paikka kaikelle!

Vihdoinkin.

Läppärin kiertolaisuus päättyi.

Kierrätys on kyllä muuten kunniassa -enemmän tai vähemmän- muuta kyllä yksi paikka pitää olla mihin voi istahtaa niin, että ei tarvitse miettiä, että missäs se masiina nyt sitten oikein onkaan ja missäs on kaikki tykötarpeet.

Tässä asunnossa sen enempäää kuin edellisessäkään ei ole ollut varsinaista kirjoituspöytää lainkaan ihan sen vuoksi kun ei ole mahtunut. 

Ihan siitä syystä ei ole mahtunut kun ei ole ollut mitään eteenpäin kierrätettävää, mukamas.

 Joku asia pitää kaiketi sanoa ääneen (tai kirjoittaa meseen kavereille) - kuten nyt vaikka taannoin se, että haluan taas sohvan -heti alkoi tapahtumaan. Joku potku pitää vissiin aina saada. Nyt tuumasin, että haluan taas kirjoituspöydän. Tuumasta toimeen, siis.

Tosin olin jo mielessäni pyöritellyt huonekaluja tehdäkseni pöydälle tilaa...haluamatta kuitenkaan luopua matalasta valkoisesta pöydästä. Vaan ei sille paikkaa löytynyt Lillastakaan vaikka kuinka mittanauhan kanssa siellä pyörin. Meni takaisin systerille.

Eilen sitten Naukulan mamman ystävällisellä avustuksella sain pöydän kotiin, treffattiinkin vähän alkuperäisestä poiketen Ikeassa, oltiin muutenkin jo treffit sovittu Tampesteriin.

Sinne se punkes samaan nurkkaan missä matala pöytä oli ollut.

Ja nimenomaan näin päin, minust on aina ollut kamalan omituista istua niin, että seinä on suoraan edessä, olkoonkin sitten vaikka verhot. Ikkuna vielä meniskin.

 Yllättävästi kaikenlaista pikkutilpehööriä vielä seikkailee vähän siellä sun täällä, täytyy vähän kirjahyllyn alimmille hyllyille tehdä tilaa, mutta sen teen sitten kun huvittaa.

Jalkalamppu meni kellariin huilaamaan, pöytävalaisin riittää vallan mainiosti nojatuolillekin.

Ja hetken kun pyörii vielä yhden valaisimen kanssa ympyrää, niin syttyy se valo siihenkin.

Valkoisella pöydällä oli kovasti paljon mieleinen pöytävalaisin, enkä millään halunnut sitä tuupata kellariin pölyttymään.  Toinen samanmoinenhan on jo olohuoneen toisessa nurkassa.

Keittiöön!

Pöydällä on ollut paljon hennomman oloinen valkoinen, aina jotenkin vähän "vahinko",

Nyt parani ilme kertalaakista.

 Tuon valon kun ei ole tarkoituskaan sen kummemmin valaista, kunhan nyt näkee mihin suuntaan lusikkaansaa tuuppaa jollei muuten meinaa suuhun osua...

Enemmän se on se tunnelmanluoja, minä kun tykkään, että joka huoneessa pitää olla edes joku valonlähde iltapimeellä.

Ja juu, köökistä on nyt häipynyt kaksi tuolia, ensin yksi eteiseen kun pöytä muutti ikkunan viereen ja nyt sitten toinen työpöydän äärelle. 

Sopii se noinkin, että  metallijakkara on kolmantena, mutta ettei tylsäksi kävisi, niin on sitä muutoksia vähän vielä tulossa keittiöönkin....kierrätystä, kierrätystä...

Mutta siihen sitten kun on sen aika!

 

Näihin tunnelmiin _☺/