Valmis!

Onko joku jo ihmetellyt, että mitä kummaa se siellä oikein säätää kun ei näy, ei kuulu.

Ainakin täällä on kurkkimassa käyty - ja mikäs sen mukavampaa.

Olen minäkin muiden blogeja kurkkinut, mutta en tiedä onks mun masiinassa vikaa kun se pyörittää niin maan perusteellisen hitaasti. Kommentitkin on jääneet monesti väliin sen vuoksi.

Ja läppäri ei taasen ole aukaissut kuvia, saattaa olla että yksi on auennut koko postauksesta!

Tosin, joku muukin oli jossain valitellut samaa - eli siinä tais vika olla bloggerin päässä?

Että suo siellä, vetelä täällä!

 

Mutta...siihen leikkaan-liimaan-askartelen...eikun siis suunnittelen-piirrän-annan muiden rakentaa-minä maalaan-osastoon, niinhän se meni!

Aloitetaanko alusta?

Viikonloppu ja maanantai meni piirrellessä ja suunnitellessa, mittaillessa ja puhelimessa.

Tiistai sitten muissa touhuissa.

Tämä kuva on keskiviikko-iltapäivältä kun tulin töistä.

 - ja tämä samaiselta illalta kun lähdin kotiin joskus kahdeksan pintaan :D

Torstaina töistä tullessa näytti tällaiselta, mökkinaapuri töissä.

(joku saattaapi muistaakin "omituisen höpöttäjän" - omat lapsensa siis ristineet noin, en minä)

 PellePeloton oli hakemassa samaan aikaan jotain työkalua kotoa.

 Ja kun työläiset poistui, alkoi mun maalausurakan ensimmäinen  toinen vaihe.

Ja tämän naköisen työmaan minä sitten jätin työmiehille  odottamaan aamua.

 Ja kaikki loput kuvat on sitten tämän päivän, perjantain, satoa.

Yksi lauta siirrettävä vielä ja muutama ruuvi vielä sen jälkeen paikoilleen.

Ja se on sitten siinä.

Mutta sehän tarkoitti sitä, että minä sain maalata loppuun!

Ja kalustaa, tottamooses! 

 Joku ajattelee nyt, että entäs verhot?

Että tuleeko ne takaisin?

No, ei ne samat ainakaan. Mutta saattaa olla, että ensi kesäksi virittelen vielä verhotangot ja ohuet verhot hyttysverhoiksi. Mutta se on ensi kesän hommia se. Saoin kuin toiseen kertaan maalaaminenkin.

 

 Hmmm....valopylväät on irrallaan vielä, vähän siellä sun täällä. 

 Taitavatkin saada paikan tuolta takanurkista molemmat. Joo!

 

Maisema naapureihin päin on kauheen aution oloinen, mun perennat aidan takana on tuusan nuuskana tämän projektin jäljiltä ja kun naapurikin pisti omat syreeninsä matalaksi, niin eipä siinä paljon olekaan muuta kuin mun aidantekeleeni.

No, ensi keväänä kaikki taas kasvaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitää ☺

  Ja sitten muutama ihan muuten-vaan-kuva.

 

 (kiitos Bikke, sä järjestit monta kukkivaa yllätystä ☺)

Mutta niin se torikauppiaskin, jolta ostin muutaman ruusupavun.

Ne nimittäin oli kellokukkia. Vai mitä noi nyt on? Ei ainakaan ruusupapuja!

  

Nyt mä menen tuolinmutkaan suremaan tätä konkurssia, mutta iloitsemaan samalla tehdystä työstä ja mieleisestä lopputuloksesta. Nyt toivotaan vaan ettei katolle tule ziljoonaa kiloa lunta...sitten joskus!

Ei siis vielä. Tilattu kesä ei ole lopussa vielä ☺

 

Heikää taas hetkeksi!

Viikonloppuja!

Nauttikaa kesästä ♥