voihan risti

- ja muutama muukin juttu.

Paikkansa löytäminen on sitten joillekin kapistuksille vaikeaa...tai oikeastaan ei edes vaikeaa, mutta vähän aikaa vievää.

Systeriltä taannoin kotiutunut vaalea risti (näkynyt vain insta-kuvissa) sai mustan värinsä, mutta paikka vaihtui pariinkin otteeseen, pari julistettakin vaihtoi paikkaa siinä samassa hötäkässä. Samoin peili. Pientä viilausta, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee, tästäkin ☺

Nurkka nyt vain tarvitsi vähän enemmän kuin alkuperäisen ristinsä ison taulun kaveriksi.

 Nurkkaan ihan tarkoituksella jätetty "ilmatila" sai sekin olosuhteiden pakosta pikkuisen täytettä.

Yks kaks kaiken kirjarumban jälkeen löytyi nojatuolien taakse unohtunut mappi- ja lehtilokerikkojemma -eikä niille perhanoille ollut laatikostoissa minkäänlaista paikkaa.

Käynti ruåttalaisessa ja pikku-Malm matkaan ja probleema on ratkaistu. Samalla sai paikkansa myös paperikassit. Reissuilta siunaantuneita kauniita, käyttökelpoisia kasseja -kuin myös lahjapussukoita- on nyt kiva säilyttää käden ulottuvilla tuossa pikku kolossa. Imurointikaan ei ala nyppimään kun koko roska on pistetty yhteen NYkin isoon kassiin ja sen saa kahvoista ylös.

 Pöydän allekin on siunaantunut pari tahatonta jemmaa...pitäisköhän ostaa yksi hyllylevy ja laittaa ihan tarkoituksella yksi säilytystila pöydän alle. Antaas katsoo kuin käy.

 Jokohan tämä alkais olla tässä?!

Tai no, verhoja odotellessa...

Ja ettei totuus unohdu, niin fakta on, että aina joku paikka on varsin "elämänmakuinen"!

Yleensä se on tämä yksi ja sama, lemppariksi muotoutunut. Tässä luetaan, tuijotellaan telkkaria, kudotaan, seurustellaan. Eikä siivota kuin joskus ja jouluna ☺

Harvinaisen siisti tällä hetkellä kun en ole vielä tänään ehtinyt majoittautua siihen.

Mutta ihan kohta...

Rentoa loppuviikkoa teillekin ♥

kutsu kävi

Junamatkailusta on jo tullut osa arkipäivää näköjään.

Männä viikolla istahdin taas kerran Pendolinon kyytiin ja hurautin isollekirkolle.

Iltapäivän vietin ihan "omaa aikaa" ja sitten suunta kohti Svaneforsin showroomia, jonne oli kutsu käynyt taannoin. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä katsastamaan tuotteita paikan päälle ja hiplailemaan materiaaleja. Svaneforsin matoistahan on tullut ihan suosikkeja, niitä oli Lillassa ja niitä on kotona, niin nuo uudet isot sinisetkin.

Mukana menossa oli myös vastapäinen yritys Malou C.

Skumppaa, pientä naposteltavaa, tuttuja ja vähemmän tuttuja bloggareita (ei nassuja näkyvissä, bloggailkoon kukin omille lukijoilleen ☺)

Svaneforsin linkin kautta muuten löytyy myös suomalaiset jälleenmyyjät, suosio tuotteilla on ollut ihan hurjaa, meikäläinenkin on odotellut makkarin mattoja jo jonniin aikaa, ne kun loppui heti kättelyssä -nyt pitäisi olla kakkosvaihtoehto viimein tulossa, odotellaan!) 

Kohta on odotettavissa postitoimitusta Ruotsinmaalta, pistin nimittäin verhot tilaukseen kun nyt pääsin niitä livenä vertailemaan toisiinsa!

 Minä, joka en siis ole "sininen ihminen" -kuten matoistakin huomaa- enkä ole ikinä, koskaan, tykännyt kuin yksivärisistä verhoista (poikkeuksena se jonkun vuoden takainen totaalinen ruusuverhoihin hurahtaminen) tilasin olohuoneeseen uudet verhot. Siniset. Kuviolliset, painokuosiset!

Nuo uudet matot sai aikaiseksi sen, että kaikki suunnitelmat yksivärisistä samettiverhoista karahtivat karille (ihan vähän asiaa avitti ehkä sekin, että ne sametitkin tuppaa olemaan joka paikassa finito)

No, pikapuoliin pitäisi ostosten kotiutua, sitten nähdään ☺

Illan ohjelmassa oli myös muutama tuote arvonnassa, minuakin lykästi ja matkaan lähti pikkumatto. 

