Jokunen lukija varmaan muistaa parin talven takaisen tilanteen kun lunta tuli ykskaks taivaan täydeltä -ja sitä tulikin sitten heti kerralla paljon. Sitten sitä tuli lisää. Paljon.
Eikä silloin juurikaan huvittanut lähteä katsastamaan Lillan lumitilannetta. Sen tiesi, että on sitä sielläkin, ihan noin niinkuin tsekkaamattakin.
Sitten viimein kun noin viikon kuluttua menin, olikin matka omille tiluksille rämpimistä umpihangessa ja kun perille pääsi oli yllätys odottamassa.
Se lumihan oli tullu katolta jo ainakkin pariin kertaan alas. Suoraan kuistille. Oven eteen.
Ja jäätynyt sitten siihen kovaksi korkeaksi keoksi. Ihan turha oli edes haaveilla, että saisi oven auki.
Ihan yhtä turha oli haaveilla, että saisi sen kaiken lapioitua pois, jäässä kun oli.
Sitäpaitsi se lumilapiokin oli varastossa, lukkojen takana. Varastoon piti rämpiä melkein metrisen umpihangen läpi vain todetakseen, että munalukko on jäässä. Avaimet sentään oli mukana.
Silloin oli kuulkaa nauru herkässä. Heti sen jälkeen kun oli ensin hetken kiroillut hartaasti.
Silloin opin, että lumilapionperskules päivystää sitten jatkossa Lillan kuistilla heti lokakuulta.
Nyt on tosin kyllä kesäisen kattorempan jälijltä laitettu lumiestekin katolle. Ei ainakaan siihen oven eteen tipu läjäpäin lunta. Voisikin sitten kysyä, että niin mitä lunta -sitä ei ole parina viime talvena järin paljoa näkynyt. Lumilapio on kyllä passissa, hyvin tehokkaana näköjään.
Lunta kun ei ollut eikä tullut vaikka moni sitä niin kovasti kaipasi, tulipa sitten vettä ja räntää.
Pitkään ja hartaasti. Kumisaappaat oli oiva kulkupeli.
Niitähän mulla riittää, mustia, punaisia, harmaita ja mitä kaikkia lie.
Yhdet hiertää, toiset lompsottaa, yksissä huono lesti, joissakin on vain lyhyet varret -joutavat Lillan työsaappaiksi monet.
Päätin sitten tuossa joulun alla ostaa kunnolliset saappaat.
Kun on niitä loskapaska- ja vesikelejä.
Seuraavana päivänä tuli pakkaset. Ei vettä pisaraakaan, ei muuten räntääkään.
Testasin kuitenkin pihalla ja on sitten ihan pirun hyvät!
Niissä on ihan omat sisäsukatkin! Olin ihan äimistyneen hämmästynyt.
Juu, ostin Hunterit. Kun ne kelpaa kerran Englannin kuningattarellekin, niin miksei mullekin.
Ja kun kolmen vuoden odottelun jälkeen sain ne alle satasella -sen olin pistänyt itselleni hintarajaksi, vaikka luulin, ettei i k i n ä saa sillä rahalla- niin pakkokauppahan siitä tuli.
Onneks on niin isokenkäinen, että joskus lykästää jäännösparien kanssa.
Hemmetin hyvää vesikelien ehkäisyä ostaa kunnon saappaat nököttämään eteiseen, vai mitä.
Lumikelejä sivuten, tässä ne tämän talven tähän mennessä suurimmat lumityöt!
Keleistä puheen ollen...nämä pakkaset ilman lumikinoksia on sitten olleet vallan erinomainen juttu.
Tänä vuonna ei pitäisi sitten olla juurikaan punkkeja, nämä pakkaset on olleet niille kuolemantuomio.
Mistä tulikin mieleen, toiset tihulaiset, kotilot.
Taisi olla marraskuuta kun sain sähköpostia saksalaiselta firmalta, josta olen pariinkin kertaan ostanut kahdenkymmenen kilon säkkejä Ferramolia, kotilomyrkkyä (hitokseen paljon edullisemmin kuin täältä armaasta, kalliista(!) kotimaasta). Siitä on sitten riittänyt muillekin siirtolapuutarhailijoille.
Nyt tuli ilmoitus, että vanhoille asiakkaille on vielä mahdollista myydä hetken aikaa, lainsäädäntöön tuli nimittäin loppuvuonna muutos, että jatkossa täytyy olla elinkeinonharjoittaja saadakseen olikohan se nyt yli kilon satseja. Tilasin muistaakseni neljä kiloa itselleni, en siis "koko siirtolapuutarhalle".
Tuolla ne on paketissa kellarissa odottamassa kevättä.
Vaan arvatkaapas mitä.
Niille kotiloille käy hyvin, hyvin todennäköisesti kuten punkeille. Ne ei selviä tästä talvesta hengissä kun ei ole sitä suojaavaa lumikerrosta. Ei muuten selviä myöskään jossain jo riesaksi tullut espanjansiruetanakaan. Kun eivät ole kanta-asukkeja.
Sanoi joku setä eilen radiossa. Päätin uskoa.
Mutta olen minä kuulkaa melkoisen hyvä ennaltaehkäisijä!
