Nyt se tuli hulluksi

- sanois varmaan joku.

Ja olis ihan väärässä.

Samanlainen mä aina olen ollut :D

 

En edes suunnitellut tänään Lillaan menoa, sadetta luvattiin, mä kerrankin uskoin enkä edes katsonut pihalle - olin nimittäin päättänyt että hion ruokapöydän pinnan ja maalaan sen vielä kerran!

Olisko viides kerros?

En sitten hionut kuitenkaan kun santapaperit on kaikki näköjään Lillassa.

Ja kun uskoin, että seillä sataa, niin en sitten lähtenyt hakemaan, mutta maalasin kuitenkin.

Ja nyt se kelpaa! Viimeinkin!  Ja on sitten ollut kuulkaa riittoisa litranen Helmi!

 

Jaa, että miksi kuvassa sitten on tuoli?

 No, sillä aikaa kun maali kuivui iskin silmäni tuohon hempukkaan, ja ajattelin että nyt mä sille jotain teen. Mietin että onhan mulla toinenkin samanlainen hempukka, missäs se luuraa....kehtaanks edes näyttää?? Tämä on se koko kesän kaaoksessa ollut osuus, on sitten vieläkin - kylppäri.

 - siellähän se piilossa!

Ja tässä kaverukset sitten käsittelyn jälkeen, en tiedä jäävätkö tuohon asumaan, mutta sen tiedän missä niiden paikat on sitten kun muuttokuorma vie meidät uuteen kotiin.

Jota en ole vielä saanut - ja joka ei kuitenkaan ole se mitä olen jo ajatuksen tasolla vilautellut...mutta siitä sitten enemmän kun on jotain enemmän ☺

 Tunnetusti harhailevan katseen omistajana iskin sitten silmäni kelloon.

Se ei enää ole hetkeen miellyttänyt silmää tuossa (uuteen kotiin se ei tule sopimaan ollenkaan!!)  ...joten missäs niitä kelloja oikein onkaan...

 Ja kas, kylppäristä löytyi tämäkin ☺

 Nyt kun olen kuunnellut sitä tuossa seinällä puoli päivää, muistin miksi se oli siellä.

Se on nakuttaja, raksuttaja, tiktakuttaja, mikä liekään.

 Ja mä vihaan niitä!! Varsinkin yöllä. Nyt päätin että saa mummu luvan tottua!

(Tuo toinen kello etsiikin sitten uutta kotia, jos jollekin tuli tunne, että siinä on mun uusi kelloni, niin 25 rahaa kiitos, ja se on sinun...plus mahdolliset postikulut, tietty )

 

 Uskallanks mä ollenkaan sanoa, että olen taas aika peevelin tyytyvinen ☺

No uskallan, mä tykkään touhottaa välillä ja yleensä lopputulos on sellainen kuin kuvittelinkin.

Joskus se vaan ei välttämättä ole sitä ihan niin kauan kuin kuvittelin.

 

Katsotaas kuinka nyt käy.

Sillä aikaa kun entiset hempukat kuivui, maalasin nimittäin ruåttalaiset rappusetkin (jotka oli pinkit) ja heivasin pinkit matot huitsin nevadaan...

 ...joka ei sitten tällä kertaa ollut tämän kauempana!

Tässä kohden alkoi ärsyttää tuo toinen romunkerääjä! Eteisen pöytänurkkaus.

 Joten samalla kun hain mattoja kellarista, hain myös tuon kamelin ja olen taas ihan vähän saanut siivottua ☺

Joo!

Hullu mikä hullu ☺

 

Hyvällä tavalla...?