Leikkiä ja leipomista

Että osaa nämä sade- ja puolisadepäivät tulla oikeaan saumaan!

Rauhassa on saanut touhuilla välillä kotonakin, siivoilla ja huoltaa pyykit.

Tai no, huoltaa edes puolitiehen - se lempihommista jälkipäässä oleva silitys taas odottelee.

Onneksi huomenna ei sada, ainakaan kuin nimeksi, voi karata taas Lillan helmoihin ☺

Siivoilun ohella olen räpeltänyt molempia uusia lelujani naama virneessä!
Minust vois tulla vanhoilla pävillä joku "testimummu", mä voisin leikkiä kaikilla kivoilla vempeleillä ja työkaluilla. Eikä tarvis edes kauheesti maksaa. Jos mä siis saisin pitää kaikki lelut ☺
Että *vinkvink* vaan jos joku tarvii...

Katsokaa nyt kuinka kivoja kuvia mä voisin teille laittaa.
Tai siis, nyt laitankin, mutta voisin muulloinkin.
Näyttäis huushollit paljon mielenkiintoisemmilta...

Vieläks menee jokunen?

Laitan nyt kuitenkin, mitäs mä teiltä kyselen ☺

Noi ekat oli puhelimella, alemmat kameralla.

Vaikka samat ohjelmat niissä on kummassakin - mutta kun toista piti aina välillä ladatakin... 

Laitetaan nyt yksi makkaristakin.

 Arvatkaa vaan onko ollut kiva napsia ja räpsiä kuvia.
Nyt odotan  että pääsen ottamaan hienoja (?) taidekuvia (?) Lillasta ja pihasta.
Tiedä mitä tästä syntyy. Vai ei mitään.

Ai niin. Leipomuksia!
Joku ehkä muistaakin sen mitä joskus taannoin aikaa sitten esittelin, sen minkä piti olla suklaakakku - silloin joskus, en edes muista koska se oli.
No, kakkuhan siitä ei tullut ja olis loukkaus pannukakkua kohtaan sanoa, että siitä tuli pannukakku.
Hain ja kyselin yhtä tiettyä reseptiä jonka olin (ehkä ihan tarkoituksella hukannut), kuukeloin ja kaivoin laatikot, ei missään!
Tänään kun poikkesin vanhemmilla...TADAA!
- "Hei, eiks sulla ole joku sinikantinen iso keittokirja".....mutsi väitti että ei ole, faija tuumas että onpas kun Xkin lainas sitä silloin ja silloin....ja siellähän se oli kirjahyllyssä.
Mä äkkiä hakemistoon....suklaakakku...ilman munia...SE ON TÄMÄ!!!
No, se on tämä:

Nammmmmmm♥♥♥

 Haluaaks joku suklaakakun ystävä reseptin? Tulee tässä

SUKLAAKAKKU ilman munia

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2-3 rkl kaakaota
100g voita tai marrariinia
1 dl vettä
1 dl kermaa
(tai 2 dl maitoa)

vuoka n 1,5l
paista 175 asteessa n. 45 min

Sekoita yhteen kuivat aineet, sulata voi, lisää se nesteeseeen
 ja sekoita kaikki aineet yhteen tasaiseksi taikinaksi.
Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista.
Ja herrrrrkuttele ☺

Ei siis voi olla helpompaa kakkua!
Ei tarvita munia, ei tarvitse vatkata.

Omituisen postauksen päätteeksi omituinen kokki.
Eikun leipuri.

Mukavaa viikonloppua kaikille.
Olkaa ihania itsellenne ja toisille kanssa ♥

♥


Mummukin on terve kun se leikkii!

Leikkikalut mahtaa vaan olla vähän....no, kerrotaan kohta!

Satu ja juniori otti ja hilpas tänään kotiin takas jonnekin asemanlaidalle - ja kylmään...hrrr!

Täällä paisteli aurinko, joten arvatkaas vaan missä minä viihdyin ☺

Lillassa. Ulkona.

Napsimassa kuvia. Saatte nähdä vaikkette haluaiskaan.

Istahdin nimittäin rappusella kameran kanssa...ja tulin siihen tulokseen, että tuolle keinulle pitää tehdä jotain, ainakin ottaa toi räsymatto pois...

 - zoomasin "tienviittojen" juurelle...

 - ajattelin että nyt mummu persus ylös ja kierrokselle, vähän lähemmin tutkimaan! Malvaa..

 - väriminttua...

 - vähän zoomausta vielä...

 - puskaan tontin rajalle, on täältä ennenkin kuvattu.

