niinhän sitä sanotaan

että mikään ei ole niin ikuista kuin muutos.

Kukaan ei varmaan jaksa edes yhtään hämmästyä, että tässä huushollissa nyt vaan jotkut jutut menee niinkuin ne menee. Vaihtelevasti. Sananmukaisesti.

Mustan sohvan (mihin olen äärettömän tyytyväinen) tulo polkaisi taas käyntiin pienen kierroksen nettihuutokaupoissa ja torissa ja vastaavissa.

Ihan vaan huvikseni(?) katselin, että josko vaikka löytyisi edullinen (lue: halpa!) punainen käsinsolmittu matto. Kun alkoi maailma näyttää niin harmaalta (ja rrrakastan edelleen sitä harmaata käsinsolmittua). Musta-harmaalta.

Punaista mattoahan minä silloin syksyllä alunalkaenkin etsin, mutta kun niitä ei oikein ole.

Ja jos on, niin hinta hirvittää tai sitten ne on liian punaisia punaisia. Ai että kuinka niin liian?

 No, kuvittele nyt jotain melkein joulunpunaista, juu ei tänne. 

Niin, tai sitten ne oli oikean punaisia, mutta pieniä ja kalliita.

Nyt täytyy myöntää, että kyllä se sokea kanakin...ja kaksikin hernettä....ja mitä niitä nyt on.

Ahaa-elämys iski yks kaks: mitä hittoa mä niitä mattoja täältä armaan kotimaan huutokaupoista kyttään.
Räsy- ja ryijymattojen luvatussa maassa.

Englantihan se on täynnä isoja linnoja ja hulppeita vanhoja asuntoja ja kartanoita - joten eiköhän niitä mattoja paremminkin sieltä löytäisi! Sinne siis!

Ja tadaa!! Yks ammattiostaja (ihan selvästi) kun oli huutanut kolme mattoa mun nenän edestä aloin päästä jyvälle kuinka ne brittikanat kusee. Seuraavassa sopivassa kohteessä päätin, että tätä mattoa muuten et vie, tämä on mun! Ja oli kans!

Ja täällä se nyt vihdostaviimein maanantaista asti on ollut olohuoneen lattialla.

Haluatteks nähdä? Miten vaan, näette kuitenkin ☺

Näette ennen ja jälkeen, ei ihan ehkä yks yhteen mutta kuitenkin.

 

Se on iso! Ihan julmetun (sopivan!) iso. Kolkyt kiloa silkkaa ihanaa mattoa.

 Mitäs sanotte?
Oliko vallan hullu ostos vaiko niin nappi kuin omasta mielestä?
Sitä ei tarvitse erikseen mainita, että "hullu sää oot" - tiedän! ☺