hyvin suunniteltu?

Pari-kolme vuotta kun suunnittelee kärhölle paikkaa (sen jälkeen kun on tappanut sen ensimmäisen),

niin luulis onnistuvan.

 Ristikko on hommattu jo viime kesänä, mutta kun joku on niin hidas käänteissään, niin eihän sille paikkaa löytynyt...kun piti kokeilla tuonne ja tänne -eikä missään näyttänyt omalta.

Yks päivä sitten meinasin hermostua itseeni, ajattelin, että pakkohan sille on paikka olla!

Tai muussa tapauksessa heitän sillä veslintua. 

Vähän puolivahingossa keksin sen ainoan oikean paikan kun siirsin tolpan päässä olevaa amppelia noita verhoja laitellessa. Siinäpä se. Eikun kärhöä ostamaan!

 Mutta kas...helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki kärhöt myyty!!!! Ei voi olla totta!

Maakunnassa kyllä yks sun toinen kauppa ilmoittelee jos vaikka ja minkämoisia, mutta ei enää näissä lähitienoon kaupoissa. Kasvoivat kuulemma niin isoiksi, että "myytiin pois -50%-hinnalla"

Sekin vielä. No, minä ostin sitten krassinsiemeniä, tuuppasin ne liotuksen jälkeen maahan ja nyt sitten odotellaan ihmettä tapahtuvaksi.  Kärhöongelmaana päätin palata ensi keväänä.

A j o i s s a!

Lippakioskin takanakin alkaa olla jo vallan puoliviidakko. Tuo keltainen pläntti on semmoinen pieni yksittäinen kevätesikko. Puolisen metriä kanttiinsa...mistä se siihen pölähti??

 Ja että alkaa näyttää omannäköiseltä oli pakko laittaa taas tiskipaikkaan verhot, ei mun sielu kestä niitä pöniköitä ja sekalaisia härpäkkeitä siellä alla. Mukavampaa kun helmat hulmuaa.

Nyt ei sitten enää tarvitsis paljon sataa...ne verhot voi muuten pian olla ruosteessa.

On nimittäin nitojalla pistelty kiinni pöydän lautoihin :D

Omppupuutilanne: sitä samaa. Kukkia odotellessa. Ja lämmintä.

 Vihreä lisääntyy kiitettävästi, kohta häviää näköyhteys käytännössä joka puolelle.

Uskomatonta tämä kasvamisen meininki kyt kun se on vauhtiin päässyt.

Vaikka ollaankin kai parisen viikkoa jo viiveellä kylmien kelien vuoksi...näin olen itselleni antanut luvan ymmärtää....voi olla, että olen ihan väärässäkin...

 Pian on tulppaani poikineen! Ah, ihanuutta!

Mitäs sitä tekis lämpimikseen pirun kylmänä ja tuulisena päivänä?

Siis sen jälkeen kun on vähän käynyt auttamassa parin kellarin ja yhden askarteluhuoneen tyhjentämistä turhista tavaroista roskalavalle?

Noooh, ottaa vaikka maitokärryt ja käy lastaamassa PellePelottoman lauta- ja rimavarastosta kaikki poltettavaksi kelpaavat  ja pistää ne moottorisahan ja kirveen kanssa sopivaan mittaan. On taas mitä lykätä pömpeliin palamaan. Ja lämmöllä muistella tulen loimussa faijaa, joka osasi ninn paljon kaikkea kivaa jemmata pahan päivän varalle - meillä on systerin kanssa ollut monta rattoisaa hetkeä!

Ja samaan maitokärryyn systerin varastosta yksi nukkekodinraakile.

Siellä se nyt odottelee uudellenliimattuna (ja tilapäisesti teipattuna) ja kalustettuna hyllyllä asukkeineen, saas nähdä kelpaako huomenna rinsessoille. 

Jotenkin nämä hommat tuntuu kummasti pysyvän balanssissa :D

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista helluntaita kaikille.

kolmeen kertaan kun tekee

...niin kai siitä hyväkin tulee.

Tai edes sinnepäin?

Noita Lippakioskin vanhoja verhoja kun on läjäpäin, niin pakkohan niille jotain käyttöä oli keksiä.

Varsinaista unelmaelää! No, on on. Oikeesti on :)

Minä niin tykkään.

 Suorat verhot siis Lippiksessä.
Kukkapitsiverhot.....arvatkaas missä...

