kuin mummu lumessa

- eli etiäpäin!

Viimeisimmän lumentulon jälkeen oli yks isäntä poikennut mökilläään,

nauratti kun menin portista toiselle puolelle, että onkos ne miesten saappaanvarret niin paljon lyhyemmät kuin naisilla, että näyttäis aika varovaisesti kuljetun...edestakaisin.

 Meikäläinen meni kuin ainakin mummu lumessa -umilumessa!

 Vähän yritin laahustaa polkua suraavillekin, kyllä siellä aina joku joskus käy.

Vaan aika rauhalliseta tienoo nyt näytti, ei siellä muita jälkiä ollutkaan.

Rusakonpolkujakaan kuin pari!

 Lumitöitä riitti taas mukavan tuokion verran, onneksi tuuli oli ollut myräkässä sen verran kova,

että katolle ei tullut paksua kerrosta. Ei ole pelkoa, että sisälle kulkemisen tukkivaa kinosta on kuistille tippumassa.

 Sillä sisällehän sitä ihmisen mieli.

 Vettä en viitsinyt kantaa mukana, muuten olisin keitellyt kahvitkin, nyt vaan istuskelin pöydän ääressä haaveilemassa tulevista kaffitteluhetkistä. Mikäs tuossa taas aikanaan istuskellessa ja tuijotellessa ulos - vaikka sitten kesäsadetta (ei sitä nyt muuten juuri sisällä kahveja juoda).

Nyt meni täysin mielikuvaharjoituksen puolelle.

Samalla tsekkailin paikkoja, kävin läpi liinavaatevarastoja yms ja tulin siihen tulokseen, että paskat mä mitään toista matkalaukkua tarvitse Renkipojan alle! Päinvastoin, turhaa tavaraa lähtee pois, ei siellä sen seitsemää pussilakanaa tai pyyhelinaa tarvita! Kummasti kotoa kulkeutui lakanat tuonne silloin kun hommasin kotiin pellavaiset....

Ja kun tässä jo jokunen on ihmetellyt, että eikö renkipoika todellakaaan muuta väriään valkoiseksi, 

niin ei todellakaan! Se on niin just passeli tuollaisena!

 Itseasiassa se saa kaverikseen jopa tumman korituolin!

Tuo valkoinen taasen saa pintaansa lisää valkoista ulkomaalin muodossa ja muuttaa kuistille aamukaffetuoliksi! Se metallihärpäke, mikä siinä kuistilla viime kesän on ollut saa ottaa siivet selkäänsä ja lentää jonnekin....

Niin että sopis sen kevään tulla.

Joku tahtois hommiin ☺