Ja seuraava?

Olipa päivä.

Satoi, paistoi, satoi (monta kertaa)...ja kaikkea siltä väliltä.

Illalla tuntui jo, että putoaa taivas niskaan -ja kauhulla odotin, että ei kai vaan taas rakeita kun muutama ehti jo tulla! Mutta ei onneksi, silkkaa vettä loput.

 Tämä herra ei välittänyt sateista yhtään mitään, veteli sikeitä Lippiksessä,

vähän raotti silmiään jossain kohden...

Sateet sai tulla ja mennä, tuolla tuolilla oli ilmeisen hyvä paikka.

 Vaikka edellisessä postauksessa toivottelinkin Kinuskille hyvät yöt ja jätin tuonne nukkumaan,

niin eihän se sitten pitkään pätenyt. Mulle juteltiin siihen malliin kun kävin hampaat pesemässä, että sisälle tultiin samalla ovenavauksella. Moon niin pehmo, niin pehmo.

Seurusteltiin kaikessa rauhassa kun ipad hihkas meilin tulleen...Oriveden löytöeläintalosta tuli viesti, että mahtaiskos tämä olla se sun nurkissa majaileva kisu, liite mukana 13.6. lähitienoolla kadonneesta poikakissasta. Vilkaisin kelloa -puoli yksitoista- ja ajattelin, että mitä perhanaa; jos minulla olis kissa kadoksissa, niin ihan sama mihin aikaan joku soittais, kunhan vaan joku soittais!

Joten näpyttelin numeron ja heti kohta vastasinkin ihan pirteä naisääni...juu, kyllä, kissa kadoksissa...juu, kyllä, ihan vastaa tuntomerkit...ja luonnekin vastaa...

Minä pistin vielä kuvan perään ja hän soitti takaisin, että juu, se on meidän Pörrö ♥

(mä niin kuulin tuon syrämmen sinne lauseen perään )

Hän oli töissä, mutta sovittiin, että  pirauttaa miehelle, joka sitten lasten kanssa tulee hakemaan!

Heti, jos vaan mulle sopii -no, tottamooses sopi, täytyyhän sitä kotiin päästä, hyvänen aika.

Ja niinpä sitten reilun puolen tunnin kulutta me Pörrön kanssa tepsuteltiin pihatietä isää ja muksuja vastaan. Nappasin kyllä kisun syliini ennen kohtaamista, ajttelin että paree varmistaa, ettei tule mitään hätäpäissään tehtyä karkuunlähtöä enää viime metreillä.

Selvis siinä jutellessa, että Pörrö oli kyllä ulkoillu ennenkin, mutta vain valjaissa.

Oli vaan sitten sattunut livahtamaan avoimesta tuuletusikkunasta omille teilleen...

Nyt ikkunaan tulee verkko...mä kyllä evästin Pörröä, että jos kuule vielä karkaat, niin tiedät kyllä mihin tulla...mutta olis perempi pysyä kyllä kotona.

Olipahan kiva kun taas kissa löysi omaan kotiinsa! Orivedelläkin oltiin tosi tyytyväisiä kun tarina sai onnellisen päätöksen. 

(olisin mie halunnut kuulkaa olla kärpäsenä katossa kun isä on mennyt muksut herättämään kesken unien ja kertonut, että nyt lähdetään hakemaan Pörrö kotiin )

 ♥

Unikot alkaa kukkia, onneks odottelivat pahimpien kelien yli.

Kumpihan tuossa muuten vie voiton -vai jatkavatko sulassa sovussa- kun keskellä kasvaa syyshortensia! Ei tuossa mitään unikkoja ollut kun mä puskan istutin...

 Onpahan kuulkaa outoa kun kukaan ei pörise korvan juuressa.

Tosin....alueella pyörii kyllä yksi valkoinen, kuulemma kovin, kovin arka kissa...

Olis muutama pussi kissanruokaa vielä kaapissa...

Mutta mä taidan nyt kuitenkin istahtaa tuohon korituoliin takan lämpöön.

Lukemaan päivän lehden. Ihan yksin...

 Mukavaa päivää teillekin♥