 No, huussissa/varastossa, tietennii!

 Otin vanhat punaiset verhoviritykset pois, ne oli jo muutaman vuoden säänvaihteluista niin ruokottoman näköiset, että voihyväsylvisentään.
 Kamalan valosaakin tuli, yllättäin.
Ja toinen puoli on sitten ihan oikein kunnon varasto/työkalupaja/mikälie.
Tosin sekin on jo ihan pikkuisen siistimpi kuin kuvassa...

 ...kun keksin, että mullahan on ulkona suihkukopin takana edellisessä varastosiivouksessa poistettu pikkuhylly roskalavaa odottamassa....se mihinkään roskalavalle mene, käyttöön takasin!
Ja taas tuli vähän entistä siistimpi nurkka.

 Samalla tuli sitten noita toisenkin puolen tavaroita vielä pyöriteltyä.

Onneks on sen verran viileät kelit, että naapurustossakin  on aika hiljaista, ei tarvi kenenkään ihmetellä, että mitä ihmettä se yks siellä varastossaan oikein tösää kun taas on puolet tavaroista pihalla.

Tavarat pihalla ja huushollerska ihan pihalla.

Kesän merkkejä ☺

Sen verran viileää on muuten ollut, että nyt näyttää siltä, että tulppaanit jää perennojen jalkoihin.

Kun kasvu on lähtenyt käyntiin, niin perennathan porskuttaa, mutta kun iso osa tulppaaneista on vielä tiukalla nupulla, niin ei niiden kukintaa taida paljon näkyä noista sekalaisista kukkapenkeistä...antaas kattoo kuin käy.

Omppuloisten tuloon luotan....

 Muutama lämmin päivä kun tulis, niin eiköhän nämäkin aukeais.

(viime vuonna tähän aikaan paistateltiin hellepäivissä, btw)

 Päivän kukat.

 Ja seuraava urakka...

Vaikka kuinka siivosin, niin ei tuosta mitään tolkun paikkaa tullut, ruma kuin ryökäle...eikun uusiksi...

Kolmeen kertaan?

edit. Onks muilla vaikeuksia bloggerin kanssa? Blogipäivitykset ei nouse kaikki listalle, on ihan sattumankauppaa mitkä näkyvät - ja kommentointi joihinkin blogeihin ei vaan onnistu vaikka mitä tekis :(

*huoh*

Alkaa vähän väsyttää nämä kelit.

Eikä asiaa yhtään auta kun muutenkin vähän väsyttää.

Onneksi alkaa flunssa vihdoin ja viimein taittua, jos alkais näkyä elämässä vähän muutakin kuin sadepilviä. Tai no, on tässä näkynyt kyllä rinsessojakin, useampaniakin päivänä.

Lilla on meinannut vähän lapspuolen asemaan jäädä väistämättä kun yhden päivän päätin ihan kylmiltään viettääkin sohvan pohjalla. Mitä sitä nyt aina palella pihalla kuin voi katsella vaikka leffoja koko päivän. Ja samalla vähän niinkuin varmistella, että tauti ottais ja lähtis...ei lähtenyt.

Sitkee pirulainen on ollut.

Vaan kyllä siellä Lillassakin on tullut oltua.

Eilen ja tänään menin vain käymäseltään, ajattelin että jos vaikka vähän rikkaruohoja nyppis.

Ja saksis ne verhonhelma....siisus ne olikin solmussa siellä.

Hetken saivat vielä saksimisen jälkeen hulmuta helmat levällään.

Nyt ne on jo taas solmittu siististi nippuun.

 Sain pöytäliinatkin ommeltua vihdoin viimein. Kahteen kertaan kun teki, niin onnistui.

Että jotain iloa tästä räkäsestä päästäkin -ei ainakaan hommat kesken lopu.

Välillä oli sitten ihan pakko olla ja istua ja tuijotella tuleen.

Että nyt on pömpelikausi avattu täälläkin ja voi pojat, onhan se makee!

 (Mulle saa  sitten kamalan mielellään tuoda polttopuita, kiitos jo etukäteen ☺ vink vink -kyllä mä sitten aina kaffeet töräytän, ehkäpä jopa pullan kera)

 Kukkei alkaa ilmestyä pikkuhiljaa, ensimmäiset tulppaanitkin kurkistelee jo siihen malliin, 

että tarkeniskos näihin keleihin avautua - eivät vielä ole tarjenneet.

