Tai mitä nyt sitten teenkin. Tai juonkin. ☺
(Vähän niinkuin Holkeri kahvinsa kanssa aikoinaan - vastailen sitten myöhemmin)
Tämä jatko eiliselle tulee nyt ajastuksella, tarkoitus on istua tämän postauksen tullessa Lillassa viinipullon ja mukavan seuran kanssa takan töhöttäessä lämmintä syksyiseen pirttiin.
Kaiketi on aika pikkuhiljaa lopetella kesäkautta. Eikös lokakuu ole aika passeli ajankohta siihen?
Sukkia en kyllä vielä suostu kuitenkaan laittamaan jalkaan. Villasukkia ei lasketa!
Mutta siihen eiliseen. Ja Parolan Rottingin ostoksiin.
Siisti versio lähtökohdasta kotona tässä - hyllykön tavarat kaikki pitkin ja poikin, hyllykkö itse pois ja tuunauksen alla, tilalla yksi hutiostos: metallinen baarijakkara, ei mun juttu kuitenkaan.
Ja tässä tämänhetkinen.
Karvalankamatto on rullalla kellarissa (vielä toistaiseksi).
Kulmahylly on madaltunut melkein puoleen entisestään, vähemmän tilaa kerätä romuja tai laittaa "pistän tämän nyt hetkeksi tänne"-lippuja ja lappuja ja mitä lie sälää. Loppuosa hyllystä on kylppärissä pesukoneen päällä, siellä kun on vallan onnettomat säilytystilat.
Mattoon olen tosi tyytyväinen, se kukkakuvioinen ei todellakaan puhutellut enää/tällä hetkellä, hyvä vaan etten sitä suotta roudannut kellarista ylös, turhaa työtä olisin tehnyt. Ja puoli kellaria olis pitänyt tyhjentää esin käytävälle, että olis päässyt edes siihen käsiksi.
Mutta tämä oli vasta se kolmas ostos.
Ovesta kun päästiin sisälle tein pikaisen silmäilyn, kartoitin mitä kaikkea siellä oikein on, kaksi minuuttia myöhemmin pöyhin jo yhtä seinänvierustaa. Mattoja. Lillaan!
Vaikka niissä punertavissa ruåttalaisissa ei varsinaista vikaa ollutkaan, niin ne vaan ei sen ison ruskean karvalankamaton kanssa olleet mun silmääni miellyttäviä. Olin vain ajatellut, että katsellaan sitten ensi keväänä sitä puolta huushollista enemmän ja tarkemmin.
Vaan kuinkas kävikään.
Edellisessä postauksessa jo vilahti mattoja, sieltä samasta pinosta kutsuhuuteli pari juurikin passelin kokoista, näköistä ja väristä...ja ihan uskomattoman pehmeää mattoa!
Mitoiltaan paremmat kuin mikään tähän asti siellä olleista. Keittön mattoa ei enää tarvitse tunkea hellatason alle mistä niitä liian pitkiä ei sitten viitsinyt ikinä kaivaa pois, tuosta sen saa sujuvasti napattua puisteltavaksi.
Ja toinen on kuin nakutettu omaan tilaansa, tarpeeksi leveä, että jalat on matolla sängyltäkin noustessa.
Nämä kaksi siis löysin heti, ja sanoin myös heti, että nämä on ne mitkä Lillaan tulee, olkoon seinällä vaikka kuinka ruusua! Mahtuu sitä sen verran siksakkia sekaan.
Eilen kävin noukkimassa puolenhinnan tarjouksella paikallisesta kaupasta amppelin, jota olin jo aiemmin siellä tuijotellut, mutta Svaneforssin lasinen oli vaihtoehto - tämä kuitenkin mätsäs omaan makuun paremmin.
Ja paremmin myös Lillaan.
Siinäpä ne ostokset.
Kaikki Svaneforsin mattoja ja kaikissa hinta kohillaan. Ja laatu.
Sen verran keittön matto vielä poiki, että poikettiin Tekstiilipalvelussa hakemassa jokunen metri pellavaa verhoihin. Alun alkaen oli puhtaanvalkoinen ajatuksena, vaan kun ei ollut just sitä mitä haettiin, niin päädyin ohueen peruspellavaan.
Aiemmat keittiön verhot on hyvin pellavan oloista, ohuehkoa ja erittäin kauniisti laskeutuvaa, mutta juurikin sen verran kellertävään vivahtavaa sävyltään, että tiesin riitelevän maton kanssa.
Ne verhot ei kuitenkaan häviä mihinkään, ne on matkassa kulkeneet jo vuosikausia - ja yksi pari on Lillassakin parastaikaa tuossa takan yläpuolisessa ikkunassa. Eikä vahingossakaan lyhennettynä versiona vaikka onkin matala tila, niitä ei saksita.
Loput varastoituvat taas odottamaan seuraavaa ikkunakeikkaa.
Jokohan se olis uskottava, että karvalankamattojen ja minun tiet kohtaavat vain Lillassa, siellä se iso ruskea on onnenomiaan, ei näy väkisinkin sisälle kulkeutuvat pikkuroskat ja liat, se on myös kohtuullisen lämmin myös silloin kun lattia itse on todella kylmä -ja sitähän se on ison osan vuodesta.
Tai no, minä nyt olen niin moneen kertaan sanonut ties vaikka mitä, että ihan se ja sama mitä täällä höpötän, se voi vielä "hovissa" muuttua moneen kertaan.
Ja uskottavuus "ikinä en enää osta mitään" tai "nyt tää on hyvä" -lauseilla on sama kuin sillä kuuluisalla "susi, susi"-huudolla.
Ihan yks paskan hailee.
Sanotaan ennemmin niinkuin monesti olen live-elämässä sanonut:
"kyllä tästä vielä hyvä tulee"
☺
jk. kuvissa vilahtikin jo pikkupurkki, sekin löytyi kuin tilauksesta, hakusassa on ollut kaurakekseille -ihan kaupan sellaisille- purkki jossa keksit voisi pitää pöydässä.
Sieltähän se löytyi sekin. Purkin ohje on hauska, mutta itseni tuntien sen voi ohittaa ja unohtaa sujuvasti.
Jossain kohden tulin ohimennen maininneeksi, että nuo perinteiset mattopiiskat on niin kauniita, että sellaista voisi pitää vaikka ihan seinällä koristeena - ja sinne mun mattokassiini oli hupsahtanut yksi ☺
