Lauantai - sunnuntai

Kukaan ei o niin fiksu kuin ihminen!

Paitsi nainen :)

Peeveli, jos kuvien laitto onkin hankalaa, niin mikäpäs mua estää kirjoittelmasta teille !

Joten, rakkaat ystävät:

Lauantaina tosiaan saavuttiin hirrrrrrrveän lentokentällä jonottamisen jälkeen (siellä oli ihan muutama muukin turisti tulossa) pikkuisen muutenkin myöhässä, lento lun lähti Hesastakin puolisen tuntia viiveellä. Onneksi olin ottanut lentokenttäkuljetuksen valmiikis, joten siinä kohden ei enää suuremmin tarvinut odotella - ja saatiin pikkuisen normaalia henkilöautoa korkeammalta ihastella maisemia.

Istanbul on muuten varmaan viehättävimmästä päästä kaupunkeja tulla "sisään", 

täällä on satsattu puitoihin ja istutuksiin. Näkisittepä ne kaikki sadat kukkalaatikot, jotka vieri vieressä koristavat vaikkapa siltojen kaiteita! Siis todellakin, koko mitalta laatikko laatikon kupeessa kukkivia kukkia, vau!

Hotelliin saapuminen meni ihan normaalissa järjestyksessä, huoneet eri kerroksissa -ei mitään väliä- mutta voi ziisus, mun naama ihan pikkuisen tais venähtää kun näin oman huoneeni!

Ensimmäisessä kerroksessa, takanurkassa, ruskean (lapsenpaskanruskean) eri sävyinen ahdistava, hämärä huone, jossa toki parisänky, mutta sillä aikaa kun odottelin laukkuani, kurkkasin ikkunaverhon taa kun näytti niin omituiselta...

Noooh, jos oli aikanaan omituista se, että New Yorkissa saattoi olla saman tai eri rakennuksen ulkoseinää ikkunan takana parin metrin päässä, niin tämä se vasta omituista oli!!

Seinä oli kolmenkymmenen sentin päässä!

Ei nyt ahdistaa alkanut, mutta ei paljon muutakaan :/

Minähän en sitten ihan mihin tahansa tyydy, joten eikun puhetta peliin, sanoin, että ei tämä nyt ihan sitä ole mitä odotin, varsinkin kun huone on kuitenkin varattu jo kuukausia sitten (ei siis mikään viime hetken jämävaraus) ja että mielellään huone, jossa on ikkuna, kiitos! -uusi huone luvattiin 

seuraavana päivänä - eli eiliseksi. Ja se sitten järjestyikin pikavauhdilla. Nopea muutto yläkerrokseen (laukku oli purkamatta, tottamooses), eikä valittamista: näkymä Sultaahmetin aukiolle, vilaus Sinistä moskeijaa ja Hagia Sofiaa, välistä pilkahdus merta. Vanhukset on samassa kerroksessa, yksi huone välissä. Ei haittaa sekään :)

Eilen sitten tulikin vettä kun aisaa heti aamusta asti, hotellista juoksi (omistaja?) kadun yli ostamaan meille sateenvarjoja -arvatkaas kuka unohti ottaa mukaan itse, vaikka mutsia muistuttikin- ja sitten menoksi. Aamiaisen jälkeen siis heti Yerebatan Sarayi, päästiin jonottamatta, ja sen jälkeen lähdettiin kiertelemään jalan pitkin ja poikin, tehtiin pieniä ostoksia.

Keli selkeni puolilta päivin ihan kuten säätiedotus olikin luvannut, joten kun oli aikamme ulkoiltu, pistin vanhukset parin tunnin turistikierrokselle bussiin, ne on nyt tullut hyviksi havaituiksi monessakin kaupungissa. Itse kävin vähän shoppailemassa ja kiertelemässä kameran kanssa. Ja 

juttelemassa paikallisten kanssa :) - kuka pyysi ottamaan kuvaa (turkkilainen pariskunta), kuka kysyi voisinko auttaa video(koulu)tehtävän kanssa (kolme opiskelijanuorukaista) -tästä kieltäydyin 

kohteliaasti, kuka kyseli muuten vaan mihin olen menossa tai mistä olen tulossa tai "wau, kuinka paljon nuo tatuoinnit on maksaneet?" 

Kumma kuinka paljon on niitä, jotka tulevat juttelemaan kun on yksin liikkeellä!

Vaan turkkilaisetpa ovatkin sosiaalista porukkaa :)

(Ei sentään ihan vielä ainakaan häiritse tällaista sosiaalista erakkoa!)

Kierroksen jälkeen kysäisin respasta onko kattoterassi auki, oli, joten sinne siis.

Se on tuossa kerrosta ylempänä meidän huoneista.

Vois ne näkymät huonommatkin olla, ei paha ollenkaan katsella syödessään jo edellämainittuja nähtävyyksiä - kuvia saatte sitten joskus! Kattoterassi oli mun hotellin valinnassa aika tärkeä kriteeri, varsinkin kun alun alkaen olin yksin lähdössä reissuun. 

Ajattelin, että siellä on kiva illan päätteeksi vaikka ottaa iltaolunen ja katsella maisemia.

Olihan siellä. Varsinkin kun ruokalistaa tuotiin nenän eteen ja kysäisin, että oliskos mitenkään mahdollista saada (edellisessä postauksessa kuva) menemeniä, mun kun niin tekis sitä mieli.

Lupasi kysäistä keittiöstä kun ei ole listalla, onnistuihan se!

Iltaa kohden tosin viileni niin paljon, että mikään kattoterassi ei enää houkutellut pätkääkään!

Saas nähdä kuinka tänään...illalla pitäis tavata Mine varmaankin Sultanahmetin parhailla näköaloilla varustetulla kattoterassilla. Säävarauksella mennään :)

Nyt on vanhukset Sinisessä moskeijassa, minä kirjoittelen huoneessa, keli selkenee koko ajan 

(eli nyt heittää ennustukset häränpyllyä, piti olla ukkosta ja rankkaa sadetta!!) ja suunta on kohta...

Jonnekin!

Katsotaan myöhemmin minne!