näitäkin päiviä

...näköjään tulee.

Kun ei huvita  oikein mikään.

Aioin ottaa kirja tai kutimen ja leffan, mutta ei nyt vaaan huvittanut sekään.

Kastelin kukat vaikka saivatkin yöllisen sateen -vaihteeksi ajattelin muistaa antaa jotain lannoitettakin (kun viimein muistin sellaista ostaakin, ettei tarvitse viime kesältä jääneillä vuoroin jäätyneillä ja sulaneilla mömmöillä mennä) joten oli sillekin syynsä.

Nypin ne muutamat perennapenkeissä olleet nokkoset, jotka on "nyppineet" pitkän aikaa.

Samalla tuli kontattua retupihan penkistäkin läjä rikkaruohoja ja toinen läjä kotiloita.

Jäänyt näköjään ferramolit heittelemättä. Heittelin nyt pikkuisen.

Lukaisin yhden sisustuslehden välillä. Ihan kiva. Ja jopa tuore numero.

Edellinen lukemani oli toukokuinen, sen vilkaisin eilen.

Päässä nyppii muutama sellainen asia, joiden ei pitäisi antaa nyppiä.

Lähinnä alueen toimintaan liittyviä -kuinka voi olla toimimaton "toimintaa" kun tuntuu maalaisjärki hävinneen jonnekin matkan varrella ja eletään näköjään oletuksien varassa.

No, ei siitä sen enempää.

Joskus käy mielessä, että alkaako tämä jouten olo olla osasyy tähän henkiseen vetämättömyyteen, olisko se niin, että niin kroppa kuin nuppikin tarttis jotain muutakin kuin nurmikon leikkuuta ja rikkaruohoja. Aika ajoin kaipaan reissuja muihin maisemiin, mutta paikallisen valuutan niukkuus hannaa ajatusta vastaan (sinne olemassa olevaan matkakassaan en koske, se on tavoitetilassa).

Vai tarttisko tässä päästä suunnittelemaan ja sisustamaan ja kalustamaan taas jotain?

Mökkeröinen vaan on ihan ok, ei kaipaa mitään, ei ulkona eikä sisällä.

Kotiin en uhraa ajatustakaan ennen syksyn tuloa -ei sekään mitään kaipaa kyllä.

Mahtaakos mun elämäni olla liian valmis. Tylsä?

Jos pitäis kaiken lihoiks ja lähtis reppureissaamaan.

Katsomaan ne kaupungit, joihin on mielinyt hyvän aikaa...ai, mutta eihän sitä tässä tilanteessa saa edes tehdä. Pöh. Pitänee odotella kunnes on "virallisesti eläkeläinen" ja sitten suunnitella uusiksi.

Siihen asti vissiin pitää vaan kärvistellä nämäkin päivät.

Onneks on sentään nättiä.

 

 

Siinä sitä oli Lillan pihaa edestä ja takaa.

Vattua tulee mukavasti, potut voi hyvin, varjolilja tuuppaa vattupuskiin.

Päivankaakarat jaksaa ilahduttaa. Norjanangervot ei niinkään, ne kasvaa sellaista vauhtia (lue: leviää), että ne on tiellä joka suuntaan. Tielläkin.

Viime yö oli ihan uskomattoman lämmin, istuskelin pihalla pitkälle yli puolen yön.

Ulko-ovenkin pistin kiinni vasta joskus kahden-kolmen välillä nukkumaan mennessäni.

Taidan lähteä jatkamaan haahuilua ja istuskelua.

Kai tää tästä.

CU.