Vähän se saattaa näyttää paikassaan hassulta, mutta voi, se on niiiiiin hyvä kun paljain varpain hipsii availemaan/sulkemaan parvekkeen ovea tai säätämään sälekaihtimia aamuin illoin.

Laminaatti on tuossa nimittäin hyytävän kylmä.

Jotta paikkansa löysi ☺

Kiitos molemmille järjestäjille erittäin mukavasta illasta ♥

levottomat jalat ja painava takapuoli

Että mitenkö ne liittyy toisiinsa?

No, molemmat kuuluu minulle.

Jotenkin on ollut niin meno päällä, etten ole ehtinyt koneen ääreen juurikaan istahtaa.

Facessa ja Instassa olen koittanut pikaisesti piipahdella, mutta vähän huonosti niissäkään.

Sitten kun olen kotona, olen istunut kutimen kanssa aloillani. Lehdet kasautuu pinoon, kuukausilehdissä ehtii uusi numero ilmestyä ennenkuin edellisen ehdin avata. Kirjoista ei auta juuri nyt puhua mitään...on niitä kuitenkin vielä!

Että jalat vie, mutta persus pitää penkissä.

Kiittäminen näitä ihania syyspäivä, joita on riittänyt ja riittänyt ja riittänyt!

En voi kuin ihmetellä kun jossain törmää kommentiin sadepäivistä -mitä ne on? Minä hämmästyin kun yks aamu fillari pihassa oli märkä..."ai, on satanut".

Nytkin jalat jo naputtaa "pihalle, pihalle", mutta muutama syyskuva kuitenkin.

 

Onko nyt kauniimpi syksy kuin pitkään aikaan?

Vai olenko joka syksy(kin) ollut niin siirtolapuutarhalla jumissa, etten ole nähnyt muuta kuin sen tutun reitin ja ne pakolliset nipsimiset ja napsimiset ja kompostoinnit ja karsimiset  ja ja...no, nyt ainakin olen nähnyt. Ja kulkenut ja ihastellut.

♥ Nautitaan! ♥

(jos et vielä seuraa minua instassa, niin nyt hopi hopi @pepi_nelli -kohta pukkaa toivottavasti kaunista ruskaa ihan muistakin maisemista...ja mitä lie kaikkea ☺)

Vähän makkariakin välillä

Jostain projektista tulee ikuisuusprojekteja ja makuuhuone on sellainen.

Minullahan on ihan turkasen pieni makkari, jossa on vieläpä kaksi ovea.

Toinen keittiöön ja toinen eteiseen.

Ja tykkään nukkua ikkuna auki, mutta ovet kiinni. Pimeässä, kiitos.

Iso parisänky kehikkoineen ja päätyineen teki tiukkaa jos halusi molemmat ovet kiinni -oli pakko tuupata se melkein seinään kiinni. Äyk. En tykännyt yhtään. 

Aikani kun takkusin sänky "väärinpäin" päätin, että hommaan kunnon sängyn, selällekin paremman kuin edellinen ja pistän sen oikeinpäin! Pääty seinään, ei ikkunaan. 

Saapui kesällä siis kunnollinen jousitettu sänky ilman mitään päätyjä. Senttipeliä!
Ja ovikin mahtuu kiinni sänkyä hipoen. 

Pimennysverho ikkunaan ja ovet kiinni, ikkuna auki -eikä tämä mamma ole nukkunut herranaikaan paremmin kuin nykyään.

Piti sitten miettiä "päätyä" päädyn tilalle ettei ihan pelkkä seinä vastassa...ja aikani höhhäiltyä päätin ainakin ottaa ja siirtää kaikki taulut pois.

 Tuo yksi peilihän kotiutui Rauta-Otran tututstumiskäynnillä olohuonetta silmällä pitäen.

Pääsi odottelemaan makuuhuoneen seinälle. Siitä se idea sitten lähti sen jälkeen kun yksi aiempi idea kariutui tuotteen loputtua kesken. Otin yhteyttä Rauta-Otraan ja pyysin varaamaan muutaman peilin varmuuden vuoksi, ihan vaan etten jää ilman näitäkin.

 Ei sitä aina itsekään tiedä etukäteen mitä tuo pää tuottaa -ei hassumpi lopputuos kuitenkaan.

Peilit on sen verran korkealla, ettei räpätätikolmikkokaan huido niitä unissaan alas.

Mitäs sitä millään sängynpäädyillä kun voi säveltääkin ☺

Kiitos Rauta-Otralle, oli taas ilo löytää valikoimista sopivat tuotteet!

Loota poikineen!

