lauantai 12. maaliskuuta 2016

joku luuli olevansa näppärä ☺

Tällä kertaa en nyt tarkoitakaan itseäni...vaan Pikkutalon Sannaa!
Pisti minullekin nimittäin haasteen "tästä huonekalusta en luovu"...(<klik)

Minuakin nauratti kun luin saamani haasteen, ajattelin tästä tulevan ihan sananmukaisesti haasteellista. Kukaan kun ei taida olla yhtä kuuuluisa niistä "tästä en kyllä luovu ikinä"-lausunnoista.
Kuinkahan monesta huonekalusta olen niin sannut...no, ainakin niistä jotka ovat saaneet nimen:

Hyasintti, se ko. värisävyllä maalattu emännänkaappi (vai mikä lie se oli), joka ehti sentään olla kahdessa asunnossa. Hmm...no on sen alaosa edelleenkin käytössä tuossa sohvan päädyssä valkoiseksi maalattuna. Sen kohdalla piti siis puoliksi paikkansa. (Toinen puoliskokin on lähellä, meni systerille toisen kaapin yläosaksi.)
Wilhelmiina, iso ihana sivustavedettävä, joka tosin sai nimensä vasta nykyisellä omistajallaan, Mirstaakkelilla. Eli lähti sekin.
Isosta ruokapöydästäni sanoin niin kun sellaisen vihdoin viimein sain hommattua -sekin lähti miniälle jo edellisestä kodista, tänne ei tosin enää olisi edes mahtunut vaikka olis itkenyt. Lähellä siis sekin edelleen, vaikkei minun olekaan.
Annastina, maailmasta suloisin sivustavedettävä, jonka hommasin Lillaan.
Noooh, se on yhden rinsessan köytössä (toisella jo ) mutta se on periaatteessa edelleen mun omistuksessani, vaikka Rinsessalandiassa majaileekin. Kas, jotain sentään, vaikkakin vähän kuin vahingossa.

Vaan on minulla sellainenkin huonekalu josta EN luovu (vai onkos tämä nyt joku manaus kun "äänen" sanon näin julkisesti??)

Näkyy tässä Lillan alkumetreillä otetussa kuvassa (eikä se ole tuo Lillaan hommattu ruokapöytä, joka on kotona tällä hetkellä valkoiseksi maalattuna)

Näkyy myös tässä seuraavassa kuvassa
 

Noup, se ei ole se pieni vihreä kaappikaan.
Sekin on lähtenyt. Eikä se ole nuo tuolit, nekin on menneet menojaan.

Se on kuulkaa ruåttalainen! Nuo Expeditit, hyllyköt!
 Ne on olleet Lillassa alusta asti. Toki tuossa jokunen vuosi yks maaliskuinen talvipäivä pistin ne uuteen uskoon.  Se vaihe löytyy täältä 


Tässä muodossa ne on palvelleet aika kauan jakamassa keittiön omaksi tilakseen.
Ja siinä se on Annastinakin vielä vieressä.


Kunnes sitten jossain vaiheessa kyllästyin tähän näkymään

 
- ja laitoin verhon tällekin sivustalle.


Eihän se siinä oikein pelittänyt. Olikos se nyt sitten viime kesänä kun rakensin verhon tilalle sen kapoisan seinän, rakentelin samanlaisella lautasysteemillä kuin nuo expeditit aikoinaan.
Ja sitten kun sain kaverilta sen faijan melkein neljäkymmentä vuotta sitten rakentaman maustelokerikon itselleni ja Lillaan, sitten rakensin loppuviritelmän.

Tässähän se eilen napsittuina kuvina.





Siellä ne samat expeditit majailee alaosana edelleenkin.
Jotenkin on sellainen olo, että en sitten ihan heti tätä rakennelmaa ala purkamaan ☺
Joten ne on nuo epeditit vissiin sitten vihdoin ja viimein "se huonekalu joista en luovu".
Kuka olis uskonut!

29 kommenttia:

  1. Mä niin ajattelin, että sä oot Sannan listalla ja siellähän sä olit!
    Innolla odotin tätä postausta ja enpä olisi tosiaan uskonut huonekalusta tästä :-D Mutta onhan ne käytännöllisetkin noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän hämmästyin kun olin listalla! Sen varran tiivis on kierrätystahti, eikä mulla ole mitään suku"rasitteitakaan" huushollissa :)

      Poista
    2. Niin mäkin ajattelin ja sitten mietin, että varmasti on jotain, mitä me lukijat ei olla ajateltu ☺ Mutta että mitä, sitä en saanut päähäni ☺

      Poista
    3. Yleensä ne mistä en luovu on pikkuisen pienempiä juttuja, vaikkapa pari taulua yms :)

      Poista
  2. Olisin ollut varma, että et luovu siitäå karkkililanvärisestä pöydästä.