 - kierros etupihalle

 - on toi mun koivu julmetun kokoinen!

 - vielä näkyy! Puskien takaa mökkeröinen siis.

 - ikkunalla ja ikkunan alla...

 - ja kas, ollaankin varaston ovella takapihalla.

Mie en enää oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta humalasta, se on nyt kiivennyt metrin omenapuun oksia pitkin (eikä taida olla omppusiideriä kuitenkaan tiedossa?), varistaa jotain töhnää niskaan jos osuu kaareen, ja se alkaa yrittää levittäytyä ihan muina humaloina vähän tonttinsa ulkopuolelle....mutta kaunis se on, siitä ei pääse mihinkään!

 - joo-o, on se! Iso, se koivu.

 - malvoihin ei voi kyllästyä, eihän?

 - joten kukkuu vaan -

  - se keinun räsymatto on vaan pyllyn alla mukavampaa kuin paljas puu...taitaa saada jäädä.

Eikä maisemissa keinussakaan istuen mitään vikaa puutu... ☺

 - takavasemallakaan...

 - tai etuoikealla.

Ja juu, tuo tuolin jalkarahi on ihan tarkoituksella noin päin, siinä on mukaampi lueskella noin ☺

Jokos me kierrettiin tarpeeksi?

Noh, pihakierroskin loppui tällä erää.

Vintillä on lakanat vaihdettu, peti pedattu....ja vois vaikka tulla vieraita.

Ettäkö se leikkiminen? No sitähän te just katselitte...

Ja leikkikalut?

Noooooh.....ei pitäis "maalta" mennä kaupunkiin, siel voi tulla sortumuksia.

Mielitekoja....hallitsemattomia himoja....lankeemuksia...

Mä siis sorruin!

 Olinkos mä joskus vannoutunut Nokia-fani?

Ostinkos mä aina Canonin kameroita? ...ennen sitä Nikonia siis.

No, nyt sitten yks tv-mainos (joita en yleensä edes katsele!) tehos (isolla viiveellä!) - ja Samsung todella muuttaa kuvaamisen!

Eikä mun tarvitse edelleenkään kantaa järkkäriä mukana!!!

Mä voin vaikka kuukkeloida tuolla kameralla. Sen lisäksi että sillä saa hemmetin hyviä kuvia.

Jotka mä voin vaikka lähettää sähköpostilla.

Ja tarkistaa kalenterista että mikäs lomapäivä se nytten oikein on...että semmonen kamera.

("tällä kertaa "sanoo joku virtuaalipirulainen jostain virtuaalimaailmastaan mun korvan takaa)

Ai niin, toi toinen tuossa vieressä on puhelin.

Sitä mie en vielä o testannut kun simkortti vaihtuu huomenissa.

Että se on nyt hyvästit nokialle...."voivoi"...

Mie menen takas leikkimään ☺

edit. miltäs kuvat nyt näyttää, laitoin ne uusiksi, suurempina kuin normaalisti koska kuva itsessään  on nyt erimallinen kuin aiemmin?

 Onko jo liian iso -vaiko kenties parempi??

_☺/



Kaikkea sitä luuleekin

Kuten esimerkiksi että postailutahti jotenkin muuttuu kesäaikaan.

Että siellä vaan Lillassa maataan ja lueskellaan.

No niin siellä maataan ja lueskellaankin, paitsi että se lukeminen vähän jää vähiin, makoilu ei.

Onkohan mun silmät tulleet jotenkin vanhoiksi kun en mää jaksa enää vanhaan malliin noita kirjoja kahlata, pino taitaa pysyä ihan ennallaan tätä vauhtia.

 

No mutta....postailutahti taitaa olla kuitenkin vähän kuten ennenkin.

- lukijat taitaa lomailla intensiivisemmin kuin minä.

 

Aamulla ei tosin ollut postailut likikään päälimmäisenä mielessä, vaan purkit ja purnukat.

Aamu kuitenkin alkoi kunnon aamupalalla.

Ruåttalaisessa.

Uskotteks, tuo voisarvi aamukaffeen seuraksi maksoi enemmän kuin koko muu aamiainen, euron!

Muu aamiainen 0,50.

Ei pal kannattanut kotona kokkailla.

Piti pari pikkujuttua hakea, sekä mun että Sadun, joten pistettiin töppöstä toisen eteen.

Ostettiin ne pari pikkujuttua, ja pari muutakin.

