne on niin mun oloiset.
      Kai tässä syytä olis vähän piristyä, toivotaan että sitä tapahtuu kun päivät alkaa kunnolla pidentyä :)

      Poista
  13. Paljon on muuttunut :) Instassa minäkin pyörin enemmän nykyään, se on vaan niin helppoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuttunut on, aina on muutosta ollut, mutta jos nämä isoimmat olis nyt nähty... ?

      Poista
  14. Niin, insta. Olen mäkin harkinnut, että olisiko se sitten kiva olla, mutta en ole vielä ainakaan kokenut sitä omakseni. Insta on jotenkin liian helppo ja liian nopea. Tarinaton ja tarinoista itse pidän eniten. Insta jää jotenkin vain kuvagalleriamaiseksi julkaisuksi, mun makuun siis. Vähän sama asetelma kuin miksi niitä kirjoja lukea "kun kaikki on leffoina" ;D Jotain oleellista siitä tarinasta kuitenkin jää sitten pois, jos vaan..

    Sisustus ja muoti, ne elävät omaa aikaansa. Sitä innostuu ja sitä kyllästyy. Meillä ei ole suuria muutoksia vissiin tullut kun täällä ollaan oltu, mutta me nyt haetaankin sitä wanhastusta muutenkin, eikä näin isoissa huoneissa oikeen tee mielikään isoja muutoksia tehdä kun jotkut verhot yksistään vie kymmeniä metrejä kangasta ;D

    Kevät tulee taas pian. Alkaa Lillan aika. Puutarha! Oi niitä tarinoita taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolensa ja puolensa asioilla niinkuin aina :)
      Itse taidan seurata ( sen vähän mitä vielä seuraan) enemmän muita kuin blogikavereita.
      Kuten sanoit, tarinat tarinoina, tavalla tai toisella. Kaikilla ei ole sana hallussa kuten esimerkiksi sinulla -luojan kiitos, voisi kai sanoa, ei kukaan ehtisi muuta enää tehdäkään kuin lukea blogeja :)
      Ei insta blpgeja korvaa missään nimessä, enemmän se on kuin pikaruokaa, paikkansa sillekin. Minä innostuin siitä oikeastaan vasta nyt kun puhelimessa on sellainen kamera, jolla voi ottaa ihan säällisiä kuvia. Oikeastaan se on sellainen pieni sivujuonne blogille, niitä yksittäisiä kuvia, joita ei blogiin tule tuupattua.

      Ja mitä sitä hyvää muuttamaan, eikös se niin mene? Täällä toimii ainakin nyt kaikki niin hyvin, ettei katse edes harhaile, enemmänkin vain ollaan ja nautiskellaan :)
      Ja odotellaan sitä Lillan kesää!!!

      Poista
  15. Minä olen osittain huvittuneena seurannut värinvaihtorituaalia. Ensin sinulle vähän niinkuin huomaamatta ujuttautuu jokin pieni asia uutta väriä. Vähän ajan päästä asunnon läpi pyyhkäisee aalto joka vie mennessään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän niinkuin tsunami?? Ensin vähän jotain häipyy niinkuin vesi ja paljastaa jotain ihan tyhjää... Ja sit se massa tulee! :D

      Poista
  16. Mä kanss päivänä eräänä katselin vanhoi lehtiä ja osui kaksi eri lehtee siihen joissa oli sun kotii ja lillaa ja arvaa kun aattelin et sä se oot just vaihdellut tuota tyyliä aik paljon :) mut sitä on niin mukava seurailla ja katsella ihania kuvia.Mä viel ainakin roikun täällä ei oo muita some juttui käytössä.
    Mä kyll oon muuten kaksonen mut mä en tee tän kodin suhteen muutoksia muissa asioissa kylläkin.Koti pysyy varmaan hamaan tappiin samanlaisena jos jotain uutta ja pientä joskus :)
    Tälläistä tänään ja hyvää alkavaa viikkoa Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyis varmaan päivittää taas tänne blogiinkin niitä vanhoja, olis siinä taas ihmettelemistä niin itsellä kuin muillakin :D
      Jossakin niitä lehtiä on mullakin tallessa, missä lie noista kerääntyneistä pinoista...

      Kiva kuulla sinustakin aina välillä :)

      Poista
  17. Minullakin on jäänyt sukkien kutominen päälle. Ennen joulua tein paketteja ajatellen ja nyt huomasin, että kädet ei osaakaan enää olla vain. Aloitin siis taas uudet ja ostin uuden sukkalehdenkin:). Voishan sitä huonompaankin aikaansa käyttää….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein tuli syntinen olo kun yks ilta yritin hetken katsoa telkkaria laiskoin käsin :D
      Kyllä oikeastaan koko ajan on jotkut sukat työn alla - ja tänään onneksi tuli taas tilaus yksistä polvimittaisista, menee taas muutamat illat rattoisasti.
      Eli samaa mieltä, paljonkin huonommin voisi :)

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