    Meillä kohta taas sävyllä Piono vedellään.

    Nyt takas pihalle kun on niin ihana ilma!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkkivärit on tainneet aika hyvin poistua, Lillassa nyt vähän jotain on vielä.
      Mutta pöytä o n kyllä käytössä vaikka väri ei :)

      Poista
  3. vitsit tuo seinä on ihan huippu juttu!! sopii kyll hienosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Eikä sitä edes olis tuossa muodossa eikä mittakaavassa, jollei se faijan tekemä lokerikko olis tullut ihan puskista yks kaks vastaan :D
      Hyvä kun tuli!

      Poista
  4. Nyt mä vaan hymyilen!!!!! :) t Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Edellisessä postauksessa kielsit nauramasta!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ;)

      Poista
    2. Ai samperi :D
      En mä ole tajunnutkaan, että mua otetaan noin tosissaan :)) kun en itekään ota...

      Saa nauraa :D se pidentää kuulemma ikääkin!

      Poista
  5. Ja mää kun oisin veikannut, että se on toi siniseksi maalattu pikkukaappi seinällä, mutta eihän sitä sitten enää kahden ekan kuvan jälkeen näkynytkään :).



    VastaaPoista
  6. Hauska tarina huonekaluista ja niiden elämän kiertokulusta! Expeditit saivat hienon käsittelyn sinulta, enkä siis ihmettele että jäivät taloon :) Mukavaa lauantai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huonekalu on sopivasti muutettavissa tarvittaessa :) - ja parasta on jos se on niin edullinen, että voi heittää veslintua jos sattuu menemään pahasti vituralleen...onneks ei mennyt. Pahasti ainakaan :)

      Poista
  7. Olet kierrätyksen mestari. Osaat näppärästi päästä eroon tavaroista, toisilla ne kerääntyvät nurkkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä vähän turhankin näppärästi, mutta ei auta itkeä perään.
      Onneks ei paljon ole nurkkia eikä kellarikomeroita mihin jemmata. Vaikka se oliskin niin kovin mukavaa :D

      Poista
  8. Aika yllättävä oli kieltämättä tämä valinta, mutta kun noita kuvia katsoo, niin oikein ymmärrettävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niiiiiiiin monta kertaa sanonut ne kuolemattomat "tästä en kyllä luovu", että oli paras pelata niin varman päälle kuin meikäläinen voi.
      Se kun on jo nähty, että minä en kiinny tavaraan. Joskus voin vaikka pakata matkalaukkuun tarkeimmät ja ottaa hatkat, kuka sitä ikinä tietää :D - olis se kamalaa jos silloin jäis jonkun perintökalun perään itkemään :/

      Poista
  9. Hyllyjen tuunaus saarreke-tilanjakaja-seinäksi on kyllä ihan paras ikinä! Ihailen niin taitoasi uudistaa ja toisaalta myös sitäkin, että rohkeasti pistät sen kiertoon, mitä et enää itselläsi kaipaa. Liian usein itse sorrun siihen, että kun on kerran hankittu, siitä ei eroon hankkiuduta. Mutta miksi…?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla hyväkin, etten omista taloa jossa olisi joko kunnon kellaritilat tai iso ullakko - ne olis varmasti hillottu täyteen tavaraa :D
      Tunnustaudun kuitenkin sen verran vaihtelunhaluiseksi, että surutta laitan kiertoon tavarat, joita ei mahdu mihinkään jemmaamaan, ilahduttakoon jotain toista aikansa. Nyt pyrin siihen, että olis hyvä yhdistelmä sekä toimivaa, että silmää miellyttävää - alkaa tuo kaikenlaiseen kierrätykseen yms varattu lompuukki olla vahvasti sitä mieltä, että täytyis pistää nyörit kireemmälle :)

      Mutta enkähän minä jotain nikkaroitavaa tai näkerrettävää jostain keksi kuitenkin jatkosakin...?

      Poista
  10. Yllättävää :) Mutta nuo onkin tosi kätevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lisäksi, että ne on kätevät, tuo faijan tekemä lokerikko on nyt niin oleellinen osa koko systeemiä, että siinä on ja pysyy :)
      Pelittää joka tavalla nyt!

      Poista
  11. Sehän on hyvä, että ihminen ei ole kiinni materiassa;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tärkeintä se mitä olet, näet ja koet, se, että viihdyt nahoissasi ja kodissasi -vaikka sitten vaihtaisit maata, kotia tai sohvaa viikottain jos siltä tuntuu. Tai olet vaihtamatta.
      Mukaasi et aikanaan saa mitään :)

      Poista
  12. acabo de descubrir tu blog, me quedo por aquí y te invito al mío ...

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