Istanbul

Palataanpa nyt sitten kuitenkin viime viikkoon.

Jotain silloin reissun alussa jo kirjoittelinkin, en paljon lisäile tekstiä,

puhukoot kuvat enemmän puolestaan.

Jotain pientä väliin kuitenkin.

Kelit oli hyvinkin vaihtelevat, mutta sateenvarjot oli todellakin käytössä vain kerran ja yhden kerran roikotettiin mukana melkeinpä huvin vuoksi...mutta siitä kohta lisää...

Hotelli oli siellä ihan keskellä kaikkea! 

Eli aivan vieressä olivat niin Yerebatan Sarayi, Hagia Sofia, Topkapin palatsi kuin Sininen moskeijakin. Basaareille muutama kiveheitto...paitsi kukas sitä nyt kiviä heittelemään.

*

Maisemia ja ihmisiä, minä vaan lähinnä fiilistelin...jos sain olla rauhassa...

  Istanbul on kaupunki jossa itä kohtaa lännen. Sananmukaisesti.

Ja kuten kuvassakin näkyy, on paras hilpasta vauhdilla...muutenkin niitä perässähiihtelijöitä riittää...

Hotellin kattoterassi oli oiva paikka, jos kelit olisi olleet sitä mitä ne mitä ilmeisemmin nyt on, olisi aamiainen tarjoiltu siellä -ainakin näin muistan jostain lukeneeni.

Nyt se oli hvyä paikka käydä katsastamassa miltä taivas näytti, kuvailla ja ihailla maisemia.

Ja tottamooses siellä tarjoitlu pelas ihan täysillä aina kun keli suosi. Eli usein.

Ehdoton plussa! ISO plussa.

 Poiketaanpa vielä siellä Pera-museossa.

Tykkäsin kovasti kun Warholin näyttelykerrosten -samoin kun ala-aulan- hissien ovissa oli näyttelyyn liittyvät kuvat. Mine tiesi kertoa, että myös näyttelyhuoneiden seinät maalataan joka kerran näyttelyn teemaan ja esillä oleviin taideteoksiin sopiviksi. Vau!

 Ja sitten se aamu kun roikotettiin niitä sontsia.

Ei ollut tarkoitus, mutta...pääsin ovesta ulos (oli sovittu treffit kadulle) kun katsahdin taivaalle, 

että kas perhana, yrittää sataa!

Hotellin pojat heti kyselemään, että mihinkäs suunta, sanoin että saarille pitäi lähteä.

"perukaa, menkää huomenna, on sadetta luvassa" -ja samantien katsastettiin respast olisko siellä mulle sateenvarjoa. Ei ollut. Tsekkattiin ravintola. Ei ollut.

Joku hotellin väelle ilmeisen tuttu tyyppi istui "henkilökunnan pöydässä" oven vieressä, hänellä oli sontsa, joten sehän ihan selvästi oli joutilas mun mukaani. Vähän nauratti tyypin ilme kun pojat ojensi hänen sontsan mulle ja toivottivat kivaa reissua.

Hetken kuluttua oltiin kulmassa menossa ratikalle päivn kun yksi lähikippolan kaveri myös kyseli matkan päätä -ja sanoi, että siirtäkää huomiselle! Oli kuulemma entinen ammattikalastaja, kyllä hän kelit tuntee. Sadetta tulee!! No, me nyt oltiin joka tapauksessa menossa, satoi tai paistoi!

Minelle tekstiviesti, että ollaan matkalla satamaan, kohta nähdään!

(Oli sovittu, että Mine hyppää Kadiköyssa mukaan laivaan)

 Oli luvattu Minelle pitää paikkaa....vähän minä ihmettelin, että miksi...vai kelikö sen tekee, että laivassa on näin tyhjää. Alkoi jo mietityttää, että ollaankohan me kutenkin ihan vääränä päivänä liikkeellä....

 Sateinen ja harmaa Istanbul jäi kuitenkin taakse ja alkoi puolentoista tunnin merimatka Prinssisaarille.

Yks kaks aloin tuijottaa ulos..."faija, mitä kello on?" "kymmentä vailla kaksitoista"

Ei Helvetti!!! 

Tuo rakennut tuolla...Se on Kadiköyssa!! Eikä me olla lähellälläkään rantautumista!

Painetaan keskellä selkää eteenpäin!! Ja Minen piti tulla samaan laivaan!!!

 Siunattu vanha rautatieasema mikä-hänen-nimensä-lieneekään! Tunnistettava jopa kauas merelle.

Kuva on otettu paluumatkalla, ei todellakaan oltu noin lähellä!

Joten puhelin käteen ja soitto Minelle, että kyllä me matkalla ollaan ja saarille suunta, mutta taidetaankin olla toisessa paatissa, joka menee ilmeisesti suoraan!

Oli Mine jo ihmetellytkin, että eipä niitä täällä kyllä näy kun oli omaa paattiaan kierrellyt ja meitä etsinyt. No, sovittiin, että nähdään perillä.

Mitä lie merisotapoikia.....kuva otettu lasin läpi laivalta, siksi noin sininen.

Matkalla tuijoteltiin ikkunasta, että "sataa, s*****a", sitten että eipä sadakaan enää niin paljoa.

Ja lopulta, että ei yhtään ylimääräistä pisaraa vettä meressä!

Onnellisesti Saarilla. Mine tuli vartin perässä - ja eikun heposia etsimään.

Sateesta ei tietoakaan!

 Korkealle käy ihmisen mieli!

Heposella niin pitkälle kuin heponen jaksaa, sitten jalkamieheksi, puolisen tuntia silkkaa ylämäkeä.

Mäen päällä suloinen pieni luostari, valokuvaaminen valitettavasti ei ollut luvallista, joten ei kuvia.

Mutta maisemat oli kaiken hikisen kapuamisen väärti -ja kuten näkyy, oli taivas hetki hetkeltä sinisempi, alkoi Istanbulkin näkyä.

 ...hmmm....talo aikas ruotosessa kunnossa -ja kyltissä varoitellaan koirasta :D

 Lokit odottelivat satamarakennuksen tolppien nokassa lähteviä laivoja.

Potkurit nostaa hyvin kalaa "tarjottimelle" -siinä ne seuraavat laivan vieressä koko matkan.

 Yksi kiva yksityiskohta lähiravintolassa.

 Eikös sinne ole hyvä lopettaa mistä aloitettiin?

Hotelliin?

Valitettavasti mulla ei ole kuvia siitä kovin surullisesta huoneesta, se oli niin masentava, ettei tullut mieleenkään tavoista poiketen napsaista ainuttakaan kuvaa.

Mutta tottakai siitä toisesta pari.

 Ettei liian "hienoksi" pääse, niin on tässä pari suunnittelun kukkasta :D

 Aika hauska putsata nassunsa ja harjata hampaansa tuossa kulmassa.

Peilaamisesta puhumattakaan...

 

Ja jos yhtään olis isompi pylly kun meikäläisellä, niin vois olla hankala mahtua tuohon koloseen.

Ainakin tuo seinässä oleva bideen hantaaki vois olla epämukava...

*

Hmmmm....jostain syystä tuli kuvattu monta tsirpua tällä reissulla.

Tässä viimeiset.

Hagia Sofian linnut.

Missäkö siellä?

No on ne siellä, katso vaikka - minäkin ne näin :)

Se siitä reissusta!

Minen postauksen saarireissusta löytdät TÄSTÄ!

Seuraavaan saattaakin mennä aikaa, en mie täältä taida ihan heti malttaa poistua.

Mökkihöperö.

Kaiken muun höperyyden lisäksi...

♥