 Ei kiirettä, mulle sopii että avautuu sitten vasta kun minäkin tarkenen keinuun istahtaa ihastelemaan.

 Kirjakin on jo odottelemassa sitä päivää...

 Kullerot taitaa avautua ennen tulppaaneja. Ja tätä menoa ennen valkoisia narsissejakin.

 Lippiksen takanakin on tuuheutumista havaittavissa perennapenkissä (no on siellä muutakin kuin perennoja) mutta korkeutta ei kamalaa vauhtia tule. Onkos tämä nyt taas sitä, että hiljaa hyvä tulee?

 Kuistin vierusta sen sijaan on muutamassa päivässä pölähtänyt kummallisen täyteläisen näköiseksi.

Vuorenkilvet kukkii mahdottoman terhakoina ja ne vasta hetki sitten maasta pieninä punaisina piikkeinä nousseet särkyneet sydämet on jo polvenkoskuisia! Ja niissä on nuppuja!

 Eilen siellä vattupuskia nyppiessäni huutelin naapurin hortonomille tunnistusapua -aina joskus kun löytyy joku mistä ei ole ihan varma, että heittäiskö rikkaruohona pois vai etsiskö paremman paikan- ja jäätiin sitten suustamme kiinni vähän pidemmäksi aikaa. Hän sitten kysäisi, että kelpaisko sulle yks kynttiläkruunu....se kruunu oli ihan pakko-ainakin-katsoa-sana...ja niinhän sieltä kulkeutui mulle sekä kruunu, että tämä hauska rengaspidikekin. Oli jopa puoliksi poltettu pallokynttiläkin odottelemassa.

Paikka on vähän auki, mutta odotelkoon nyt tuossa kylttirakennelmassa.

 Kruunu läysi heti paikan omppupuun oksalta. Paksu ja pitkä ketju on vielä vähän vaiheessa kuvassa,

mutta on jo kieputettu oksalle vähän nätimmin.

Kynttilöitäkin toin kotoa ihan melkein oikean määrän...vain yksi puuttuu.

Ja sitten vasta on kunnon kesä kun nuo kynttelit alkaa tuossa itsekseen valua uuteen malliin...

 Kyllä se kuulkaa niin on, että kunnon työvälineet on iso ilo ja apu. Ja rinsessojen jakkara lisäapu.

Kaivoin nimittäin vattupuskista rikkaruohot juurineen, jos nyt mentäis vuosi edes etiäpäin vähän helpomman kautta. Antaas katsoo. Meni siinä jokunen tunteroinen, vaikkei tuo lääni niin kamalan iso olekaan. Rikkaruohot sitäkin sitkeämpi. Se herkulliseksi havaittu vuohenputki p**kamaisimmasta päästä. Sitä olis vielä portinpielissäkin, kunhan nyt pihan sille puolelle ehtis joskus...

 Kasvamisesta puheen ollen - mulla pölähtelee varjoliljaa vähän sinne sun tänne ja saa pölähdelläkin.

Mutta tämä on kyllä kaiken huippu!

 Siinä ihan selvästi kurkitaan olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. No, ei ole! Siellä väärällä puolella vaan pääsee jossain vaiheessa hengestään. Mä en oikein välitä, että noi yrttyset tuppaa mun ruokapöytään ilman vaasia. Tai ruukkua.

Pöydistä puheen ollen...tiskipöytä on ollut alunalkaenkin vähän turhan pieni.

Siitä asti kun PellePelottoman kanssa laitettiin uusi ränni ja siirrettiin juoksutus toiselle puolelle mökkeröistä on suunnitelmissa ollut isompi. Nyt kun kerran mahtuu.

Suunniitelma on ollut alkujaan, että sopivanmittaista lautaa ja pukki/metallijalat ja sitten vaan ruuvaamaan ja kasaamaan ja ja ja...

Persaukisuus on oiva apu...yks ruåttalaisen samanlainen halpa pikkupöytä lisää ja sama tumma öljy pintaan kuin aiemmissakin. Ja vot, eipä tarvinut lähteä lautatarhalle!

Poika toi pöydän samalla kun toi rinsessat hoitoon.

 

Tänään en juuri kuvia napsinutkaan kun menin vaan äkkihätäsesti poikkeamaan aamupäivästä.

