on se joskus vaikeeta

Ihan siis vaan tämä tekstin tuottaminen tänne blogin puolelle.

Insta -jonka linkkiä ei nyt saa näköjään toimimaan kirveelläkään- pelittää välillä kaiketi vähän turhankin tiiviisti ja aika-ajoin ilmestyy tekstiä tuonne facen puolellekin.

Joten kurkkikaapa niihikin, jookos. 

(niin, Instassa @pepi-nelli)

Mutta jotain nyt välillä taas tännekin kun sattuu läppäri kerrankin lojumaan pöydällä valmiiksi auki.

Vettä on tullut nyt ihan kiitettävästi, kaiketi joka puolella samalla lailla.

Jos on vehreää ollut jo muutekin, niin nyt tuntuu kaikki lähteneen ihan hullun lailla kasvuun, mikäs sen mukavampaa. Viimeinkin on ne talven pakkasiin näivettyneet villiviinitkin vauhdissa, vaikka sisääntulon kaaren suhteen tuskin tulee tänä kesänä tunkua -tosin angervot siinä vieressä näyttää rehahtaneet kovasti leveileviksi. Saattanevat saada sekatööreistä tässä jossain kohden. Jos ja kun sopiva inspis iskee...uskokaa tai älkää, minä oon oppinut olemaan tosi laiska. Kirjan kanssa.

Josko nyt kuitenkin laittaisin niitä kuvia. 

Juttu kun on jotenkin hakusassa...mahtoiks minusta tulla vanha...viisasta ei tullut vieläkään...

Kuistilla kukkii ihan mukavasti

 Pihallakin kukkii, tosin osa kukista on jo nurmikolla.

Sateet pyyhkäs puskat aika tyhjäksi, tuoksu on tosin tallessa edelleen.

Ne villiviinit. Tähän on pöhähtänyt kahdessa päivässä parista hassusta pikkuisesta alusta ihan kunnon pöpelikkö -no, ainakin sinne päin!

 Kaaressa mennään jo ylöspäin kovaa vauhtia.

Aah, jopa pari akileijaa on ilmestynyt pihapöpelikköön, toivottavasti kotiutuvat, saivat nimittäin siirron puskista vähän keskeisemmälle paikalle.

Cherille tiedoksi, että väriminttu on kotiutunut reissultaan ja kun oli niin loistavan hienosti pakattu matkaan, niin nyt vaan toivotaan, että  jatko menee yhtä hyvin ♥

Ihan ensimmäiset pionit on jo maljakossa, sen verran painuvat sateessa maata kohti, että pelastin sisälle, mutta kohta alkaa kukkaa tulla lisää -muutakin kuin sitä ensimmäistä "juhannuspionia"

Jos jostain isosti iloitsen, niin siitä, että vaikka muut ruusut meni talven pakkasiin, niin periferian kaaren köynnösruusut selvisivät ja voivat hyvin! Korkeutta jo ihan mukavasti.

Pöh..."jos jostakin iloitsen"??? Olipas hassusti sanottu, minä kun isosti iloitsen niin monista pienistä asioista, että tila loppuis jos alkaisin luetella! 

Yksi pieni ilon aihe on päivänkakkarat! Kukkikoon runsaina ja kauan. Kiitos. Ihanat!

Juhannukseksi uusia pottuloisia? Saattaapi olla...näyttää nimittäin vallan hyvältä.

Vielä en ole multaan kurkkinut, mutta kyl mä kuulkaa kai ihan kohta ☺

Perinteitä noudattaen pakko kurkata lippakioskin taaksekin - siellä voidaan oikein hyvin, mitä nyt punainen väriminttu on vähän huonossa hapessa, mutta eiköhän sinne sitäkin nouse -jos ei nyt, niin ehkä ensi kesänä. 

Monta vuotta sai odottaa, mutta nyt on köynnöshortensiakin vihdoin ja viimein lähtenyt kunnolla kasvuun. Ei taida jatkossa enää paljon rusakoillekaan kelvata. Toivottavasti ei.

Pistetääs vielä se mun "kalju" omppupuu, jota vasten se hortensia kasvaa.

Kunnon pöhäys näyttää olevan uutta oksaa alullaan siihenkin -seurataan tilannetta.

Ensimmäinen harjaneilikkakin puskee kukkaan, nämä satunnaiset kukkijat on niitä, joiden siemenet sain Bikkeltä joskus vuonna mikälie. Lapiolla on pistetty paikasta toiseen ja taas kolmanteen, ei ole paljon ollut moksiskaa. Eli kukkii sen minkä kukkii siellä missä milloinkin on.

