Valmis!

Onko joku jo ihmetellyt, että mitä kummaa se siellä oikein säätää kun ei näy, ei kuulu.

Ainakin täällä on kurkkimassa käyty - ja mikäs sen mukavampaa.

Olen minäkin muiden blogeja kurkkinut, mutta en tiedä onks mun masiinassa vikaa kun se pyörittää niin maan perusteellisen hitaasti. Kommentitkin on jääneet monesti väliin sen vuoksi.

Ja läppäri ei taasen ole aukaissut kuvia, saattaa olla että yksi on auennut koko postauksesta!

Tosin, joku muukin oli jossain valitellut samaa - eli siinä tais vika olla bloggerin päässä?

Että suo siellä, vetelä täällä!

 

Mutta...siihen leikkaan-liimaan-askartelen...eikun siis suunnittelen-piirrän-annan muiden rakentaa-minä maalaan-osastoon, niinhän se meni!

Aloitetaanko alusta?

Viikonloppu ja maanantai meni piirrellessä ja suunnitellessa, mittaillessa ja puhelimessa.

Tiistai sitten muissa touhuissa.

Tämä kuva on keskiviikko-iltapäivältä kun tulin töistä.

 - ja tämä samaiselta illalta kun lähdin kotiin joskus kahdeksan pintaan :D

Torstaina töistä tullessa näytti tällaiselta, mökkinaapuri töissä.

(joku saattaapi muistaakin "omituisen höpöttäjän" - omat lapsensa siis ristineet noin, en minä)

 PellePeloton oli hakemassa samaan aikaan jotain työkalua kotoa.

 Ja kun työläiset poistui, alkoi mun maalausurakan ensimmäinen  toinen vaihe.

Ja tämän naköisen työmaan minä sitten jätin työmiehille  odottamaan aamua.

 Ja kaikki loput kuvat on sitten tämän päivän, perjantain, satoa.

Yksi lauta siirrettävä vielä ja muutama ruuvi vielä sen jälkeen paikoilleen.

Ja se on sitten siinä.

Mutta sehän tarkoitti sitä, että minä sain maalata loppuun!

Ja kalustaa, tottamooses! 

 Joku ajattelee nyt, että entäs verhot?

Että tuleeko ne takaisin?

No, ei ne samat ainakaan. Mutta saattaa olla, että ensi kesäksi virittelen vielä verhotangot ja ohuet verhot hyttysverhoiksi. Mutta se on ensi kesän hommia se. Saoin kuin toiseen kertaan maalaaminenkin.

 

 Hmmm....valopylväät on irrallaan vielä, vähän siellä sun täällä. 

 Taitavatkin saada paikan tuolta takanurkista molemmat. Joo!

 

Maisema naapureihin päin on kauheen aution oloinen, mun perennat aidan takana on tuusan nuuskana tämän projektin jäljiltä ja kun naapurikin pisti omat syreeninsä matalaksi, niin eipä siinä paljon olekaan muuta kuin mun aidantekeleeni.

No, ensi keväänä kaikki taas kasvaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitää ☺

  Ja sitten muutama ihan muuten-vaan-kuva.

 

 (kiitos Bikke, sä järjestit monta kukkivaa yllätystä ☺)

Mutta niin se torikauppiaskin, jolta ostin muutaman ruusupavun.

Ne nimittäin oli kellokukkia. Vai mitä noi nyt on? Ei ainakaan ruusupapuja!

  

Nyt mä menen tuolinmutkaan suremaan tätä konkurssia, mutta iloitsemaan samalla tehdystä työstä ja mieleisestä lopputuloksesta. Nyt toivotaan vaan ettei katolle tule ziljoonaa kiloa lunta...sitten joskus!

Ei siis vielä. Tilattu kesä ei ole lopussa vielä ☺

 

Heikää taas hetkeksi!

Viikonloppuja!

Nauttikaa kesästä ♥

 

Tuolinpyöritystä

Lauantaina iski päähän ajatus.

