Luodut toisilleen?

Eikös se vähän niin mene, että kun joku ei passaa, niin se pitää vaihtaa?

No, viikonloppua en vaihtais mihinkään.

Eilen lauantaina tuli vettä kuin esterin persikasta, pihahommat jäi niin vaiheeseen, että rukkasetkin tippui crocsien viereen ja lapio jäi jonnekin.

Minust ei löytynyt kuivaa paikkaa mistään - eikä tullut mieleenkän lähteä lämpimään suihkuun pesulle, sinne vaan pihaletkun alle hiukset pesemään kylmällä vedellä....

Ja täytyy myöntää, että se on hyyyyyyytävä kokemus!

Sateen piti olla kuuro, mutta se kuuro kesti likemmäs kymmenen tuntia.

Tulipa pistettyä illalla sitten kirpparikamoihin maalarinteipillä hinnat, ei tarvinut kenenkään tänään kysellä -riitti kun tinkas : D

Ja jos ei tingannut, niin mä rakentelin jotain "ota toi, niin saat tuonkin halvalla"- kauppaa.

Kannatti!

Mä nimittäin luulin, että joudun raahaamaan jotain kotiin, mutta sinne ne meni maailmalle niin hyvin, että pelastin vain pari juttua talteen ja viimeiset pistin ilmaiseksi  jos kelle kelpas!

Enkä edes ehtinyt ottaa yhtään kuvaa kun kauppa alkoi käydä ennen määräaikaa.

Ja hauskaa oli, mä myin jopa jos en nyt ihan vaatteita päältä, niin toisen haravan varastostakin :)

Ei se kaupan ollut, mutta kun tuli puheeksi. Mitäs mä kahdella ?

Tänään sitten meni illalla hetki kun mietin että mihin ihmeeseen se lapio oikein jäikään...ensin en millään olis viitsinyt alkaa lapiohommiin, mutta kun pari seuraavaa päivää on niin ohjelmoitu ettei silloin ehdi, ja vastaan tuli tämä kuorma - vanhempien pihalta roudattu...

- enkä ole niin siirtolavaorientoitunut että sisälle tuon toisin, ulos jäi

Tuos mun murheenkryynini. En tykkää! 

Summamutikassa ostettu postimyyntiperennapenkki.

Mie silloin tienny yrttysistä sitäkään vähää mitä nyt.

Mutta tilata piti kun oli läntti mihin istuttaa.

Se oli muuten kaks vuotta sitten samanlainen esterinpersikkapäivä kuin eilinen kun mä niitä juurakoita ja sipuleita maahan lykkäsin...loppujen lopuksi ripsivärit oli silmissä sulassa sovussa hiusten kanssa, linssit niin märät ettei nähnyt istutusohjeita lukea, mutta ei se edes haitannut kun lappusetkin oli niin ravassa tai tekstit hävinneet, ettei niistä iloa olis ollutkaan....joten mä loppuviimeksi paiskoin ne kaikki kenet mitenkinpäin sinne rapaan ja kirosin että meneny sääkin stana sinne ja kasva prkle jos sattuu huvittamaan tai jossei huvita niin o sitten...

No, kasvoi ne. Ainakin iso osa.

Tommottisii rutjakkeita, pah. Tollei miten sattuu....vikahan ei o tietenkään minussa, huippuluokan hortonomissa :)

No, mä kun olin innoissani repinyt ne piiskut pois, niin päätin pistää perennapenkinkin sileeksi!

Roiskin ne toiseen järjestykseen tuohon aidan viereen kun en muutakaan keksinyt.

Tai siis en kyllä edes vaivautunut ajattelemaan asiaa.

Eikä kukaan mulle mitään vinkannut vaikka mä kainovienosti yritin apuja....nyt sitten pistin ne ne ne ne (minen i k i n ä  muista!) VUORENKILVET siihen kaveriksi. Muistinpas :)

Tykkääkö ne toisistaan? Ei aavistustakaan! 

Tykkäänkö minä niistä siinä! No ihan yhtä vähän aavistusta siitäkään.

Jotenkin äkkihätäsesti voisin veikata, että tuskinpa meitä on toisillemme luotu....

Jaa että se perenapenkki? Se pyöreä.

No, siinä on vielä sitä toista minkä nimeä en ikinä muista....odottakaas nyt vähän....kuunliljaa!!

(miten tää v o i  olla näin vaikeeta??)

Ja sitten siinä on lapio. Ja istutuslapio.

Ja ne kaikki lähtee siitä kyllä mutta pimeä pääs yllättämään.

Ettäkö mitä siihen tulee?

Älkää nyt niin vaikeita kysykö!

Karkea veikkaus: joku yrttynen.

Jonka nimeä mä tuskin tiedän.

Ja jos tiedän, niin tuskin muistan.

Tämäkin mikä-lie-yrttynen....mä tiedän vain että se kerää kaikenmaailman pörriäisiä.

Omppuloiset sentään tunnistan. Ja ruusun. Älkää vaan kysykö enempää :)

Nyt mie menen taas...

Voikaa hyvin!

Ja nauttikaa kesästä!

Vielä mikään syksy...

CU!

♡