kuin mummu lumessa

- eli etiäpäin!

Viimeisimmän lumentulon jälkeen oli yks isäntä poikennut mökilläään,

nauratti kun menin portista toiselle puolelle, että onkos ne miesten saappaanvarret niin paljon lyhyemmät kuin naisilla, että näyttäis aika varovaisesti kuljetun...edestakaisin.

 Meikäläinen meni kuin ainakin mummu lumessa -umilumessa!

 Vähän yritin laahustaa polkua suraavillekin, kyllä siellä aina joku joskus käy.

Vaan aika rauhalliseta tienoo nyt näytti, ei siellä muita jälkiä ollutkaan.

Rusakonpolkujakaan kuin pari!

 Lumitöitä riitti taas mukavan tuokion verran, onneksi tuuli oli ollut myräkässä sen verran kova,

että katolle ei tullut paksua kerrosta. Ei ole pelkoa, että sisälle kulkemisen tukkivaa kinosta on kuistille tippumassa.

 Sillä sisällehän sitä ihmisen mieli.

 Vettä en viitsinyt kantaa mukana, muuten olisin keitellyt kahvitkin, nyt vaan istuskelin pöydän ääressä haaveilemassa tulevista kaffitteluhetkistä. Mikäs tuossa taas aikanaan istuskellessa ja tuijotellessa ulos - vaikka sitten kesäsadetta (ei sitä nyt muuten juuri sisällä kahveja juoda).

Nyt meni täysin mielikuvaharjoituksen puolelle.

Samalla tsekkailin paikkoja, kävin läpi liinavaatevarastoja yms ja tulin siihen tulokseen, että paskat mä mitään toista matkalaukkua tarvitse Renkipojan alle! Päinvastoin, turhaa tavaraa lähtee pois, ei siellä sen seitsemää pussilakanaa tai pyyhelinaa tarvita! Kummasti kotoa kulkeutui lakanat tuonne silloin kun hommasin kotiin pellavaiset....

Ja kun tässä jo jokunen on ihmetellyt, että eikö renkipoika todellakaaan muuta väriään valkoiseksi, 

niin ei todellakaan! Se on niin just passeli tuollaisena!

 Itseasiassa se saa kaverikseen jopa tumman korituolin!

Tuo valkoinen taasen saa pintaansa lisää valkoista ulkomaalin muodossa ja muuttaa kuistille aamukaffetuoliksi! Se metallihärpäke, mikä siinä kuistilla viime kesän on ollut saa ottaa siivet selkäänsä ja lentää jonnekin....

Niin että sopis sen kevään tulla.

Joku tahtois hommiin ☺

voi mahoton!

Minäkö muka mielensä muuttaja.

En ole....tai no, kai mä vähäsen...

Kaivelin vanhan läppärin uumenista yhtä tiettyä kuvaa (löytätämättä sitä) ja jäin selailemaan taas vaihteeksi vanhoja kotikuvia.

Apua!!

2010-2013, olkaas hyvät.

En selittele :) 

(enkä näytä muita huoneita)

 

...sitten vaihtui asuntokin...

...ei siitä asunnosta sen enempää, se löytyy jo tästä blogistakin.

On Lillakin pari muutosta käynyt.

Tässä vähän hempeämpää kuin nykyisin.

On mulla vielä (ihan varmasti on) muutama tavara mikä kuvissa näkyy.

Kai...voi olla eri värisenä tai jotain....

Mä taidan olla tavattoman tylsä bloggaaja nykyisin kun ei tapahdu enää oikein mitään.

Kaveri hakusassa

...ei mulle, vaan tälle:

 Tuskin ehdin suutani aukaista sanoakseni, että tarttis saada vanha matkalaukku tai vaikka pari tuonne Renkipojan alle kun Tori.fin kautta jo läytyi yksi pieni ja vielä samassa kaupungissa.

Äkkiäkös me myyjän kanssa treffit sovittiin ja laukkukaupat tehtiin.

Nyt vielä yksi isompi pitäis löytää -mutta ei tällä pakkasella ja tuulella edes kirpparikierros houkuta.

(ihan niinkuin ne nyt jotenkin normaalistikaan kamalasti....)

Otin sitten matkalaukun kainaloon ja patjan toiseen ja suunnaksi Lillan.

