Maailman nopein mielensämuutto

Nyt onnistuin jo hämmästyttämään jopa itsenikin.

Annukkaa (Kotonasi-blogista) ilmeisesti en, koskapa hän jo Instassa ehti kuvaan kommentoida, että pitäiskö pistää vedonlyönti pystyyn siitä kuinka nopeasti mun mieli muuttuu.

Peeveli.

Kaverit tuntee mut paremmin kuin minä itse.

Tai sitten on vaan niin kiva muuttaa mieltään?

No siis...kaikki lähti siitä kun olen kuolannut About a Chairin perään jo silloin kun aloin suunnittelemaan tätä työskentelynurkkausta.

 Hinnan perään en sitten kuolannutkaan.

Melkein kaksi ja puolisataa Finnish Design Shopissa. Auts. Ei kykene.

Piti keksiä edullisempi ja kuitenkin mukava tuoli.

Torista bongasin ihan melkein kotinurkilta tämän:

 Vitosella!

Ajattelin, että eipä mene rahat hukkaan jos en vaikka saakaan tästä mieleistä.

Eilen poikkesin Eurokankaassa ja löysin mielestäni kivan pirtsakan kankaan (kun on niin maan perusteellisen synkkä nurkka olevinaan - ja jos vähän matolle kaveriksi) ja eikun tuumasta toimeen.

Siitä vaan purkamaan tuoli ja verhoilemaan uusiksi.

 

 Lampaaankarvankin roudasin Lillasta kotiin kun ajattelin sillä peittää tuolin sinisen kankaan siksi aikaa kunnes löydään verhoilukankaan. Eipähän sitä sitten tarvittukaan.

Roiskasin sen lattialla, eipä varpaat palele laminaateilla jos vaikka paljain varpain....jaamäävai?

Villasukkafani?

No juu.

On se kiva istua. Ihan kiva.

Ja tuota...noi kukkaset, tai siis koko kangas...noh...ihan kiva...??

Tässä välissä piti lopettaa ihmettely ja äimistely ja hypätä bussiin ja lähteä hakattavaksi 

(joo-o, siitä lisää myöhemmin)

Ja tässä välissä se Ansku oli jo linjoilla sen kuvakommettinsa kanssa -ja taisin jo toiseen kuvaan kahdesta jollekin muulle kommentoidakin, että jotenkin mulla on tunne, ettei tuo tuolla kauan vanhene!

Puolen yön jälkeen kun tulin kotiin, katsoin olohuoneeseen, ja tuumasin, että ei saatana!

Nyt sää lähdet sieltä!

 Lähti kanssa. Nyt se nököttää tilapäisesti(!!) eteisessä kun täällä nuo tuolit on kummallisessa liikkeessä muutenkin. Keittiön tuoleista yksi on takaisin taas kirjoituspöydän ääressä.

Juu, ei ole karvakaan lattialla enää. Sille oli parempaakin käyttöä.

Katsotaan nyt mikä on tuolin jatkosijoituspaikka -vai vienkö sen keväällä Lillaan ja lippakioskiin pöydän päähän, kyllä se sieltä sitten johonkin hukkuu. Viimeistäään.

Pikkuisen tuota tuolirumbaa ja sen jatkoa helpotti tulossa oleva lahjakortti juurikin tuonne samaiseen Finnish Design Shopiin! Voitin nimittäin Instassa Avotakka-lehden järjestämän kisan

ja eilen tuli ilmoitus voitosta. JEE!

Nyt mulla on sitten kauhea taisto itseni kanssa, että raaskinko mukavalla halvennuksella ostaa tuon tuolin, ja jos, niin minkä värisen. 

Kokomusta olis mieleen, mutta olisko se liikaa kun on tummat verhot takana?

Nuo vaaleat jalat kun ei oikein nappaa....mutta....on ne vaihtoehtoja kumminkin!

 Pähkäileviin tunnelmiin, hyvin kiitollisena elämälle yleensä ja hyvästä onnesta iloiten!

Katsotaas kuinka tässä nyt sitten käy.