Kirjahyllyn poistaminen poiki pari muutakin ongelmaa kuin sen mihin ne kaikki hiivatin kirjat saa tuupattua. Oli nimittäin siellä kirjojen välissä muutama jemmakin, mikä laatikon, mikä purkin tai pinon tms. muodossa. Niitä pinoja ja kasoja ja purkki/laatikkokasoja alkoi ilmestyä raivauksen myötä tasolle jos toisellekin. Ei semmoisia, ei kaaosta!

Kauppaan siis.

Rautakauppaan, Nekalan Rauta-Otraan, sinne sisustuspuolelle.

Sinne, mitä jo aiemminkin kehuaretostin taannoin.

Nyt voisin kehuaretostaa ihan yhtä lailla lisää ☺

Suunnitelmissa oli pari laatikkoa, jotka oli jääneet edellisestä käynniltä mieleen, mutta joille ei ollut sitten minkäänlaista varsinaista tarvetta. Nyt oli.

Yllättävästi sitä vaan on sitä pientä tavaraa: kynää ja kumia, klemmaria ja vastaavaa, pieniä lehtiöitä, postikortteja ja kuoria, lasten tekemiä pikkuaarteita...kaikille näille oli ollut kirjahyllyssä joku paikka, mikä juurikin niissä purkeissa, mikä vanhan singerin tarvikelaatikossa tai vaikka kirjojen välissä.

Nyt piti saada toimiva, järkevä ja esteettisesti silmää miellyttävä ratkaisu.

CELLO. Monta toinen toistaan kauniinpaa ja todella toimivaa ratkaisua.

Piti vain yrittää pitää järki matkassa ja tarve mielessä.

Onhan se mukavampaa pitää hiirtä kupissa kuin pöydällä silloin kun sitä ei käytä ☺

Pienessä kannellisessa rasiassa on klemmari ja teroittimet yms pikkutilpehööri, alemmassa vetolaatikossa ties mitä  kaikkea huulirasvasta kirjanmerkkiin.

 Nämä saranakannelliset rasiat ovat itse asiassa korulippaita.

Koruja niissä ei ole, mutta löytyy kynsisaksista teippirullaan ja muistipapereista korttiin ja kuoriin.

Ja mitä kaikkea liekään, vielä on vähän hakussassa, sen verran muisti on jumittunut vanhoihin kuvioihin, mutta kyllä tämä tästä.

 Paikat pikkuisen käytön myötä vaihtuivat, mutta vakiintuivat lopulta.

 Pöydän alatasolle pääsi irtokannella varustettu loota, joka saa kerätä sisäänsä kaiken sen pikkutavaran mitä yleensä tuppaa tuollaiselle tuolien vieressä olevalle tasolle kerääntymään. 

Alunperin sukkapuikotkin oli tarkoitus pitää siellä, mutta se nyt vaan ei pelitä, niiden on paras olla kipossa tuossa käden ulottuvilla. Ja puhun nyt kyllä ihan omasta kädestä.

Toinen pyöreä kippokin pääsi tuohon tarjottimelle, siinä on hyvä pitää pikkusakset ja kynttilöiden kaukosäädin -kyllä, luit oikein- ja miksei sähkötakankin kake.

 Samaa CELLO- sarjaa on jo edellisessä postauksessa vilahtanut peili, sen ostin "jemmaan" jo ensimmäisellä kerralla odottamaan sitä päivää kun olohuoneessa alkaisi tapahtua jotain.

 Mahtaisikohan olla edelleen samaa Celloa pikkupöytäkin, enpä ole varma.

Sen kotiutin joka tapauksessa samasta paikasta päivää noiden laatikoiden jälkeen. Harhaileva katse oli sen havainnut ja painanut mieleen ja kun kotiin palattuani tajusin, että sehän sopisi tuohon kuin nenä päähän (paremmin kuin toisen pöydän paikkaa markkeerannut valkoinen jakkara) oli pakko tsekata korkeus ja sen jälkeen käydä se noutamassa.

 Kummasti alkoi löytyä omat paikat irtotavaroille, tosin voi käydä niin, että fillaroitsen vielä uudemmankin hakureissun -voi mennä pari vanhaakin säilytintä uusiksi ☺

 Edelleenkin siis todettava, että hyvä rautakauppa voi olla myös hyvä sisustuskauppa!

Ja Nekalan Rauta-Otra on sellainen.

Löytyypi myös facesta ja netistä ja onpi muuten myös nuo CELLOt ja paljon muutakin myös verkkokaupassa. (vink vink ja klik)

Kiitos, oli taas ilo asioida, palvelu on enemmän kuin erinomaista!

*yhteistyö*