Rakas romu

Näin ne jutun aiheet juuttuu jonnekin korvan taa, mielen sopukoihin tai minne milloinkin.

Tämäkin on odotellut vuoroaan jo ties mistä asti, taisi olla Satunnaisen Paula, jolta lähti -ja siitä on kyllä jo jokunen tovi.

Ei nytkään pitänyt kyllä vielä postata yhtään mitään, mutta kun meinaa juttuja tupata ruuhkaksi asti välillä.

- ja mun pääni on niin hatara, ettei siellä pysy kuin tukka, niin pakkohan tässä on.

Saa sitten seuraavaksi höpistä tästä ihmeellisestä blogistaniasta.

Ja on siellä jo muutakin jonossa...korvien välissä...

 

Mutta se rakas romu.

Minähän funtsasin ja tiirailin, katselin ja mietiskelin

-en nyt hirrrrveen aktiivisesti, mutta sillai samalla lailla kuin mun katsekin yleensä harhailee.

Puolihuolimattomasti, mutta rekisteröi kuitenkin aika tavalla.

Ja arkistoi jonnekin....mistä minen niitä ihan välttämättä heti löydä.

Eikä aina ole kyllä niin tarpeellistakaan...

 

Niin, siis se romu, Rakas Romu ♥

Se on vähän ajan hampaan syömä, varmaan jonkun muunkin hampaan.

 Se on haistellut maailman tuulia niin että nenäkin on vähän hassun näköinen.

On sinne tainnut joskus joku sormikin eksyä.

 Kaikenmoisia juttujakin se on niin kuunnellut antaumuksella, että korvatkin repsottaa.

 Hän on Taneli.

Kulkenut matkassa kauan...tosi kauan.

 Oikeastaan minä olen vissiin kulkenut Tanelin matkassa.

Meillä kun on ikäeroa vuoden verran -ja minä olen se nuorempi ☺

Tuolla hyllyllä on hänen paikkansa, pikkuisen piilossa rakastavilta käsiltä, rakastaa saa toki edelleenkin, mutta pikkiriikkisen valvovan silmä alla. Hellästi.

Tämän ja muutaman muun jutun ottaisin mukaan, jos....mutta toivottavasti ei tarvitse.

Elellään täällä vaan.

 

Huomasin, että vaikka tykkään siitä ja tästä, monesta asiasta, jutusta ja huonekalusta,

niin niihin ei ole mihinkään sellaista kiintymyssuhdetta, että en voisi luopua.

Ne on korvattavissa.

Tunnemuistot ei.

 

Mikäs sinun romusi on, rakas romusi?

Tartupa haasteeseen, jollet ole vielä... 

Palaillaan pian!

C♥U!