Niitä rikkaruohoja, u know, sieltä portinpielestä.

Ne rikkaruohot on siellä edelleen, mutta nurmikko on nyt trimmerillä ajeltu kokonaan.

Trimmerillä ihan sen vuoksi, että nyt sai ruohosilppu jäädä nurmikon lannoitteeksi.

Ja varastossa tuli aherrettua muutama tunti. Kuvia tulee kun kerkee, ehdin pistää oven lukkoon ennenkuin muistin, että kamera on laukussa. Mutta suotakoon anteeksi, kello oli jo puoli yhdeksän illalla siinä vaiheessa. Että se siitä pikaisesta poikkeamisesta.

Eilen meni suurinpiirtein samalla lailla...katselin jossain vaiheessa, että katos pahus -kello on jo vähän yli seitsemän! Jossain kohden myöhemmin katsoin uudestaan, kun oli lähitienoolla niin kovin hiljaista. Se kello oli edelleen vähän yli seitsemän!

Pitäsikös tässä muuttaa Lillaan?

Voe mahoton!

 Kamalan mukavia nämä.

Haasteet.

Minä niiiiin tykkään lukea näitä kaikkien blogeissa -ja poikkeuksetta jopa tykkään itsekin vastailla.

Nyt vaan on jotenkin jäätävä tämä oman pään fiilis, flunssa on jäänyt asumaan taas minuun -ei kamalan pahasti, mutta niin, että ei oikein syty millekään asialle, sitten kun syttyy tappaa hyytävä päänsärky ilmestyessään koko touhun....mitä se touhu sitten sillä hetkellä onkin.

Eli täällä mennään nyt hyyyyvin iisisti, kotosalla laiskana, ihan vaan jotain pientä touhuten.

Pään kapasiteetti ei riitä lukemiseen, ei lehtien eikä kirjojen -hyvä että edes teeveetekstitysten.

Mutta katsotaan mihin päästään!

Se iltapäänsärkykin taitaa tehdä taas tuloaan, perskules.

Tämä haaste siis tuli Ladylta, kaikkihan Ladyn tuntee, eiks juu...Lady of the mess?!

Nyt ei jaksa linkitellä eikä etsiä niitä "virallisia kommervenkkejä",

että näillä mennään.

1. Mistä blogisi nimi tulee?

Joskus reilut viisi vuotta sitten näki päivänvalon edellinen blogi "mummun huusholli", joka sitten koki äkkikuoleman kahden ja puolen vuoden taaperoiässä. Rimakauhu. Liikaa yksityisasioita, liikaa rinsessoja, liikaa sitä ja liikaa tätä -ja sitten yks lehtijuttu liikaa. Piti siivota. Siivosin kokonaan pois.

Pari viikkoa sen jälkeen syntyi "punatukan huusholli" josta sitten jossain kohden on tuo punatukka tippunut pois...jaa mää punatukka vai?...no, vaihtelevasti...

(aina lehtijuttua tehtäessä, mutta ei yleensä sen ilmestyessä, joten kukaan ei tunne(?) että ai toi on toi...vaikka tuskin kukaan edes tuon taivaallista välittää. Mutta juu, en ole punatukka)

2. Kaikista kirjoittamistasi postauksistasi, mikä on lempparisi?

Kaikista?? Kuinka paljon noita onkaan tullut rustattua...reilusti yli tuhat??

Herramunjee, en minä tiedä!! Joskus lähden epätoivon vimmalla etsimään jotain kuvaa tai tekstiä -juu, ne hakusanat olis kova sana, tiedän- enkä tietenkään löydä heti mitään etsimääni, mutta saatan pitkäksi toviksi jäädä lueskelemaan vanhoja postauksia ja varsinkin niiden kommetteja.

Olen varmaan sanonut, että mä rrrrakastan niitä teidän kommenttejanne ♥

Joten....jotain kivaa on vaikkapä tällaisissa kuin tämä > muistelo <klik

3. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

Kai tämä tämmösen äkkihätäsen, laiskan naisen harrastus on.

Ajanvietettä, joka välillä huvittaa ja välillä on huvittamatta.

Ihan niin kuin mikä tahansa harrastus.

Ja merkitsee tämä myös melkoista määrää uusia kivoja kavereita, ihan livenä!