Kirpparille!

Siis minä ☺

Ja mentävähän silloin on, se tieltää sitä, että siellä on jotain mulle!

 

Olin jo jonkun aikaa ajatellut, että haluan pari kovaa puutuolia lisää ruokapöydän ympärille,

halusin pois kaksi pehmustetulla istuimella varustettua (toivottavasti ne löytää uuden kodin tai mulla on tuoleja enemmän kuin laki sallii!) mutta en vaan ollut saanut tehtyä mitään asian eteen.

Nyt kun tuota mustaa pöytää on tullut tuijoteltua, on tullut tuijoteltua myös noita tuoleja...

Tuli puheeksi just pari päivää sitten systerin kanssa, hänkin lupas pitää silmät auki - aina niitä silloin tällöin kirppareilla pyörii.

 

Ei ehtinyt. Mä otin sellaisen suunnan, missä on parikin huonekalujakin myyvää kirpparia.

Eka...ei mitään. Nada. Nou nou, vain jotain seitkytlukua.

Toisella...hmmm....kierros ympäri ja paluu...HMMM!

Ei ihan sitä mitä hain.

Tai no, ei ollenkaan sitä, mitä hain.

Mutta kun mä niitä olin siinä aikani tuijotellut, niin ajattelin....miksei?

Tuo toinen tuoli on niin hassu, että se eroaa kaikista muista ruokapöydän tuoleista, mutta hällä väliä.

Että eikun soittamaan kulkuneuvoa ja pyyntö, että veisikkös portille, mä fillaroitten maalikaupan kautta, treffataan siellä.

 

 Mutta jestas, että sain hakea tätä seuravaa kuvaa!!

Yks hätävaratuoli Lillassa.

Kävi nimittäin niin, että kun tuolit oli kuistilla, huomasin että tuohan se lähtee kotiin!

 Ja tämä jää Lillaan!

Siellä se nyt nököttää juurikin alkuperäisessä asussaan - eikä ole ollenkaan sanottu että sille mitään edes tekisinkään. Se on aika sympaattisen näköinen just noin, ajan hampaan syömänä.

 

Tämä sitten matkusti lauantai-iltana kotiin fillarin korin päällä kohti käsittelyä.

Juu - en ajanut. Talutin ihan kiltisti. Oli nimittäin pikkuisen liikaa omppuloisia korissa ja ritsillä.

Jos tämmöi matami olis hypännyt vielä samaan kyytiin, niin silloin olis kyllä vanteet jo huutaneet hoosiannaa ihan soikeina :/

Kukaanhan ei varmaan huomannut, että tää on pikkuvikainen - sopii tänne :D

 Ja siinä hän nyt on. Liimattuna ja maalattuna.

Onneks ei o mikään pyhäinhäpäsy pistää uuteen uskoon vanhaa tuolia -ei mulla ainakaan :D

Ja sitä patsi johan siitä joku oli potkintu toisen jalan rammaksi. Selkäkin oli notkollaan.

 Kaveriksi pääsi poikkipuolaiset tuolit. Toinen on siis Lillasta.

 Toisella puolella kaveeraa pystyt.

 

 Että jos joku tarvii pikkusen pehmustettuja tähkäkuvioisia...ne on tuol palkin kautta...

 

Ai juu. Tehtiin vaihtarit.

Systeri toi varjostimen (jeeee :D ) jollaisia valitettavan harvoin tulee vastaan. 

Vei sen valkoisen hupun mennessään.



 

Heikää hetkeksi - jollei mitään kauheen akuuttia tule- mä nimittäin keskityn nyt hetkeksi

suunnittelu-, piirustus- ja rakennushommiin.

Jos kelit vaan edelleen suosii...

 

Lisää sitten kun....

 

♥

huhuu _☺/

...täällä taas...

Oli niin viileä aamu, että mitäs tässä muutakaan.

Omppuloiset saa odotella vielä hetken.