Rinsessojen mökkilelut on nyt laukussa jemmassa -ja hyvä kun on pieni laukku, pysyy "romujen" määräkin sopivana suhteessa mökkeröisen säilytyskapasiteettiin.

 

Patja on se, jonka just ehdin hommata sivustavedettävään (joka siis sekin muutti uuteen kotiin taannoin). Ei muuta kun puukotuksen kohteeksi vaan! Nyt Renkipojalla on kaksi patjaa, tulee juuri sopivasti reunan yli, ei paina jalkoja istuessa ja on just sopivan passelin napakka pötkötellä.

En sano, että on kova...

 Minä nimittäin Renkipojan koemakasin.

Muuten kaikki ennallaan, yläkerta on ihan hemmetin vilponen, jos on alakertakin.

Tuonne ylös tulee aina tuupattua puhtaita pyykkejä ja tyynyjä ja mitä nyt milloinkin, hrrrrr.

(keväällä täytyy kyllä hukata nuo viimeisetkin kukkatyynynpäälliset, ei iske enää sitten yhtään!)

Istanbulin turkoosi sen sijaan iskee yhtä lailla kuin ennenkin. Se oli enemmän kuin hyvä ostos!

 Tulis nyt vaan se kevät!

Tai päättäis nyt nämä ilmat edes pysyä jossain...sahaa plussalla ja miinuksella, tulee vettä ja sitten lunta, sulaa pois ja alkaa alusta. Tympeetä.

Aurinkokaan ei suvaitse näyttäytyä kuin joskus ja vähän kerrallaan.

Jos se jossain kohden olikin kivaa aurinkoisella säällä lähteä lumitöihin, niin nyt kamalassa pakkasessa, tuulessa ja jäätävässä sateessa, naama kohmeessa...ei sitten pätkänkään vertaa kivaa.

Lapiokin joku halpakaupan minivartinen muovihärpäke....*rutiruti*  

(ja heti vähän helpotti...mutta mikäs täällä sisällä "lämpöisessä"...)

Oli muuten suorastaan kreivin aikaan nuo Annastinan ja Renkipojan "muutot",

nyt ei nimittäin olis enää mitään asiaa tuonne autolla!

Vaikka joku neliveto ehkä vetäiskin, niin portille on aurattu jo esteeksi kunnon valli.

*huokaus*

Taidan ottaa kutimet käteen ja ohjelmaan Downton Abbeyn viimeiset osat.

On meinaan muutaman päivän aikana tullut katsastettua kaikki tuotantokaudet.

Ei huono. Ei ollenkaan huono :)

CU ♥

reissussa rähjääntynyt

... ja muita omituisuuksia.

(Ja helvatan surkealaatuisia kuvia)

Joskus jutut ei vaan mene niinkuin suunnittelee.

Ne menee niinkuin niiden on tarkoituskin mennä.

Miniä kyseli tuos yks päivä, että onko sulla myynnissä sellainen kolmijalkainen pikkupöytä...vähän aikaa raksutti ihan tyhjää, että mitähän se nyt mahtaa tarkoittaa, sitten välähti....eeeei...ei se myynnissä ollut (enää! ) vaan nökötti kirjahyllyn päässä lampun alustana (kun ei se kenellekään kelvannut).

Tosin olin ajatellut ostaa sen tilalle sellaisen pienen suloisen mustavalkoisen seeprakuviosen pikkupöydän ihan suoratuontina Keniasta (löytyypi täältä Ladyn postauksesta)

Kyseinen pöytä ja edellämainittu lamppu olis kyllä varmaan aloittaneet sodan, niin huonosti ne olis yhteen sopineet, mutta ajattelin, että se on sen ajan murhe, se.

Pikkupöytä sitten matkasi Annastinan perässä rinsessan huoneeseen samaa virkaa toimittamaan kuin täälläkin. Mun lamppuni istahti lattialle.

Ja kun viikonloppuna olin rinsessalandiassa, törmäsin ulko-oven pielessä tähän:

 Mun vanha pikkukiinalainen!

Ajalta muutama asunto taaksepäin, kaudelta musta-puna-oranssi.

