reissussa rähjääntynyt

... ja muita omituisuuksia.

(Ja helvatan surkealaatuisia kuvia)

Joskus jutut ei vaan mene niinkuin suunnittelee.

Ne menee niinkuin niiden on tarkoituskin mennä.

Miniä kyseli tuos yks päivä, että onko sulla myynnissä sellainen kolmijalkainen pikkupöytä...vähän aikaa raksutti ihan tyhjää, että mitähän se nyt mahtaa tarkoittaa, sitten välähti....eeeei...ei se myynnissä ollut (enää! ) vaan nökötti kirjahyllyn päässä lampun alustana (kun ei se kenellekään kelvannut).

Tosin olin ajatellut ostaa sen tilalle sellaisen pienen suloisen mustavalkoisen seeprakuviosen pikkupöydän ihan suoratuontina Keniasta (löytyypi täältä Ladyn postauksesta)

Kyseinen pöytä ja edellämainittu lamppu olis kyllä varmaan aloittaneet sodan, niin huonosti ne olis yhteen sopineet, mutta ajattelin, että se on sen ajan murhe, se.

Pikkupöytä sitten matkasi Annastinan perässä rinsessan huoneeseen samaa virkaa toimittamaan kuin täälläkin. Mun lamppuni istahti lattialle.

Ja kun viikonloppuna olin rinsessalandiassa, törmäsin ulko-oven pielessä tähän:

 Mun vanha pikkukiinalainen!

Ajalta muutama asunto taaksepäin, kaudelta musta-puna-oranssi.

Se muutti pojan firmaan muiden punaisten kiinalaisten kanssa silloin kun hän firmaansa pisti pystyyn. Kaikki tarpeellinen hyödynnettiin, tottakai, siinä tilanteessa.

Nyt se oli kulkeutunut rinsessan huoneeseen väliaikaiseksi tv-tasoksi.

Minähän halusin sen vaihtokaupassa kotiin!! Seeprat sai ajatuksissa kyytiä.

Vähän huonossa hapessahan se oli kun tarkemmin katsastin, mutta sitä vartenhan sitä ihmisen lapsella on kaksi kättä, että se niillä jotain tekee.

Eikun pöydälle ja paklaamaan ja hiomaan ja....

 Ja kas, sehän on (melkein) parempi kuin uus!

 Että se sitten siitä seeprantarpeesta...sori vaan Jaana, tehdään kippokauppoja!

Muuta tänne ei kuulukaan, mitä nyt sohvassa alkaa näkyä mun persposkista painaumat (täytyy pyöritellä vaan kolmen tyynyn paikkoja, ettei kulu sentään puhki) -aika on mennyt nimittäin rattoisasti kutimet kädessä. 

Faceen jo pistinkin saman kuvan, tässä on alkuvuoden saldo. 

 Paitsi, että yhdet punaiset puuttuu, meni jo äidille. Ja yhdet on puikoilla.

Mä sanon noita löppösiks, ne on oikein sujuvasti löysää mallia, suoralla varrella, ei vahingossakaan kiristä eikä purista -ja kun minä oon kerran aina villasukat jalassa, niin kai noita saa vinon pinon tehdäkin. Lillaan menee toki jonkunlainen pino myös, pitää sitä vieraillekin...

 Nuo mustat on varta vasten tehty saapassukiksi.

Näihin nimenomaisiin saappaisiin.

 Joissa on asennetta! (sanoi miniä ja meinas jo omia ne, onneksi mulla on pikkuisen isompi jalka, sain pitää itse)

Joku hulluus siis koko ajan päällä!

Huomenna on taas suunta rinsessalandiaan ja sunnuntaina jos kelit sallii otan wanhan matkalaukkuni ja suuntaan Lillaan....ihan käymäseltään vaan.

Mukavaa viikonloppua!