4. Kallein aarteesi?

 Tässä mennään isosti tunteella: marraskuussa kuolleen faijan ammattisormus.

5. Mikä on mieleisin huonekalu kodissasi?

Tuota noin...moni varmaan muistaa sellaisia kuuluisia lauseita kuin "tästä en sitten ikinä luovu" "tätä en ainakaan myy" -koskien vaikkapa sivustavedettäviä. Tai sitä julmetun isoa ruokapöytää. 

 No, kaikki nekin on myyty. Kiintymyssuhteet on aika löyhässä tuohon materiapuoleen.

Kaksi kai käytössä ylitse muiden: sänky ja se toinen sänky, se Lillan.

Eli se paikka aina löytyy mihin persuksensa laskee, mutta ilman sänkyä on paha nukkua.

Ainakin tämmöisen huonosti nukkuvan...joka nykyisin muuten nukkuu seitsemän tai kahdeksan tunnin yöunia!! Stressivapaa tyyppi, vai mikä tässä nyt oikein on??

 6. Millä päiväsi alkaa?

"Jesh, hengissä! Huomenta vaan ja tervetuloa tämäkin päivä!"

Kun ei mulle kukaan toivottele, niin toivottelen ihan itse.

Sitten menen kylppäriin tarhapöllön näköisenä ja tulen hetken päästä pois itseni näköisenä.

Eli ihan tavallisen kaupunkipöllösen. Sitten vasta napsautan kaffeen ja teen ahmiaisen.

 Ja haen lehden oven takaa. Silloin kun se on tilattuna.

Lillassa sitten on ihan toinen järjestys: joku mekontapainen päälle, ulkoa hanasta vettä pannuun ja kaffe tippumaan, sitten vilkaisu ulko-oven viereiseen peiliin, tukka viispiikkisellä säällisen näköiseksi ja lehden hakuun laatikosta portilta. Sinne se aina kesällä tulee.  Ja sitten vasta ne muut askareet.

(waaaanha Ilonan ottama kuva)

7. Teetkö unelmatyötäsi?

Työ...työ...työ...joo, en tee.

Siis töitä. Unelmatöitäkään en o onnekseni ikinä tehnyt, pystyi aina haaveilemaan siitä, että jos mä sitten joskus vaikka vielä (aina kun on ollut jalat vähän irti maasta, kuulemma)...enkä sitten koskaan kuitenkaan. Ei ollut syytä eikä tarvetta.

Viimeinen työ oli kivaa, ei unelmaa, kaukana siitä - mutta kivaa. Ja kovaa.

 Joka päivä menit töihin, eikä "plakkarissa ollut latiakaan, päivän päätteeksi tiesit mitä olet tienannut ja seuraavana päivänä aloitit taas nollasta. Kyllä, provikkapalkka. Sopi mulle.

Ja sopi sille isolle liudalle helvatan kivoja, upeita tyyppejä joiden kanssa sain töitä tehdä kolmetoista vuotta ennenkuin meitä viisaammat (???) päätti pistää koko puljun kiinni ja väen mäelle.

Täältä mäeltä mä nyt sitten elämää katselen....

8. Mikä on voimanlähteesi?

Arki? Juhlaa on niin vähän kuitenkaan...

9. Kuvaile yhdellä sanalla parasta ystävääsi.

-hyvä-

10. Mikä on tärkeintä mitä olet oppinut vanhemmiltasi?

Tekemisen meininki. Että jos haluaa niin osaa, usein osaa vaikkei haluaisikaan.

Mä teen mitä mä haluan, kun muut tekee mitä ne osaa....olen ennenkin sanonut, että voiks tuota ääneesn edes sanoa, mutta kun se on niin totta. Jos sä haluat, niin sä teet -jollet osaa, niin opit!

Työ tekijäänsä neuvoo ja niin edelleen.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?

Lämmintä! Rinsessojen visiittejä Lillaan. Ja muidenkin visiittejä.

Eikä yks lottovoittokaan olis pahtiteeks....viittiskö joku ystävällisesti lotota mun pualestani... ☺

Juu, en haasta ketään jatkamaan vaikka hyviin tapoihin kuuluis.

Huonosti olen valinnut jatkajat tähänkin asti....mutta jos haluat ilahduttaa minua ja muita, niin tuossa on jo hyväksi havaitut kysymykset ☺ -ne hyvät vastaukset odottelee siellä sun näppiksellä, joten olepa hyvä!

tuokioita

Mitenkäs tässä näin kävi?

