hyväksi havaittu

Kummasti sitä antaa jonkun asian "häiritä" ennenkuin sille suostuu tekemään jotain.

Vaikka kuinka sanotaan, että pieni on kaunista, niin toimivaa se ei aina ole.

Tai ei ainkaan niin toimivaa kuin voisi olla -jos vähän pyörittelis.

Isoahan tässä huushollissa ei ole mikään. Jos siis niinkuin tilasta puhutaan.

Keittiöstä on nyt puhe.

Keittiön pöytä on ollut kohta vuoden juuri siinä mihin sen tänne muuttaessa ränttäsin;

keskellä keittiön lattiaa. Siinä on sen paikka. Piste.

Siinä sen paikka oli -kunnes joku viikko sitten siirsin sen ikkunan viereen...ihan ok, mutta kattolamppu tekikin sitten tenän, ei millään riittänyt piuhat pöydän päälle -ja vaikka kuinka teenkin pieniä ja sallittuja sähkärinhommia, niin päätin, että tuota lamppuahan mä en sitten ala jatkojohdottamaan. Piste. Siirsin pöydän takaisin keskelle köökkiä.

Noin viikko sitten eräänä iltana keittelin kahvia ja otin jo mukin ja kahvileivän käteen mennäkseni olohuoneeseen istumaan kun tuli se "eikun just nyt"-fiilis.

Laskin eväät tiskipöydälle, nousin pöydälle seisomaan ja nostin kattolampun niin katon rajaan kuin sen säällisesti sai, laskeuduin alas ja tuuppasin pöydän taas uudelleen ikkunan viereen, vaihdoin pikkupöydän uuteen paikkaansa, heivasin ylimääräisen tuolin eteiseen ja eteisen jakkaran olohuoneeseen.

Kahvikaan ei ehtinyt jäähtyä.

 Viikon verran olen nyt totutellut uuteen järjestykseen ja täytyy sanoa, että joka kerran keittiöön tullessani olen tyytyväinen tilantuntuun joka muutosta seurasi.

Ei tarvitse kiertää pöytää laittaakseen radion päälle tai valot pöytävalaisimeen, ei tarvitse varoa pöydänkulmia astianpesukonetta tyhjentäessään.

Toimii. Ei ehkä visuaalisesti se kaikkein kaunein ratkaisu, mutta pienissä tiloissa nyt vaan on jostain usein tingittävä.

 Ja kun yksi vieras kolautti päänsä pikkuhyllyn kulmaan (sori Anna), oli viisasta vaihtaa taulun ja hyllyn paikkoja keskenään. Ei tule syytteitä kenenkään pään halkaisemisesta.

Olipahan tästä kaikesta sekin hyöty, että nyt kattovalaisin todella valaisee keittiössä, aiemmin se valaisi vain pöydän päälle -tykkään tuosta Hektar-valaisimesta, mutta alhaalla se ei todellakaan valaise muuta kuin alla olevan kohteen. Pöytälamppu riittää iltasellakin siihen mitä nyt pöydän äärellä valoa tarvitaan. Ihana kun ei enää tarvi räpsytellä isoa työvaloa tason päällä, en tykkää niistä yhtään!

Näistä viimeisistä kuvista näkee, että tämä keittiö ei todellakaan ole koolla pilattu, 

mutta kyllä täällä nyt mahtuu huseeraamaan. Yksin ja muutaman vieraankin kanssa.

Tällaista tänne tällä erää.

Pieni muutos tuli tuonne yhden peilioven taaksekin, mutta palataan siihen vaikka seuraavaksi.

Sen jälkeen sitten vähän isompi muutos....odottelen tässä tänään saapuvaksi sellaista vaatimattomasti kolmenkymmenen kilon pakettia...palataan sen sisältöön pikapuoliin, siihenkin.

Mukavaa, lauhaa viikkoa!

Nyt taitaa tulla lumiukkokelit ♥

ps. kun tämä blogi päivittyy nykyisin huomattavasti harvemmin kuin "vanhaan hyvään aikaan" 
niin kurkatkaapa INSTAn puolelle, sinne tulee kuvaa ja lyhyttä tarinaakin vähän tiiviimmiin.
Nyt sain sen viimein linkitettyä tuohon sivupalkkiinkin.