pari selvääkin hetkeä

- juu ei, en o kännissä ollut!

Muuten vaan pää täynnä.

Taitaa kuulua taudinkuvaan, just tänään sanoin systerille, että en muista koska mulla on tällaista flunssaa ollut - kaiketi viimeksi silloin kun oltiin yhdessä viimeisen kerran NYkissä.

(mä luulin, että kuolen lentokoneeseen...tai että nenäliinat loppuu...)

Kuume tulee ja menee, ääni meni ja palas takaisin törähdellen, kakoen ja yskien,

vähän niinkuin vanha hoppafoordi tai joku, köhii mutta kulkee.

Paitsi, että minen kulkenut. Koko eilisen päivän palelin kahden peiton alla vaikka takka töhötti kuumaa niin paljon kun masiinasta lähti...ja yöksi sitten hikosin kun pieni eläin. Tai no, vähän isompi.

Systerillä oli tänään perinteinen vappubrunssi, köhisin luuriin tukkosella äänellä, että ei pysty kykeneen.

Ja eikun suikuun. Ei mikään vedensäästösuihku...puoli tuntia ja nahka punasena.

Ja röörit auki. Kuppi kaffetta ja kälynen voileipä ja ohkanen aamulehti.

(mitään en kyllä muista mitä luin -kertonee jotain käytettävissä olevasta aivokapasiteetista)

Sitten katselin valmiiksi myllättyä sohvaa -kaikki siis just siinä mihin jäi illalla: kamala läjä tyynyjä,

kolme torkkupeittoa, pari kakea, nenäliinat, lukemattomat lehdet, tyhjäksi juodut kupit ja lasit...ja kaikki muut pelit ja vermeet mitä nyt voi kuvitella.

Ei saatana; jos mä tuohon nyt lojahdan, niin tää tauti on kuolemaksi!!

Ihan pienesti ajattelin, että kun ei o kuumetta...ja äänikin (lue: henki) kulkee, niin jos mä vaikka ihan vähän Lillassa poikkeisin...vaikka pussittamassa sen 20kg kotilomyrkkyä pienempiin pusseihin.

Ihan istun siellä sisällä korituolissa ja pussittelen...

Ja tuun sitten hautautumaan soffalle.

Joo! Eikun menoks!

Systeri oli jättänyt rappuselle tusinan verran gladioluksen sipuleita. Kiva!

Pussittelin myrkyt ja nakkelin omalle tontille anteliaalla kädellä ja vein sitten yhden pussillisen systerin naapurille, joka oli sen tilannut. Ai niin...ne gladiolukset...takasin Lillaan.

Kohta se sama naapuri tuli ja toi kottikärryllisen vuorenkilpeä, voi kun kiva, nyt mä saan sen mun ajatuksen asteella olleen projektin tehtyä!!

Lapio...ai perhana, ei oo multakauppiasta näkynyt.

No, onhan mulla kolme kompostoria uutta multaa tuottamassa, ei kun luukku auki ja lapiomaan.

 Eipähän tarvi tapella enää ruohonleikkurin kanssa pienissä kulmissa - vaikka tuossa vasemmalla näyttääkin edelliset istutukset (istutukset? -siis nehän on vaan tuupattu multaan, kiitos ja olkaa hyvät ja voikaa hyvin ja kasvakaa) näyttääkin olevan huonossa hapessa, niin kyl ne siitä!  

Mutta kertokaa nyt joku mikä tämä on!

On jo kurkistellut monessa kuvassa, onks se mahdollisesti joku kevätesikko? Vai mikä?

 Voiko sen jakaa? On meinaan kahteen kohtaan roiskastu vähän, että "oles nyt vaikka tuossa" ja nyt ne molemmat on sitten ihan vähän väärässä paikassa ja nuo peijoonithan jopa kukkii ennenkuin mikään muu! Tahtoo lisää. Paljon!

 Ja viherrys senkun lisääntyy! Tuo tuossa alemmassa kuvassa matalana on koristeminttua, 

tulee päivän jumppa kun konttailee hiplaamassa sitä ja puhumassa sille nättejä 

-se nimittäin tuoksuu nyt jo ihanalle.

Mutta kyllähän te sen tiedätte! Kaikki tietää yrttysistä enemmän kuin minä.

 No juu, pussitukset tuli tehtyä, vuorenkilvet tuupattua paikoilleen ja jopa ne gladioluksen sipulitkin.

Sitten ihan hetken istahdin systerin tiluksilla höpisemässä ja päätin siirtyä taas takan ja vilttien ja kuumien suihkujen maailman. Ja kuuman kaakaon, namskis -eilen kokeilin kuumaa rommia, yääääääk.

Meni lavuaariin. Mä olen pahemmansorttinen alkoholin väärinkäyttäjä, nähkääs.

Olutnaisia...

Kamalasti muuten kiitoksi viesteistä ja kommenteista niin täällä, facessa kuin meilissäkin,

mieltä piristää isosti vaikka vastaamiset on yhtä heikoissa kantimissa kuin jonkun pääkin.

Mutta ennenkuin ihan kokonaan tulee se muuttolintumainen siirtymä pesiytymään Lillaan, 

niin pari kuvaa vielä kotinurkista. Ennennäkemättömiä.

Tiedä nyt niin  olisko aiheellista näyttääkään, mutta kun tämä mun pää nyt elää tänään ihan omaa elämäänsä näköjään (hiton hyvä lääkitys?) niin menköön samalla rahalla!

Muistattekos kun mä heti edelliseen asuntoon muutettuani ostin kylppärin maton?

Mikä ei sitten käynyt sinne ollenkaan. Kelpas just just joulukuusen alle ja muun ajan se onkin ollut sujuvasti tiellä milloin missäkin.

 Tänne sitten ostin minimaallisen pienen pyykkikorin (kun ei isompaa mahdu) ja sillä ainokaisella kankaalla, joka oli vaihtoehtona.

 Villa Blancon Kristalta ostin vuosi sitten kassillisen kaikenlaista sisutusrompetta, niin ne vaan nuokin kantikkaat korit löysi paikkansa....vihreä purkki ei sovi joukkoon, mutta se on mun suolapurkki...röörit tarttee, joten olkoonpa siinä...

Silityslautakin on niin iso, ettei mahtunut siivouskaappiin, joten mä sanoin pesukoneasentajille,

että pankaas kattoen, että mahtuu tuonne koneen ja seinän väliin.

Päällinen oli kyllä pakko vaihtaa. Vanha punavalkoinen sattu silmään.

 Että semmottinen kompakti kokonaisuus, sinne ne vaan uppos niin matot kuin koritkin, vanha suihkuverhokin mätsää just eikä melkein! Olisko ne(kin) tulleet kotiin.

Ja sanoinhan mä jo, että herkkujen herkku: lattialämmitys. AAAAAHHH♥

 Eipä mulla muuta.

Ai juu, vähän niinkuin ne gladiolukset...meinaa unohtua.

Parveke!

Vähän on turha kuin nunnan nännit, mutta onpahan nyt olemassa.

Anteeks kamalasti.

Kiitos.

Mä meen nyt.