Ne kesäiset kelit otti ja hävis jonnekin.

Kotihommiakin olis kyllä kun vaan joku jaksais tarttua niihin...onneksi on sen verran hämärää,

että villakoiratkin piiloutuu sujuvasti johonkin näkökentän reunamille. Olkoon siellä.

Heti kun eilen vähän taivas kirkastui oli suunta selvä.

Ihan vaan muutamat siemenet maahan, siinä tärkeimmät.

Varastossa siirtelin pussukoita ja nyssyköitä kun joillekin työkaluille hain paikkoja

(faijan jäämistöjä vähän taas katsastettiin systerin kanssa; mitä tarvitaan mökeillä, mitä muualla)

 ja tuli vastaan aikamoinen kassillinen valoverhoa. Niitä, joille kotona ei enää ollutkaan käyttöä.

Entäs jos....kuinkas monta niitä olikaan....jooooo!!

Tuumasta toimeen!

 Lippakioski saikin vauhdikkaasti uudet verhot, kukkapitsit otti ja lähti.

 Että nyt sitten varastossa on vielä vähän isompi pino vanhoja verhoja :/

 Pari pakettia täytyy käydä hakemassa ruåttalaisesta tätä lisää, sitten on aina kaksi rinnakkain.

Ja nyt täytyy ottaa kunnolliset Fiskarsin kangassakset mukaan, tuolla on jo nyt kolmekymmentä metriä leikattavaa, on pikkuisen pitkiä...no, kunhan tässä joku nätti lämmin päivä tulee, niin kyllä sitä sen verran taas konttaa. Tai sitten ne on solmussa lopun kesää...?

Poikettiin siellä taannoisella alueen omalla kirpparillakin, pari pikkutaimea tarttui matkaan,

pari kukkaruukkua, yks -systerin sinne viemä!!- kulho sekä tämä puuvati.

Oli alunperin ihan puupinnalla, en edes ehtinyt ottaa kuvaa kun oli jo huitastu spraylla väriä pintaan.

 Eiköhän tuokin joskus pullavatina pöytään tiensä löydä.

Tai sitten siitä tulee joku  lasken-tämän-nyt-käsistäni-vaikka-tähän-vati....?

Ja ilahduttavaa....ABClla jakoivat äitienpäiväruusun kaikille äidin ja mummun näköisille.

Joten minäkin pitkäst aikaa sain kukkei. Juu, meillä noi "pakolliset" hoidetaan lörpöttöttelemällä puhelimessa pehmosia, rinsesssat alottivat ilahduttavassa kuorossa aamupäivällä ja poika soitteli kohta perään. Ja painui sitten omaan duuniinsa. Ja minä kuopsuttelemaan omalle tontilleni.

Että se siitä juhlinnasta. Oikein hyvä näin.

 No, syötiin me sitten illalla "kaikki me äidit" kakkua kunhan maltettiin kuopsuttelulta.

Kuopstuttelusta puheen ollen....Voikukkapellossa taannoin poiketessa sain maanmainiota herkkua,

oli pakko oma variaatio tehdä kun tuli noita "rikkaruohoja" noukittua.

(alkuperäinen versio löytyy tuota voikukkapeltoa klikkaamalla)

 Tuossa oli tarveaineet (plus suolaa ripaus ja pippuria)

Ja sauvasekoittimella surrurrur hetken aikaa ja kas...omnomnom ♥♥♥

-päälle vielä ikkunalaudalta "purkkitomppelia" ja pihalootasta ruohosipulaatia.

 Kaikki on tykänneet!

Jaahas, sade näyttää ainakin tilapäisesti lakanneen, joten pikainen Lillareissu edessä!

Huomenna tulee risulava, ja arvatkaas vaan onko huomiselle koko päiväksi sadetta luvassa 

- joten nyt on pakko mennä niputtamaan loputkin risut ja oksat ja pakkaamaan ne valmiiksi maitokärryihin!

(olis ne voinut hakettaakin, mutta sattuneista syistä tämä flunssa on ollut piebi hidaste monessa hommassa, joten vattupuskat ei nyt saa uutta katetta -ja on ne rikkaruohotkin sieltä vielä nyppimäti, ei sen puoleen...)

Heikää taas hetkeksi!