Tuli ahaa-elämys kesken kaiken ☺

 

Lauantaina poikettiin nimittäin Tammelantorilla, kierreltiin kirpparipöytiä ja tulin maininneeksi, että pitäis joskus löytää vanha päällyslakana, sellainen pitsin kanssa.

Tai vaikka pari.

Satu pisti lakanatutkan päälle, eikä mennyt kuin kolkyt sekunttia kun se kirpparihaukka seisoi kahden samanlaisen lakanan kanssa ja huuteli mua!!! Ihan uskomatonta!!

Jos itse onnistun törmäämään moiseen, on hinta joku 15€ tai sinne päin, nuo oli muutaman hassun euron kipale, ei muuta kuin lompakko esille.

 Nyt sitten löytyi Ikeasta pari isoa putkityynyä, joten siitä se sitten lähti.

 Lillassahan mulla on pitkä tyyny siellä isossa sängyssä ja se on vallan mahdottoman mukava kainaloinen. Minä kun oon tottunut nukkumaan tyyny kainalossa ja mielellään jalankin alla.

Kotona on kaksi isoa 60x80cm untuvatyynyä siihen tarkoitukseen, mutta ne alkaa olla jo aika ruotosessa kunnossa, ei kestä enää konepesua eikä kuivausrumpua - tai ne kyllä kestää, mutta masiinat ei kestä sitä untuvamäärää mikä pölisee kankaan läpi.

Joten singeri esiin ja kone laulamaan!

 Ja siellä se nyt odottelee ☺

Uusi kainaloinen!

 Untuvatyynyt on lattialla odottelemassa kohtaloaan.

Se kohtalo on selvillä....mutta ei nyt vaan huvita yhtään enempää...kohta jo huominen...

Jos menis kainaloisen kanssa kokeilemaan miltä Kingin seura maistuu...

 

Joten hyvää yötä!

Ja huomenta ☺

...mitä kenellekin...



Vakiovieraat

...siis näiden varsinaisten vieraiden lisäksi ☺

Hirmuinen sirputus käy pihassa ja pihapuissa pitkin päivää, varpuset on majoittautuneet oikein porukalla lähitienoolle.
Kai nämä jotain varpusia on....?mä siis tunnen linnut ihan yhtä hyvin kuin kasvitkin...

Eikä kameraa tietenkään silloin maillahalmeilla kun koko porukka päättää tulla kerralla kylään!

Untuvikoista on muutamassa päivässä tullut "lintuja" - eli eivät enää erotu aikuisista.

 Herää vaan kysymys mitä ihmeen herkkua mun tontilla on niin paljon, että pari-kolmekymmentä löytää suuhunpantavaa kerralla. Murkkuja?

 

Ani kysäisi edellisessä mitä teen kuville kun ne näkyy niin suurina -ja samasta asiasta oli vähän aiemmin Lillassa puhetta Sadun kanssa, joten tässä tämä mun vinkki:

Pienennän kuvakoon ihan normaalisti, mutta postausta tehdessä klikkaan kuvaa, ja saan alle sinisenä näkyvän tekstin, jossa voi valita kuvan koon ruudulla

- ja klikkaan siitä kohtaa "erittäin suuri" 

Muutoksen näkee kuvissa.

Huomattavasti mukavampi katsoa siellä ruudun takana eikös vaan.

Ei tarvitse klikkailla kuvia erikseen isommaksi.

Ja ainakin tableteilla lukiessa on myös huomattavasti mukavampi näin.

 

Mutta etiäpäin! sano mummu fillarin selässä.

 Uskoisitkos olevasi yhdessä maamme suurimmista kaupungeista?

 Ihan sama katsoitko risteyksessä oikealle vai vasemmalle!

 Ei ristinsielua missään ☺

 Eikä kello ollut mitään kuusi aamulla, oli tuossa kahdeksan pintaan sentään!

Aamukuudelta olis voinut ollakin myöhäisiä/aikaisia ravintolasta/puistopicnikiltä palaajia...

Ei kai kaikki nukkumassa vielä ole?

Kauniina kesäpäivänä!

 

Ja todistusaineistoa siitä, että mä vaan laiskottelen!

Vieraat työn touhussa ☺

Oikealla tiskaaja ja vasemmalla huuhtoja.

Jaa, ettäkö mitä mä tein?

No, (sala)kuvasin!

Ja nypin pari kuivaa kukkaa samalla ☺

 

Nautinnollisia ja laiskoja kesäpäiviä teillekin.

Mä menen kirjan pariin!

Ja aamulla taas Lillaan valmiille aamukahville...?

 

_☺/

CU!