Siinäpä ne kukkakuulumiset, tässä kohden iski pilveen ja alkoi sataa taas, ja akkukin ilmoitteli pistävänsä työsuhteen katkolle ihan just näillänäppulöillä, joten eikös se sitten taas ole tässä.

Ai juu, joskus säkä käy! Instassa jälleen.

Jyskin kisa. Voitin kesäkalusteet. 

Ei ihan synttäreille ehtineet, mutta on tässä kesää pitkä pätkä edessä ☺

Hyväksi havaittu ♥

Kuten tämä Suomen kesäkin!

Nautitaan! Satoi tai paistoi!

(Clasun aurinkokennovalot sai uuden paikan kynttilährpäkkeestä, eilen oli "viimein" niin pimeää, että valotkin syttyivät. Pakkohan ne oli käydä kuvaamassa)

Tsau!

korvamerkitty

Takana muutaman päivän mukava juhlaputki.

Pyöreitä plakkarissa.

Kylässä ystäviä, entisiä duunikavereita.

Ihmisiä läheltä ja pienen matkan takaa.

Ihana kun kävitte, olitte, viihdyitte.

Skumppaa, viiniä, suupaloja, noutokiinalaista, kahvia ja piirakkaa.

Aurinkoa ja sadetta.

Hymyjä, nauruja, hulluja juttuja, muisteloita, kortteja, kuoria,  rasioita.

Korvamerkittyjä lahjoja.

Euroja ja taaloja. Te haluatte ihan selvästi minut vielä kerran lempikaupunkiin ♥

♥ KIITOS kaikille, kaikesta ♥

Ihana kun olette!

 

  

Tiskit on tiskattu, sirpaleilla toivottu onnea, väsymystä ei edes ehtiny tulla, hymy jäi karehtimaan huulille. Hyvien päivien jälkeen hyvän päivän ilta.

Ja yksi päivän hervottomimman naurun kirvoittaja:

Miniän tyttökoirat olivat vähän puutarhahommissa!

Suloista viikonlopun jatkoa!

kesä ♥

Uskomatonta, että ollaan vasta kesäkuun alkupäivissä kun tuntuu, että kesää on ollut jo hyvän aikaa.

Tulee jo tunne, että missä oikein mennään. Pää ei meinaa pysyä tässä vauhdissa ollenkaan, pitää vähän väliä toppuutella itseään, että Hei, se kesä on vasta alkamassa!!

Viime vuonnä tähän aikaan omenappuut kukki, tulppaanien kukinta oli vasta alkanut, lehdet oli vielä pieniä niin puissa kuin pensaissakin.

Tässä tulee nyt kooste eilisen ja tämän päivän kuvista, kiersin kameran kanssa ja ihmettelin.

Juhannusruusu aukaisi yötä vasten ensimmäiset kukkansa, samoin unkarinsyreeni -nyt siis kukkii samaan aikaan myös valkoinen ja lila. Ensimmäistä kertaa kaikki kolme yhtaikaa minun aikanani.

Varjolilja on nupullaan -tuleeko mulle myös valkoisia? Kuka tunnistaa nupuista?

Valkoisia ei nimittäin ikinä ole ollut.

No, siis ne kuvat, ollos hyvä.

(ja jos kuka instassa seuraa, niin joitakin samojakin tulee)

( Mitä tuo verkko on nupuissa, pitääkö olla huolissaan?) 

 

 

Uskoiskos kukaan, että sisäänkäynti on joskus ollut muualla kuin missä se nyt on ☺

Ei maar, lätinät sikseen! Ovi on ollut auki koko aamun ja kesä on hävinnyt johonkin (ei näy enää tuota alimman kuvan aurinkoakaan missään) -täällä on kylmä.

Ovi kiinni ja raparperipiirakan tekoon! 

Iltpäivällä tulee pari rinsessaa yökylään, joten katoan tästä taas takavasemmalle, mutta mukavaa viikonloppua teille muillekin.

Ja erinomaisen mukavaa kesälomaa kaikille koulunsapäättäneille, jotka nyt kirmaavat kesälaitumille. Toivottavasti kesäkin palaa pian.

villasukka katossa ja muita kummallisuuksia

Villasukka katossako? 

Juu. On ja pysyy.

