Hän niin rakastaisi ♥

Käväisin kotona tylsistymässä kaksi yötä.

Sunnuntaina tuli rakeita siihen malliin, että kun tuli rakonen johon mahtui sekaan,

pistin fillarin liikkeelle. Pääsin lämpimään suihkuun kotiin ja tekemään samalla vähän vaatehuoltoa.

Ja tyyyyyyylsistymään!

Ei siis niin mitään tekemistä. 

Ei maalattavaa, ei tuunattavaa, ei tarvikkeita mihinkään vaikka olis mitä ollut aikaa tehdä.

Pakkasessa oli tosin männäkesäisiä raparpereja, olis voinut vaikka piirakan leipasta, 

mutta kas kun kaikki muut tarvikkeet oli loppu.

Mitäs niitä siellä tyhjässä huushollissa.

En sitten leipassut. Enkä laittanut ruokaa, hyvin samasta syystä.

Hain pizzaa kadun toiselta puolelta ja mässysin Istanbulista ostettuja hedelmätoffeita ja suklaakonvehteja. Olusenkin join. Syntistä elämää siis.

Telkkarin ääressä.

Selkä huutaa moisesta makoilusta hoosiannaa ja mieli on yhtä tyhjä kuin digiboxi.

Olipa siis kiva kun keli kirkastui ja se jatkuva sade loppui viimein.

Että taas ollaan kesäkodissa!

Kassi sisälle ja raekuuron tuhoja tutkimaan ja nyppimään ja....kyllä te tiedätte,

jotka asutte puutarhassa kesän. Ikävä oli jo.

Ja taisi olla jollain muullakin.

Heti kohta kuului maukaisu, ihan kuin kysymys, että missääs sää olet oikein ollut.

Ja oliskos ruokaa?!

 Tässä nyt sitten kaikille kissaihmisille läjäpäin kuvia!

 Nälkä oli niin kova, että kohta jo huudeltiin toista kipollista.

Ja "sananne on palvelijanne laki"-tyyliin kippo täytettiin uudelleen.

 Sitten pienet pesut.

 Kun en ollut vielä päivän lehteä lukaissut, niin ajattelin istahtaa hetkeksi ja naatiskella jätskin samalla - arvatkaas kuka oli salamana paikalla!

 Sovittiin sitten kuitenkin, että jos nyt palveluskunta pitäis lakisääteisensä rauhassa...

 "Tuota...jokos se jätski on syöty, jokos mää voi tulla...?"

 "luetaanko yhdessä?!

 "no okei, mä otan aurinkoa, lue sinä"

 "hei...täällä on toinenkin lehti, mää luen tätä sitten"

 "ei siinä ollut kun vanhoja uutisia, höh"

 "Ai että tietokoneelle...juu, tuon mää osaan....älä nyt töni..."

 "onnistuinpas tassuttamaan pari ikkunaa auki...olikohan ne oikeat..."

 "ei tartte hermostua! mä nyt sitten olen täällä, jookos"

Siellä hän nyt sitten oli jookos vähän aikaa ☺

Pidettiin sadetta. Päivän toinen pikakuuro melkein pääsi yllättämään meidät kesken puutarhuroinnin...juu, me yhdessä oltiin tuolla puskissa kun ei tuo lehdenluku oikein nyt luonnistanut.

Ilmiselvää harjoituksen puutetta!

Nyt hän halusi ulos kun sade lakkasi...olisko tullut kakkahätä kun meni kolmaskin pussi ruokaa...

Taidan pitää jatkossa tuon ihmisenmentävän luukun visusti kiinni,

eihän se nyt passaa, että tänne taloksi asetutaan...

Ai ne raetuhot?

Ei kummempia...vähän on lehdet reijitetty vähän siellä sun täällä.

Kumma juttu, onko se joku maailmankaikkeuden laki, että nyt kun ei kotilot pahemmin reijittele, 

niin tarvitaan joku peevelin raekuuro?

 Muuten on kaikki hollillaan.

 Pionitkin alkaa aueta, ne vähät mitä on...

 Naapurista kuuluu hirmuiden tsirputus!

Eivät pääse ulkolaudoitusta tekemään ennenkuin alivuokralaiset lähtevät maailmalle

 -taisipa ollakin vuokrasuhteen viimeinen kesä.

 Toivottavasti tätä "riemua" tulee seuraavan kerran vasta...tuota...ens helmikuussa...?

Tätä toista riemua sitten alkaa nyt riittääkin ☺

Lillan tomppelit toivottavat mukavia päiviä!

On se kiva kun on lomalla, ei tarvi aamulla pakosti lähteä kaikenmaailman keleihin...

Oliskohan se karvatomppeli tuolla ulkona odottelemassa...

CU!♥