*huoh*

Alkaa vähän väsyttää nämä kelit.

Eikä asiaa yhtään auta kun muutenkin vähän väsyttää.

Onneksi alkaa flunssa vihdoin ja viimein taittua, jos alkais näkyä elämässä vähän muutakin kuin sadepilviä. Tai no, on tässä näkynyt kyllä rinsessojakin, useampaniakin päivänä.

Lilla on meinannut vähän lapspuolen asemaan jäädä väistämättä kun yhden päivän päätin ihan kylmiltään viettääkin sohvan pohjalla. Mitä sitä nyt aina palella pihalla kuin voi katsella vaikka leffoja koko päivän. Ja samalla vähän niinkuin varmistella, että tauti ottais ja lähtis...ei lähtenyt.

Sitkee pirulainen on ollut.

Vaan kyllä siellä Lillassakin on tullut oltua.

Eilen ja tänään menin vain käymäseltään, ajattelin että jos vaikka vähän rikkaruohoja nyppis.

Ja saksis ne verhonhelma....siisus ne olikin solmussa siellä.

Hetken saivat vielä saksimisen jälkeen hulmuta helmat levällään.

Nyt ne on jo taas solmittu siististi nippuun.

 Sain pöytäliinatkin ommeltua vihdoin viimein. Kahteen kertaan kun teki, niin onnistui.

Että jotain iloa tästä räkäsestä päästäkin -ei ainakaan hommat kesken lopu.

Välillä oli sitten ihan pakko olla ja istua ja tuijotella tuleen.

Että nyt on pömpelikausi avattu täälläkin ja voi pojat, onhan se makee!

 (Mulle saa  sitten kamalan mielellään tuoda polttopuita, kiitos jo etukäteen ☺ vink vink -kyllä mä sitten aina kaffeet töräytän, ehkäpä jopa pullan kera)

 Kukkei alkaa ilmestyä pikkuhiljaa, ensimmäiset tulppaanitkin kurkistelee jo siihen malliin, 

että tarkeniskos näihin keleihin avautua - eivät vielä ole tarjenneet.

 Ei kiirettä, mulle sopii että avautuu sitten vasta kun minäkin tarkenen keinuun istahtaa ihastelemaan.

 Kirjakin on jo odottelemassa sitä päivää...

 Kullerot taitaa avautua ennen tulppaaneja. Ja tätä menoa ennen valkoisia narsissejakin.

 Lippiksen takanakin on tuuheutumista havaittavissa perennapenkissä (no on siellä muutakin kuin perennoja) mutta korkeutta ei kamalaa vauhtia tule. Onkos tämä nyt taas sitä, että hiljaa hyvä tulee?

 Kuistin vierusta sen sijaan on muutamassa päivässä pölähtänyt kummallisen täyteläisen näköiseksi.

Vuorenkilvet kukkii mahdottoman terhakoina ja ne vasta hetki sitten maasta pieninä punaisina piikkeinä nousseet särkyneet sydämet on jo polvenkoskuisia! Ja niissä on nuppuja!

 Eilen siellä vattupuskia nyppiessäni huutelin naapurin hortonomille tunnistusapua -aina joskus kun löytyy joku mistä ei ole ihan varma, että heittäiskö rikkaruohona pois vai etsiskö paremman paikan- ja jäätiin sitten suustamme kiinni vähän pidemmäksi aikaa. Hän sitten kysäisi, että kelpaisko sulle yks kynttiläkruunu....se kruunu oli ihan pakko-ainakin-katsoa-sana...ja niinhän sieltä kulkeutui mulle sekä kruunu, että tämä hauska rengaspidikekin. Oli jopa puoliksi poltettu pallokynttiläkin odottelemassa.

Paikka on vähän auki, mutta odotelkoon nyt tuossa kylttirakennelmassa.

 Kruunu läysi heti paikan omppupuun oksalta. Paksu ja pitkä ketju on vielä vähän vaiheessa kuvassa,

mutta on jo kieputettu oksalle vähän nätimmin.

Kynttilöitäkin toin kotoa ihan melkein oikean määrän...vain yksi puuttuu.

Ja sitten vasta on kunnon kesä kun nuo kynttelit alkaa tuossa itsekseen valua uuteen malliin...

 Kyllä se kuulkaa niin on, että kunnon työvälineet on iso ilo ja apu. Ja rinsessojen jakkara lisäapu.

Kaivoin nimittäin vattupuskista rikkaruohot juurineen, jos nyt mentäis vuosi edes etiäpäin vähän helpomman kautta. Antaas katsoo. Meni siinä jokunen tunteroinen, vaikkei tuo lääni niin kamalan iso olekaan. Rikkaruohot sitäkin sitkeämpi. Se herkulliseksi havaittu vuohenputki p**kamaisimmasta päästä. Sitä olis vielä portinpielissäkin, kunhan nyt pihan sille puolelle ehtis joskus...

 Kasvamisesta puheen ollen - mulla pölähtelee varjoliljaa vähän sinne sun tänne ja saa pölähdelläkin.

Mutta tämä on kyllä kaiken huippu!

 Siinä ihan selvästi kurkitaan olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. No, ei ole! Siellä väärällä puolella vaan pääsee jossain vaiheessa hengestään. Mä en oikein välitä, että noi yrttyset tuppaa mun ruokapöytään ilman vaasia. Tai ruukkua.

Pöydistä puheen ollen...tiskipöytä on ollut alunalkaenkin vähän turhan pieni.

Siitä asti kun PellePelottoman kanssa laitettiin uusi ränni ja siirrettiin juoksutus toiselle puolelle mökkeröistä on suunnitelmissa ollut isompi. Nyt kun kerran mahtuu.

Suunniitelma on ollut alkujaan, että sopivanmittaista lautaa ja pukki/metallijalat ja sitten vaan ruuvaamaan ja kasaamaan ja ja ja...

Persaukisuus on oiva apu...yks ruåttalaisen samanlainen halpa pikkupöytä lisää ja sama tumma öljy pintaan kuin aiemmissakin. Ja vot, eipä tarvinut lähteä lautatarhalle!

Poika toi pöydän samalla kun toi rinsessat hoitoon.

 

Tänään en juuri kuvia napsinutkaan kun menin vaan äkkihätäsesti poikkeamaan aamupäivästä.

Niitä rikkaruohoja, u know, sieltä portinpielestä.

Ne rikkaruohot on siellä edelleen, mutta nurmikko on nyt trimmerillä ajeltu kokonaan.

Trimmerillä ihan sen vuoksi, että nyt sai ruohosilppu jäädä nurmikon lannoitteeksi.

Ja varastossa tuli aherrettua muutama tunti. Kuvia tulee kun kerkee, ehdin pistää oven lukkoon ennenkuin muistin, että kamera on laukussa. Mutta suotakoon anteeksi, kello oli jo puoli yhdeksän illalla siinä vaiheessa. Että se siitä pikaisesta poikkeamisesta.

Eilen meni suurinpiirtein samalla lailla...katselin jossain vaiheessa, että katos pahus -kello on jo vähän yli seitsemän! Jossain kohden myöhemmin katsoin uudestaan, kun oli lähitienoolla niin kovin hiljaista. Se kello oli edelleen vähän yli seitsemän!

Pitäsikös tässä muuttaa Lillaan?