tykkään

kuin se monesti mainittu hullu siitä kuuluisasta puurostaan.

Paitsi että tämä on paljon kovempi juttu.

Silkkaa rautaa vaikka onkin puuta!

Pikkutalon Sanna väsäsi tuossa hetki sitten huikean ihanan osaston Turussa olleille messuille

ja laittoi siitä kuvaa vähän etukäteen....ja POKS...minä rakastuin HETI♥

Oli me jo puhelimessakin  juteltu aikaisemmin pinnatuoleista ja niiden maalamisesta sun muusta.

Mutta kun pinnatuoli on pinnatuoli, niitä on niin joka lähtöön, niin ei se nyt sen enempää ajatuksia herättänyt. Kuva sitten herättikin.

Sen lisäksi, että tuolit on ihan just eikä melkein mun makuuni muotokieleltään, ne näyttivät jo kuvassa siltä, että ovat himpun verran matalampia kuin tuolit  tänä päivänä. 

Minullahan ruokapöytä on alkujaan baarikorkeutta, maalattu ja mataloitettu Lillaan sopivaksi, siirretty sieltä maalipurkin kautta lippakioskiin ja mataloitettu uudemman kerran pihatuoleihin sopivaksi...ja sen jälkeen se onkin ollut vähän murheenkryyni kun kaikki tuolit tuppaa olemaan liian korkeita. 

Ne jo uuteen kotiin päätyneet edelliset oli presiis saman korkuiset kuin nämä (yksi jäi eteiseen ja mallasin heti vierekkäin ja perstuntumalla myös), mutta ei ollut edes kova paikka valita kummat tuolit on mieleisemmät. Kovin paikka taisi olla se, että mahtaako Sanna suostua ehdottamaani vaihtokauppaan. Mitä sitä aina rahaa vekslata kun maailma on tavaraa täynnä...

Keittiön "lentävä matto" lähti matkahuollolla kohti Turkkusta, eli tehtiin vaihto! Kiitos Sanna ♥

 

 

Tuolit on mielettömän mukavat istua ja miellyttävät mun kranttua silmääni kovasti paljon.

 Ne on tukevat olematta jykevät, linjat on leveät, mutta sirot.

Jotenkin on tunne, että tuolirumba on tältä osin ohi, eli keittiö saa olla rauhassa.

Enkä ole ikinä ennen näin sanonut, en! olen sanonut, että olen tyytyväinen :) Nih.

Tyytyväinen voi olla usein, mutta ei sitä auta alvariinsa rakastua.

(ja yksi lisätuoli on jopa Sannalla korvamerkittynä mulle jos tarve tulee!)

Mielenkiintoisia tuoleja, näistä ei nimittäin kuukkeloimalla löydy mistään minkäänlaista tietoa.

Ei kuvaa, ei tekstiä, ei mitään. Ei suomeksi, ruotisksi eikä englanniksi, kaikkea on kokeiltu.

Muotokieli puhuis vähän johonkin Tapiovaaran suuntaan -sitä kuitenkaan olematta.

Olisko joku oppipoika?

Jos joku sattuisi tietämään jotain tuoleista, niin otan tietoa vastaan enemmän kuin mielelläni.

Ja tiedän, että niin ottaa Sannakin.

Mutta se tästä tuolirumbasta!

Aurinko paistaa ja mammutit odottaa, joten sen suuremmitta puheitta poistun pihalle tämän tänään kovasti kiukuttelevan masiinan ääreltä.

Nähdään pian!

(näkemisestä puheen ollen: Olgalle tulijat, me  näemme siellä puodissa lauantaina klo 15

-jos jotain asiaa, niin ollaan yhteyksissä)