on se joskus vaikeeta

Ihan siis vaan tämä tekstin tuottaminen tänne blogin puolelle.

Insta -jonka linkkiä ei nyt saa näköjään toimimaan kirveelläkään- pelittää välillä kaiketi vähän turhankin tiiviisti ja aika-ajoin ilmestyy tekstiä tuonne facen puolellekin.

Joten kurkkikaapa niihikin, jookos. 

(niin, Instassa @pepi-nelli)

Mutta jotain nyt välillä taas tännekin kun sattuu läppäri kerrankin lojumaan pöydällä valmiiksi auki.

Vettä on tullut nyt ihan kiitettävästi, kaiketi joka puolella samalla lailla.

Jos on vehreää ollut jo muutekin, niin nyt tuntuu kaikki lähteneen ihan hullun lailla kasvuun, mikäs sen mukavampaa. Viimeinkin on ne talven pakkasiin näivettyneet villiviinitkin vauhdissa, vaikka sisääntulon kaaren suhteen tuskin tulee tänä kesänä tunkua -tosin angervot siinä vieressä näyttää rehahtaneet kovasti leveileviksi. Saattanevat saada sekatööreistä tässä jossain kohden. Jos ja kun sopiva inspis iskee...uskokaa tai älkää, minä oon oppinut olemaan tosi laiska. Kirjan kanssa.

Josko nyt kuitenkin laittaisin niitä kuvia. 

Juttu kun on jotenkin hakusassa...mahtoiks minusta tulla vanha...viisasta ei tullut vieläkään...

Kuistilla kukkii ihan mukavasti

 Pihallakin kukkii, tosin osa kukista on jo nurmikolla.

Sateet pyyhkäs puskat aika tyhjäksi, tuoksu on tosin tallessa edelleen.

Ne villiviinit. Tähän on pöhähtänyt kahdessa päivässä parista hassusta pikkuisesta alusta ihan kunnon pöpelikkö -no, ainakin sinne päin!

 Kaaressa mennään jo ylöspäin kovaa vauhtia.

Aah, jopa pari akileijaa on ilmestynyt pihapöpelikköön, toivottavasti kotiutuvat, saivat nimittäin siirron puskista vähän keskeisemmälle paikalle.

Cherille tiedoksi, että väriminttu on kotiutunut reissultaan ja kun oli niin loistavan hienosti pakattu matkaan, niin nyt vaan toivotaan, että  jatko menee yhtä hyvin ♥

Ihan ensimmäiset pionit on jo maljakossa, sen verran painuvat sateessa maata kohti, että pelastin sisälle, mutta kohta alkaa kukkaa tulla lisää -muutakin kuin sitä ensimmäistä "juhannuspionia"

Jos jostain isosti iloitsen, niin siitä, että vaikka muut ruusut meni talven pakkasiin, niin periferian kaaren köynnösruusut selvisivät ja voivat hyvin! Korkeutta jo ihan mukavasti.

Pöh..."jos jostakin iloitsen"??? Olipas hassusti sanottu, minä kun isosti iloitsen niin monista pienistä asioista, että tila loppuis jos alkaisin luetella! 

Yksi pieni ilon aihe on päivänkakkarat! Kukkikoon runsaina ja kauan. Kiitos. Ihanat!

Juhannukseksi uusia pottuloisia? Saattaapi olla...näyttää nimittäin vallan hyvältä.

Vielä en ole multaan kurkkinut, mutta kyl mä kuulkaa kai ihan kohta ☺

Perinteitä noudattaen pakko kurkata lippakioskin taaksekin - siellä voidaan oikein hyvin, mitä nyt punainen väriminttu on vähän huonossa hapessa, mutta eiköhän sinne sitäkin nouse -jos ei nyt, niin ehkä ensi kesänä. 

Monta vuotta sai odottaa, mutta nyt on köynnöshortensiakin vihdoin ja viimein lähtenyt kunnolla kasvuun. Ei taida jatkossa enää paljon rusakoillekaan kelvata. Toivottavasti ei.

Pistetääs vielä se mun "kalju" omppupuu, jota vasten se hortensia kasvaa.

Kunnon pöhäys näyttää olevan uutta oksaa alullaan siihenkin -seurataan tilannetta.

Ensimmäinen harjaneilikkakin puskee kukkaan, nämä satunnaiset kukkijat on niitä, joiden siemenet sain Bikkeltä joskus vuonna mikälie. Lapiolla on pistetty paikasta toiseen ja taas kolmanteen, ei ole paljon ollut moksiskaa. Eli kukkii sen minkä kukkii siellä missä milloinkin on.

Siinäpä ne kukkakuulumiset, tässä kohden iski pilveen ja alkoi sataa taas, ja akkukin ilmoitteli pistävänsä työsuhteen katkolle ihan just näillänäppulöillä, joten eikös se sitten taas ole tässä.

Ai juu, joskus säkä käy! Instassa jälleen.

Jyskin kisa. Voitin kesäkalusteet. 

Ei ihan synttäreille ehtineet, mutta on tässä kesää pitkä pätkä edessä ☺

Hyväksi havaittu ♥

Kuten tämä Suomen kesäkin!

Nautitaan! Satoi tai paistoi!

(Clasun aurinkokennovalot sai uuden paikan kynttilährpäkkeestä, eilen oli "viimein" niin pimeää, että valotkin syttyivät. Pakkohan ne oli käydä kuvaamassa)

Tsau!