Tässä kun tulee pitkin päivää piipahdettua varastossa -jonka ovet on käytännössä aina auki ja edessä pitsiverhot (voi kuinka onkin naisellista turhaketta, hörsökettä ☺) - niin aloin ihmetellä kun siellä tuntui aina pörräävän ampiainen. Mun tontillani, haloo, hus poispoispois! Heti nyt.

Eihän se sieltä mihinkään lähtenyt.

Kerran sitten katsoin, että onpas sillä nyt muuten aika suora reitti ja seurasin katseella.

Prkl, se rakenteli pesää seinän ja katon kulmaukseen! Eikun pesä pussiin ja pihalle. Luulin tilan olevan taas mun hallussani. Väärin luultu. Seuraavana päivänä se pöristin oli taas siellä. Ja suora reitti yhden taulun (juu, muinaisjäännekanvastaulu ovessa) taa ja näytti jäävän sinne. 

Taulu pois ja kurkkaus taakse -kyllä, taas pesän alku. Eihän tämä tämmöinen vetele!

Nappasin taulun kainaloon ja lisäsin roskakasaan, samaan läjään mhin olin muutakin turhaketta kasannut ja tuuppasin varaston ovet kiinni. Ja samalla hetkellä se pöristin oli oven takana, pyöri siinä hetken ja ujutti itsensä sisään katonharjan pienenpienestä reiästä.

Jotta se siitä ovien sulkemisesta.

Sitten välähti! Ei ole kauaakaan aikaa kun luin jostain, että ampiainen on hyvin reviiritietoinen, se ei tee pesäänsä lähelle toista pesää!

Jotta mää kipasin sisälle ja survoin jo melkein puhkikuluneen harmaan villasukan toisen sisään ja kiepautin rautalangalla nippuun ja kiinni kattopalkkiin.

 Kuinka ollakaan, ei mennyt kauan kun se pöristin ampaisi ovesta sisään ja suoraan sinne missä taulu oli ollut....pörisi hetken ympäriinsä ja sitten se vasta helvetillinen pörinä alkoikin!

Selkeästi näki, että nyt oli joku tullut sen reviirille, tehnyt pesän ja oli kuin ei oliskaan. 

Sissus, mä meinasin jäädä jalkoihin sen syöksylentäjän kanssa, joten siirryin ulkopuolelle.

Hetken siinä tuijottelin, että eikös tyyppi meinaa rauhoittua ollenkaan kun sahaa ympäri varastoa pitäen sen sortin meteliä, etten ihan heti ole moista kuullut, ja jatkoin sitten hommiani.

Mun villasukka-ampiaispesäni vei lopulta voiton. Ovet on auki edelleen kuten aina ennenkin, mutta ampiaisia ei ole enää sisällä näkynty. Arvatkaas vaan pysyykö se villasukkapesä siellä maailman tappiin ☺

Joku aina aika ajoin ihmettelee tuota alla olevan kuvan viritelmää, että mikäs se oikein on.

Tuossa mökkeröisen kupeessa tuommonen pitsikoppero.

No, se on mun pihasuihku. Keväällä ja syksyllä ihan helevatan virkistävä, nyt vain virkistävä.

(on sinne siirtynyt nyt myös pyykinkuivaus)

Täällä oli alunperin ihan "oikea" suihkuviritelmä, mutta sen vesi ei oikein koskaan kuitenkaan suvainnut auringossa lämmetä, koskapa tähän ei oikein arska paista kuin hetken verran.

Tänä keväänä se suihku sanoi muutenkin työsuhteen vähän kyseealaiselle tasolle, joten tein pieniä muutoksia. Heivasin suihkun kaatopaikalle ja otin toisen -lyhyen-  puutarhaletkun tähänkin käyttöön.

(yleensä se on ollut vain sellainen pesen-saappaat-purkit-työkalut-ruisku)

Systeri kierrätti tänne soman hyllykön ja käyttötarkoitus oli melko nopsasti selvä.

On meillä ihan oikeakin suihku tuossa ihan kivenheiton päässä, lämpimällä vedellä ja suihkukopilla kaakeloiduin seinin, mutta kuka sitä nyt aina sinne kun omassakin pihassa voi. Ainakin sellaisina lämpiminä kesäiltoina kuin eilen oli. Vedenkeittimellä vaan soikkoon sopivaa vettä ja huuhtelu raikkaalla kylmällä. Pysyy sopiva kesäfiilis.

Fiiliksistä puheenollen...

 

Taidan lähteä skumppakauppaan!

Palaillaan taas kun keretään _☺/