Lomapuuhia

Ihan ei ole se yli 800-sivuinen loma(matka)lukeminen kahlattu, mutta hyvällä mallilla kuitenkin.

Ja seuraava on odottelemassa. Kun on vauhtiin päästy.

Pikkuisen olen aurinkotuolissa makailun ja lukemisen lisäksi saanut muutakin aikaiseksi.

Työkalut oli sellaiset just meikäläisen käteen sopivat ☺

Sopii meinaan mun käteen paremmin kuin vakaimet ja hötköttimet ja pullasudit.

Vaikka alan olla sitä mieltä, että kyllä nainen tarvii ihan oman sähköporan/ruuvarin, ei ihan aina akkukäyttöisessä voima riitä joka lähtöön...auttaisko jos kirjottais joulupukille?

No, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin ei auta -itse se on kaupoille mentävä.

Lautatavaraa setään tulee vielä toiveen mukaisesti ☺

Itse kun käy makselemassa ihan omasta pussista kuitenkin.

Viime kesänähän rakentelin tuon kuvassa näkyvän aidan - joka edelleenkin odottelee jotain villiviiniä tai vastaavaa, nyt siinä on joku hassu ruusupapu tai mikälie...on se siellä, vaikkei paljon kuvassa taida näkyä. Oikeastaan niitä on neljä. Pientä ruikulaa.

  Joka tapauksessa tuo vasemmalla oleva juhannusruusu on niin innostunut kasvamaan, että se tuppaa roikahtaa tonttien väliselle polulle, eikä varsinkaan sateesta painavana ole yhtään kiva.

Joten piti jatkaa aitaa, että saa sen pysymään omalla tontilla. Vartin projekti.

Okei, muutaman vartin kun piti sutiakin...

 Samalla vaivalla sitten tein uuden rappusen vanhan tilalle, entinen oli meinaan kaposempi kuin tuo muovimatto, olis pian astunut tyhjän päälle.

Eikähän semmoinen sovi! Menee viel sorjat nilkat soossiks.

Mun on jo mennyt, mutta muitten...

Vaihdoin mä tuossa illalla työkalun toisenlaiseenkin.

Aseman laidan Satu kun nyt asustelee muutaman päivän tuolla Lillassa juniorin kanssa, niin ajattelin yllättää...Satu kun joskus männä talvena laittoi mulle kuvan virkatusta tuolinpäällisestä ja kysyi jotta mahtaisinkos osata tehdä. Mä sanoin että täyty joskus kokeilla.

Se joskus tuli tänään!

On meinaa ainakin puoli vuotta tuo yksi puretun maton loppurääpäle ollut majoittautuneena lattialle olohuoneen tuolin viereen, virkkukoukku pöydällä vieressä!!

Uskotteks, ne ei ole ollenkaan häirinneet mua ☺

Nyt en enää kehdannut olla kokeilematta että onnistuiskos - no, tuli siitä jotain vähän sinnepäin!

Tämmöttinen oli se alkuperäinen mallikuva, kuka lie tehnyt ja mistä lie kuva, en tiedä!

 Käydään vielä ihan pikaisesti Lillan pihalla, jookos!

Jos mulla onkin tänä kesänä surkeammat ja pienemmät pelakuut kuin vissiin ikinä, niin on sentään joku suostunut yhteistyöhön!

Miljoonkakellossa on ainakin miljoona kukkaa!

Vieressä olevassa ei sitten ihan olekaan, mutta ei puhuta siitä.

 Ja ruusut alkaa olla suloisia - oliskohan tuo joku äffäl alkava....?

 Mä siis edelleenkin näin loistava hortonoomi mitä nimiin tulee.

Tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan.

Mutta perennapenkistä voi vielä joku päivä tulla ihan oikea perennapenkki.

 Tosin tänään kiskaisin sieltä yhden perunanvarren.

Toissakesänä kaivoin pienen pienestä edellisen omistajan samalla kohdalla olleesta perunamaasta kaikki perunat ylös -ihan varmasti kaivoin- ja vielä se vaan yrittää mulle perunaa kasvattaa.

Viime kesänäkin yritti.

 Nämä on sitten ihan omasta tomppelista ☺

 Tomppeli voi hyvin ja voi punaposkisesti, allekirjoittanut voi hyvin myös ja hilpasee nyt lakanoiden väliin - jos aamulla ehtis Lillaan ennen kuin Satu on keitellyt aamukahvit.

Vaikka en mä pahaks pistä vaikka oliskin keitellyt !

Aurinkoista sunnuntaita!

_☺/