 

Oliskohan silmää häiritsevät tekijät pikkuhiljaa hoidettu järjestykseen.

 Systerin kellarin ja Lillan varaston kautta kotiin kulkeutui pari kuuskytsenttistä hyllylevyä.

Pari kerrosta Osmoa pintaan, samaa sävyä, jota vetelin keväällä sohvapöytäänkin.

Ja eikun poraamaan pari ruuvia....odotteli tuos irrallaan hetken kun pora oli tietty, tottakai, väärässä osoitteessa. Kiertolainen, mun porani...ruuvarini...mikä lie...

 Edellinen viritys oli sarjassa "ihan kiva"  se kun oli mitoittettu Singerille.

Ei siis noille singerin jaloille, vaan isolle ompelukoneelle.

(ei ole ennen-kuvaa, kaikkihan muistaa kuitenkin -jollei muista, niin onhan tuolla bannerissa...)

 Mutta kun kaikki tuppaa kiertämään, niin nyt nämä kiertolaiset kohtas toisensa, ja romunkerääjätyöpöytä pieneni ei-niin-romuakeräävän kokoiseksi.

Tämäkin on tuunattu tähän kuosiin uutta kotia silmällä pitäen...jos mä myyn Hyasintin, niin tämä tulee olkkari-ruokahuoneeseen, jollen, niin eteiseen - silloin se pikkuisen kapenee vielä tästä.

  Eikä mua tietenkään millään muota häiritse se, että sen lisäksi että se on tähän kohtaan sopivan kokoinen viimeinkin, sen värikin sopii tänne oikein passelisti.

Ja ei, valkoinen EI vähene. Se vaan muutti Ektorpeihin ☺

Tämä on sitä balanssin hakua.

Kun ei ole muutakaan tekemistä.

 

Musta maali muuten loppui, ei ole edes nuuhkaisun vertaa enää!

 

Luumuja on sitten senkin edestä.

Namskis.

Luumuja ja omppuja!

Vois sitä huonomminkin mennä :D

 

Kirppari tuolla yläpalkissa on sitten sen verran täydennetty, mitä tällä erää tulee.

Käykääs kurkkimassa josko jotain löytyis!

 

Mä lähden nyt pudottamaan omppuloisia puusta!

 

Viikonloppuja!

(taas _☺/ )



Just do it!

Pinkinhävitysviikot alkaa olla voiton puolella.

Jaa, ettäkö miksi?

No, ihan kiva ja mieleinen väri edelleen, mutta kun en näköjään kestä sitä määräänsä enempää, en molemmissa huusholleissa - joten pysyköön Lillassa. Koti saa olla toisenlainen -varsinkin kun vahvasti elän toivossa ja uskossa, että tämä tavaramäärä näissä väreissä siirtyy Niemen poikien punaisella autolla toiseen osoitteeseen tammikuussa....juu, tässä todella eletään tulevaisuudessa ☺

Mutta eikös se olekin parempi että pitää katseen siellä minne ollaan menossa eikä menneisyydessä!

 

Viimein sain siivottua keittiön puoleltakin siellä vallinneen kaaoksen

ja napsaistua muutaman kuvan, joten olkaapa hyvä:

  

  

  Vanha köökki muistin virkistämiseksi :D

On sitä väriä siis edelleenkin, muutakin kuin mustaa!

Rinsessojen lahjukset omalla paikallaan (ziljoonan jääkaappimagneetin poistuttua jemmaan ja osan tullessa vielä tuonne yläpalkkiin...)

Pakastimen ovessa olevassa kehyksessä on vaihtuva taidenäyttely!

 Ja kun tarkkaan katsoo, niin kyllä sitä vaaleanpunaista vielä on...

  ...siellä ja täällä

Että mitä sitä ihmetellä...tekiskö vaiko eikö tekis....

Saa sitten taas joskus tehdä jotain toisenlaista!

 

Mistä tulikin mieleeni, on se joskus vaan kumma juttu...

