Lomapuuhia

Ihan ei ole se yli 800-sivuinen loma(matka)lukeminen kahlattu, mutta hyvällä mallilla kuitenkin.

Ja seuraava on odottelemassa. Kun on vauhtiin päästy.

Pikkuisen olen aurinkotuolissa makailun ja lukemisen lisäksi saanut muutakin aikaiseksi.

Työkalut oli sellaiset just meikäläisen käteen sopivat ☺

Sopii meinaan mun käteen paremmin kuin vakaimet ja hötköttimet ja pullasudit.

Vaikka alan olla sitä mieltä, että kyllä nainen tarvii ihan oman sähköporan/ruuvarin, ei ihan aina akkukäyttöisessä voima riitä joka lähtöön...auttaisko jos kirjottais joulupukille?

No, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin ei auta -itse se on kaupoille mentävä.

Lautatavaraa setään tulee vielä toiveen mukaisesti ☺

Itse kun käy makselemassa ihan omasta pussista kuitenkin.

Viime kesänähän rakentelin tuon kuvassa näkyvän aidan - joka edelleenkin odottelee jotain villiviiniä tai vastaavaa, nyt siinä on joku hassu ruusupapu tai mikälie...on se siellä, vaikkei paljon kuvassa taida näkyä. Oikeastaan niitä on neljä. Pientä ruikulaa.

  Joka tapauksessa tuo vasemmalla oleva juhannusruusu on niin innostunut kasvamaan, että se tuppaa roikahtaa tonttien väliselle polulle, eikä varsinkaan sateesta painavana ole yhtään kiva.

Joten piti jatkaa aitaa, että saa sen pysymään omalla tontilla. Vartin projekti.

Okei, muutaman vartin kun piti sutiakin...

 Samalla vaivalla sitten tein uuden rappusen vanhan tilalle, entinen oli meinaan kaposempi kuin tuo muovimatto, olis pian astunut tyhjän päälle.

Eikähän semmoinen sovi! Menee viel sorjat nilkat soossiks.

Mun on jo mennyt, mutta muitten...

Vaihdoin mä tuossa illalla työkalun toisenlaiseenkin.

Aseman laidan Satu kun nyt asustelee muutaman päivän tuolla Lillassa juniorin kanssa, niin ajattelin yllättää...Satu kun joskus männä talvena laittoi mulle kuvan virkatusta tuolinpäällisestä ja kysyi jotta mahtaisinkos osata tehdä. Mä sanoin että täyty joskus kokeilla.

Se joskus tuli tänään!

On meinaa ainakin puoli vuotta tuo yksi puretun maton loppurääpäle ollut majoittautuneena lattialle olohuoneen tuolin viereen, virkkukoukku pöydällä vieressä!!

Uskotteks, ne ei ole ollenkaan häirinneet mua ☺

Nyt en enää kehdannut olla kokeilematta että onnistuiskos - no, tuli siitä jotain vähän sinnepäin!

Tämmöttinen oli se alkuperäinen mallikuva, kuka lie tehnyt ja mistä lie kuva, en tiedä!

 Käydään vielä ihan pikaisesti Lillan pihalla, jookos!

Jos mulla onkin tänä kesänä surkeammat ja pienemmät pelakuut kuin vissiin ikinä, niin on sentään joku suostunut yhteistyöhön!

Miljoonkakellossa on ainakin miljoona kukkaa!

Vieressä olevassa ei sitten ihan olekaan, mutta ei puhuta siitä.

 Ja ruusut alkaa olla suloisia - oliskohan tuo joku äffäl alkava....?

 Mä siis edelleenkin näin loistava hortonoomi mitä nimiin tulee.

Tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan.

Mutta perennapenkistä voi vielä joku päivä tulla ihan oikea perennapenkki.

 Tosin tänään kiskaisin sieltä yhden perunanvarren.

Toissakesänä kaivoin pienen pienestä edellisen omistajan samalla kohdalla olleesta perunamaasta kaikki perunat ylös -ihan varmasti kaivoin- ja vielä se vaan yrittää mulle perunaa kasvattaa.

Viime kesänäkin yritti.

 Nämä on sitten ihan omasta tomppelista ☺

 Tomppeli voi hyvin ja voi punaposkisesti, allekirjoittanut voi hyvin myös ja hilpasee nyt lakanoiden väliin - jos aamulla ehtis Lillaan ennen kuin Satu on keitellyt aamukahvit.

Vaikka en mä pahaks pistä vaikka oliskin keitellyt !

Aurinkoista sunnuntaita!

_☺/