Yritystä ja yrityksen puutetta.

Yksi odottaa lunta.

Toinen odottaa joulua.

Kolmas molempia.

Joku lottovoittoa.

Unelmien prinssiä.

Mitä lie...

 

Tulis prhna kesä!

Kevät edes.

Aurinko!

Mistäpä tulikin mieleeni, että kun mun sisäinen kelloni on heittänyt veslintua itsellään ja herääminen tuppaa olemaan aamu toisensa jälkeen tuskaa potenssiin syksy, niin ajattelin avittaa näinkin mukavaa ihmistä kuin itseeni vähäsen....menin ja nettishoppailin sarastusvalolampun.

Ja muuttuihan ne aamut!! Ette uskokaan.

Siinä missä valoisaan aikaan heräsin viitisen minuuttia ennen kuin kello pärähti soimaan ja olin ihan pirteä, muuttui tilanne pimeän tullen siihen, että kello soi seiskalta, minä herään umpiunesta jostain päin sänkyä yleensä kietoutuneena tuplaleveään peittoon noin kahdeksan tyynyn keskeltä ja hamuilen hulluna sitä kelloa. Mikä huutaa ja piippaa - ja on jossain! Siis tiedänhän minä, että siinä yöpöydällä, mutta mun aivot ei, ne on pihalla kuin lintulauta!

Sitten kun saan kellon hiljaiseksi, hipsin laittamaan valot ja radiot päälle ja yritän käynnistää itseni uuteen päivään. Aina toki jonniinmoisella menestyksellä....

 

No, nyt sitten on se sarastusvalo.

Joka alkaa sarastaa pikkuhiljaa puoli seiskan aikaan.

Seitsemältä alkoi (onneksi viikonloppuna kun testasin) joku pikkutsirpu kujertaa ja tais pöllökin jonkun huhuun huhuun huutaa...minähän olin jo jostain kumman syystä puolittain hereillä kun en oikein tiennyt mitä odottaa -että kyllä ne aivot viikonloppuna pelittää kun sais luvalla nukkua!- ja totesin itsekseni, että juu ei, tämä peli ei pelitä!

Minähän nukun kesät talvet ikkuna auki ja isoimman osan vuottahan siellä ikkunan takana jonkunsortin tsirpu karjuu, oli sitten kaupungissa tai vähän vähemmän kaupungissa.

Ei siihen herää! Siihen on tottunut!

Jotta eikun valitsemaan toista herätysääntä.

Joka toimii.

Melkein.

 

Radio Suomi! joka siis muutenkin on aina äänessä.

Nyt siis "aurinko" on noussut juuri ennen seiskaa, radio pamahtaa päälle, kajauttaa seiskan aikamerkin ja päräyttää uutiset maailmalle.

Juu, en nouse ylös.

Mä kietoudun sinne untuviin, vedän peiton korviin, venyttelen ja jään kuuntelemaan niitä uutisia!

Jotka normaalisti kuuluu asiaan kuunnella keittiön ja kylppärin radioista.

 

Arvatkaa tuleeko kiire!

Ja sitten käy niinkuin tänään, se makkarin ikkuna menee kyllä kiinni, mutta patterin termostaatti jää suurinpiirtein pakkasen puolelle.

Herramunjee tää kämppä oli kylymä kun mä tulin kotiin!

 

Nyt sitten uritän saada (joulu?)fiilistä ja lämmintä samaan aikaan.

 

 

(naapuri rimpautti yks ilta ovikelloa ja toi aikas kivan kynttilän, uskaltaa pitää tässä käden vieressä ilman pelkoa että huitasee vahingossa alas)

Munatkin saa valohoitoa.

 Huusholli lämpiää pikkuhiljaa. Ei sillä joulufiiliksellä niin kiire ole...

Ja mummu kiskoo urakalla niitä pienhiukkasia, jotka kuulemma on kuolemaksi.

Että kynttilätkin jo vaarallisia :/

 

Mutta ainakin varpaat on lämpösessä, tossuja tuppaa tulemaan taas urakalla.On niin kivan pimeetä, ettei edes näe että voisi pitäisi vaikka imuroidakin taas välillä.

Kun nyt ei vaan huvita. Ei oikein huvita pal mikään muukaan.

Että taidan avata telkkarin ja ottaa virkkuun käteen.

Näitä töppösiä riittäis taas kyllä teillekin, kympillä tulee kotiin asti.

Viininpunaiset taitaa olla sellaista 38-40 kokoa ja harmaat kaiketi 37-38.

Ja nopeet syö hitaat.

Tilatakin saa.

Ja facen kautta tilatut on jo ainakin matkalla jollei jo perillä.

 

Nähdään taas!

Viikonloppuja, mie menen taas itseeni parempaan seuraan.

_☺/