Ostat kukkia ja otat kaapista maljakon...

 

- ou nou-

  - nou nou -

 - jep -

 ☺

Jaa minäkö päättämätön?

Ou nou ☺

 

Että eikun hyvää viikonloppua vaan kaikille!

Lisäilen tänään tuonne yläpalkin blogikirppikselle jossain vaiheessa tavaraa,

joten pitäkääpä silmällä!

 

Nähtäillään!





Tahmeaa takkuamista

Mikään ei o niin kiva kun saada röörit tukkoon ja alilämpö joka tuntuu kuumeelta.

PLAAAAH!! sanon minä.

Onneksi ei ole iskenyt ääneen tällä kertaa (kop kop, koputtaa puupäätään)

sillä se on kuitenkin työkalu.

Tosin työkalukin lepäilee nyt kotosalla.

 

Viime viikonloppuna kun menin rinsessalandiaan, juoksi kolme pientä sulotarta vastaan,

pienimmäinenkin niin innoissaan, että piti varoitella, että älä juokse niin kovaa, menet pian nurin!

Tuntui että jalat ei pienellä meinannut loivassa alamäessä pysyä ollenkaan vauhdissa mukana, ja niinhän se meni, että viimeiset kaksi metriä tultiin melkein lentäen - kaappasin nauravan lapsen vauhdista syliin :D

Siinä mulla sitten oli kolme halattavaa, mikäs sen mieluisampaa ♥♥♥

(jos joku ei tiedä keistä on kyse, niin kikkaa TÄSTÄ)

 

Jos oma lapsi/lapset onkin ihania, niin ne on kuitenkin niinsanotusti "itsestäänselvyyksiä", niiden saamiseen voidaan sentään yleensä jotenkin vaikuttaa. Tehdä tai olla tekemättä. Ja anteeksi kun sanon näin, sillä tiedän että se ei ole kaikille ollenkaan itsestäänselvää, helppoa eikä edes mahdollista - mutta se ei nyt ole se pointti tässä! Vaan se, kuten ennenkin olen maininnut, että ne lapsenlapset - ne on siunaus!!!

Niitä voi vain toivoa - mutta ei lainkaan asiaan vaikuttaa! Toivomisenkin suhteen on paras pitää mölyt mahassaan, niitä tulee jos on tullakseen - jollei, niin sitten ei...

 

No, minä olen siunattu!

Prinsessoja, rakkaita, rakkaita "rinsessoja" on kolme -hyvänen aika sentään ♥

Ja mitä ilmeisimmin rakkaus on vahvasti molemminpuolista!

Tuo kilpajuoksu syliin...

Rinsessoilla oli lahja mukana, tiesivät että olen tulossa :D

"mummu, me tehtiin sulle lahja kun olet niiiiin ihana ja tuot meille aina prinsessalehtiäkin"

...ja muuta plaaplaaplaaherkkääihanaasuloista!

 

Salaperäinen lahjakassi!

Voi vitsi :D

♥♥♥

Kuvan tarkkuus taitaa olla samaa sumeeta kuin mummun silmäkulmissakin, näyttää siltä!

Mutta jonkun sortin "samppiooni" mä taidan olla -tai ainakin kisassa mukana ?

 

Oli mukana vielä taidettakin, mummu ja kaikki kolme sydänkäpystä!

 

No niin, lopetetaas nyt herkistelyt ja niiskutus!

Niiiiisk!

 

Kun ei tuo musta maali vaan ota loppuakseen, niin johonkinhan sitä oli vielä sutastava tässä yks ilta.

 - oli se ihan kiva aiemminkin :)

 

 Kivaa, aurinkoista torstaita kaikille!

...ja loppuviikkoa kanssa - ei sitä tiedä jos tää räkäpää vaikka huilailis ja olis hiljaa...

 

Postista on osa jo kohta perillä, loput lähtee vielä loppuviikosta!

 

CU!