kaikenlaisia karvanaamoja

Niin se sitten tuli Juhannuskin juhlittua ja kelitkin meitä suosi.

Tottakai, kun se oli mun eka juhannus.

Mää voin kertoa kuinka se oikein meni. 

Mää olen tämmöinen ihana pikkupartis, karvaturrie niinkuin yks rinsessa sanoo,

 ja mun nimi on Honey. Siis niinkun Hani vaan.

Ja nää on mun maitokärryt. Mummu saa lainata näitä joskus.

 

Me tultiin tänne mummin luo kun kerran aurinkokin paistoi ja oli lämmintä.

Muita koiria ei otettu mukaan, ne sai jäädä kotiin ihan keskenään.

Mutta meille mummi oli tehnyt telttakylän. Voi kun hienoo!

 

Hei, mihin te menitte?? 

 Ai, yks leikkii tuolla viltillä

 ja toinenkin siellä, kuvaa kuvaajaa, meidän äitiä.

Mihin ne nyt taas meni? Yks on piilossa verhon takana, mitä se siellä?

 Ja toinen istuu tuolla varaston rappusella, meinaako se alkaa nurmikkoo leikkaamaan?

Taitaa vaan haaveilla juhannustaikoja kun mummi sen nurmikonkin kyllä jo leikkas.

 Eikä! Toi mun pikkuemäntä meni mun maitokärryyn. En kyllä ala!

 No kyllä mää kans osaan mennä piiloon!

Vai menisinkös mä kuitenkin ihan omaan piiloon...ei ne mua täältä löydä, eihän?

...ei ainkaan, jos mää maastoudun, ihan kukkana vaan oon...

 Nonnii, ny se mummi löys mut ja heti pusuttelemassa ja halimassa!

Mutta mää kestän sen kuin mies! eikun koira! siis TYTTÖkoira! pienisöpökoira!

Mutta nyt kyllä pitää välillä huilata!

 Niiiih...

 Hei, miten mä tänne jouduin? Nyt mua pusutellaan keinussa!

 Täältä ne ei kyllä mua huomaa...mutta huomaiskohan mummu jos mä vähän tekisin puutarhahommia ja kaivelisin ja kuopsuttaisin ...

 Alkoi niin ramaista, että en jaksanut kuopsuttaa...mutta ei ne kyllä mua löytäneetkään.

Menivät sitten ottamaan perhepotretin ilma mua. Ja se on kyllä ihan väärin.

Mä ole iiiiiso osa perhettä, iiiiiso!

 Niin iso, että mamikin pusuttaa koko ajan kun mä olen niiin rakas.

 Se kyllä yritti saada mut kainaloon nukkumaan, kyllä mä sen tiedän kun sillä oli masu täynnä ja se olis halunnut pehmosen unikainaloisen...

 ..mutta ei mua enää nukuttanut kun mää olin jo kerenny iskän kanssa torkutella.

Ihan oltiin unessa kumpikin.

 Tais olla masu täynnä muillakin.

En mää muuten ymmärrä miten rinsessoista ja mansikkakakusta saa tommosen kuvan.

Vaikka ne kuitenkin söi koko kakun. Mummukaan ei saanut yhtään.

Sen piti ottaa ihan jotain muuta kaffeen kanssa...mitähän se kaffee muuten on, sitä en oo maistanut.

Sitten me jo lähdettiinkin kotiin, vaikka tultiin me kyllä sitten vielä uudestaankin kun piti hakea pari rinsessaa kotiin kun ne halus vielä mennä mummille yökylään sen jälkeen kun mummi oli saanut jonkun kohtauksen. Se oli juhannuspäviänä sen saanut. Se otti lapion ja talikon ja kaivoi kamalasti jotain piiskuja pois (eikä päästänyt mua tarkastamaan onko mullassa yhtään juuria jäljellä. Kun on siellä kumminkin) Mutta lettuja se sitten kyllä paistoi meille.

 Nyt se on jo kuulemma laittanut sinne jotain ihan uusia juttuja kasvamaan, mutta niistä mä en tiedä mitään -ihan kuulopuheita vaan. Mutta meen kyllä joskus tarkastamaan, että osasko se tehdä sen oikein. Että onko oikein kuoputettu ja kaivettu. Kun ei sillä oo edes hyviä tassuja.

 Meillä oli ihan kiva juhannus. Ens juhannuksena mä sitten olen jo paljon isompi vaikka iso oon nytkin. Ja meinaan kyllä mennä silloinkin mummille jos se vaan huolii.

Mää olen nimittäin aika kiva mökkikoira kun en edes karkaa. Ja jos karkaan ihan vähän niin tuun kyllä heti kun joku huutaa mua. Tai ainakin jos kaikki huutaa mua. Kummia tyyppejä. Kuulen mä sen  yhdenkin, mutta ei sitä nyt aina heti kerkee. Kun tuolla mummulassa on aika kivaa ja nättiä ja monta kivaa koloa tutkittavana. Ja rusakonpapanoita ja hajuja.

Kattokaa vaikka! Ei noissa kuvissa kyllä papanoita näy, mutta muuten mummu tykkää.

Ja mää kanssa. Mutta nyt mää meen nukkumaan, kattelkaa te kuvia.

Heippa.

 Kirjurina toimi mummu