kotiutunut!

Ei sitten millään malttais olla koneen äärellä.

Pihalla, pihalla, pihalla - siinä se päiväohjelma!

Kameran kanssa tai ilman, ihmettelemässä kuinka paljon tapahtuu yhden päivän aikana.

Kyllästymisen uhallakin saatte  t a a s  samoja kuvia ☺

Pakkohan mun on dokumentoida nämä talteen kun kerran saan vieressä seurata.

Mutta, juu, olen kotiutunut.

Tavarat hakivat hetken paikkaansa -eikä ole kuin  pari sellaista, joista ihmettelen, että toinkos ne yleensäkään kotoa tänne ja jos toin, niin minne ihmeeseen olen ne laittanut.

Kyllä kaikki tuppaa löytymään....jos ei heti, niin ensi vuonna ehkä.

Pari päivää sitten löytyi yksi runo, jota äiti taannoin kyseli, eilen muutama paperivalokuva joiden luulin jo menneen lopulliseen mappi-ööhön. Eli joskus kannattaa näköjään siivoilla niitäkin nurkkia, joissa "on vain ne ja ne" tavarat. Löytyykin yllätyksiä.

 Muuten ne yllätykset onkin pihalla.

 Ihan niinkuin elämäkin. Kaiken tavallisen keskellä.

 Yks kaks jostain pölähti tällaisin hassuja narsisseja, yhdessä varressa kaksi tai kolme kukkaa.

En tunnusta istuttaneeni. Jos tunnustaisin, niin olisin kyllä laittanut kaikki samaan penkkiin - nyt näitä on muutama siellä, yks tuolla, kaks siellä...

 Köynnöshortensiakin on viimeinkin kotiutunut! ja ensi talveksi kyllä rusakkosuojaan sen verkolla ja aidalla ja parilla paukkupanoksella ja ja ja .....

 ...tulppaaneja...taas...

 ...ja taas...

 Vaihteeksi jotain muuta.

Arvatkaas missä kamera on...

 Noh, se kurkki mun kanssa lippakioskin paneelikaton päälle. Sinne valokatteen alle. Pikkuisen kun on laudat turvonneet kosteassa, niin nehän on irti tukipuista mennen tullen! Että otinpa lekan käteen ja paukutin paneelit paikalleen altapäin ja sitten ruuvasin ne kiinni. Ei naulaimella näköjään pysyneet.

Sama väli pari tuntia myöhemmin.

 Vielä kun joku paklais ja maalais kaikki ziljoona ruuvinkantaa neljässä rivissä...

 No, on se parempi kuin "virtasilla" -eikös sitä niin sanota :)

 Asiasta viidenteen aidan seipääseen....eilen(kö se oli) kun satoi vettä oikein kunnolla pidin majaa takan lämmössä ja kaffetta hörppiessä ihailin taas kerran noita norjanangervoja.

 On ne niin kauniit vaikka noin sateen nuupahduttaminakin!

 Kullerot alkaa avautua ♥

 Lippakioskin takana on matala viidakko! Tietää sitä, että kohta joku perkaa lemmikit ja muut rikkakasvit ennenkuin kotilot keksii ne. Tuolla on ollutkin yllättävän rauhallista sillä rintamalla.

 Eikäpähän järin pahalta näytä enää muuallakaan.

 Periferian kukkapenkkiin alkaa ilmestyä tulppaanien rinnalle liljaa ja mitä lie...eikä vielä ainuttakaan liljakukkoa!!!

Viereisessä penkissä on toivottavasti tilaa pionillekin.

Se on siis oikeasti pionipenkki...hups...

Kuistin viereiset särkyneet sydämet on kohta pienen miehen mittaisia.

 Ja täydessä kukassa ihan pian.

 Ja ompunkukkatilanne: Toissapäivänä

 Eilen

 Tänään!

 Aukee ne! Ei muuta kuin pölyttäjät hommiin!

 Ja lopuksi vielä niitä (city)voikukkia :)

 Kukkikoot rauhassa niin kauan kun älyävät väistää leikkurin ☺

Pian muuten kukkii myös syreenit :)

On tämä vaan ihanaa! 

Kuittaa ne talven ja pimeän kärsimykset ihan 6-0!

♥