Se muutti pojan firmaan muiden punaisten kiinalaisten kanssa silloin kun hän firmaansa pisti pystyyn. Kaikki tarpeellinen hyödynnettiin, tottakai, siinä tilanteessa.

Nyt se oli kulkeutunut rinsessan huoneeseen väliaikaiseksi tv-tasoksi.

Minähän halusin sen vaihtokaupassa kotiin!! Seeprat sai ajatuksissa kyytiä.

Vähän huonossa hapessahan se oli kun tarkemmin katsastin, mutta sitä vartenhan sitä ihmisen lapsella on kaksi kättä, että se niillä jotain tekee.

Eikun pöydälle ja paklaamaan ja hiomaan ja....

 Ja kas, sehän on (melkein) parempi kuin uus!

 Että se sitten siitä seeprantarpeesta...sori vaan Jaana, tehdään kippokauppoja!

Muuta tänne ei kuulukaan, mitä nyt sohvassa alkaa näkyä mun persposkista painaumat (täytyy pyöritellä vaan kolmen tyynyn paikkoja, ettei kulu sentään puhki) -aika on mennyt nimittäin rattoisasti kutimet kädessä. 

Faceen jo pistinkin saman kuvan, tässä on alkuvuoden saldo. 

 Paitsi, että yhdet punaiset puuttuu, meni jo äidille. Ja yhdet on puikoilla.

Mä sanon noita löppösiks, ne on oikein sujuvasti löysää mallia, suoralla varrella, ei vahingossakaan kiristä eikä purista -ja kun minä oon kerran aina villasukat jalassa, niin kai noita saa vinon pinon tehdäkin. Lillaan menee toki jonkunlainen pino myös, pitää sitä vieraillekin...

 Nuo mustat on varta vasten tehty saapassukiksi.

Näihin nimenomaisiin saappaisiin.

 Joissa on asennetta! (sanoi miniä ja meinas jo omia ne, onneksi mulla on pikkuisen isompi jalka, sain pitää itse)

Joku hulluus siis koko ajan päällä!

Huomenna on taas suunta rinsessalandiaan ja sunnuntaina jos kelit sallii otan wanhan matkalaukkuni ja suuntaan Lillaan....ihan käymäseltään vaan.

Mukavaa viikonloppua!

Renkipoika!

Mikään ei ole niin kivaa kun aurinkoisessa kirpakassa 

pakkassäässä lähteä lumitöihin!

Luitte ihan oikein ☺

Jos se kerran on talvi, niin näin se passaa, että on pakkasta ja lunta.

Mutta ehdottomasti  sitten molempia.

Ei sitä loskapaskaa, mitä se kaupunkien talvi yleensä on!

*tässä kesää odotellessa....kuitenkin...*

 Lillassa oli ikkunat kauniisti kuurankukilla, aika on pysähtynyt jo syksyllä

 Ei muuta kuin takka töhöttämään sisälle ja ulos lapion ja harjan varteen.

Sitten ABClta kahvi temosmukiin ja kaffepulla pussiin ja Lillaan herkuttelemaan.

Enkä yhtään väitä, että järin lämmin olis ollut, mutta kun oli kahdet villasukat jalassa, niin hyvin tarkeni hetkeksi asetella pyllynsä lampaankarvalla vuorattuun korituoliin ja tuijotella "takkatulta".

Ja kohta tulikin puhelu, että renkipoika tuloo.

Ja taas alkoi vällyt lennellä!

Siellä se nyt on nurkassa. Renkipoika.

Vanha renginsänky.

Väärinpäin tosin vielä, seinällä menee joskus keväämäällä hyllyt uusiksi, sitten mahtuu kääntymään siten kuin on suunnitelma ollutkin, korkea pääty seinää vasten.

Sehän on muuten kuin mun äitini nuoruudenhaave miehestä:

pitkä, tumma, hoikka ja komee :)

(PellePeloton ei ollut ihan kaikkea tuota...)

Ja siinä missä Annastina oli vähän kuin omistajansakin, lyhyt leveyteensä nähden, 

niin Renkipoika tarjoaa hyvän nukkumapaikan. Pituus riittää!

Kiitos Bikke kaupoista!

Lupaan pitää poijjaasta huolta.

Niissä puitteissa missä meikäläinen nyt yleensäkään pystyy ja kykenee...

♥