naputusta ja puukotusta

...ei täällä mitään kauheita ole tapahtunut sen jälkeen kun sormeni puukotin, ehei!

Kunhan ihan muuten puukon(kin) kanssa heiluttu.

Mutta jatketaanpa kierrosta.

Kurvataan eteisen ensimmäisestä ovesta oikealle.

Makuuhuoneeseen.

Joka on niiiin pieni, niiiiin pieni, että sänkykin meni ihan toisin kuin suunnittelin.

 Tuli vaan ylileveetä ja -syvää pistorasiaa sängynjalan kohdalle - ja kun ne on osa tehty vallan uusiksi vanhaan taloon, niin ne tulee sitten seinästä ulos sen verran, että sänkykin olis mennyt ihan hassusti.

Ja kun todettiin, että jenkkisänky (ilman reunoja ja päätyjä) olis kyllä mahtunut niin, että olis toinenkin makuuhuoneen ovi mennyt kiinni, mutta kun en nyt kuitenkaan sattumalta ollut halukas ostoksille (vaikka huonekaluliikkeen autolla muutto tehtiinkin), 

niin pistin pojat pyöräyttämään sängyn kuten se kuvassa on.

Kerrankos sitä nyt sängyn kautta verhoja vetää kiinni ja auki...

 Eteisen ja makkarin välisen oven siis saa suljettua, mutta tuota toista ei.

Olkoon siis auki.

 Päiväpeitosta mä luovuin jo jokunen aika sitten...kun ei ole sitä penkkiä enää sattuneista syistä sängyn päädyssä (se meni siis Lillaan takaisin) niin torkkupeitto jotenkinpäin huitastuna saapi riittää.

No, tämä on nähty - jotain pikkutauluja saattaapi tulla naputeltua seinille lisääkin (lähinnä selän taakse jäävälle) kunhan nyt joskus maltan käydä sen puolen metrin taulupinon läpi...ai juu, kellarissa on toinen mokoma...

Mennäänpäs tästä ovesta köökin puolelle.

Kermanvalkoiset kaapistot ja punaiset kaakelit...joku tuumaa, että ohhoh, minusta ne antaa just sen kodikkaan säväyksen, ei ole yhtään liikaa, eikä liian vähän.

Vai olisko niin, että kun tätä ei ole rempattu "liikaa" vaikka onkin talo täyden remontin käynyt läpi, niin sisäpuoli  puhuu samaa kieltä edelleen ulkopuolen kanssa (vuodelta -46). Ei kaikkea tarvi vetää tiukasti tähän päivään, eihän!

 Jaa, juu....se puukotus! Sen uhriksi joutui entinen olohuoneen matto!

Kolmen metrin mittaisesta matosta puolisen metriä mattopuukolla pois ja vot, mulla  on just keittiöön passeli matto! Ai, karvalankamatto keittiössä? No, mikä jottei, on mulla ennenkin ollut :)

 Kattoon piti tulla alkuperäisen suunnitelman mukaan ikean musta metallinen Hektar

- mutta kerrankos sitä nyt joku mieltään muuttaa...hyvä, että tällä erää ennenkuin oli ehtinyt sen ostaa. Tajusin nimittäin, että tuollainen pallovalohan on ihan sitä aikaa kun nämä talot rakennettiin!

Ihan aitoa ja alkuperäistä en löytänyt, eli sillä metalliputkivarrella, mutta passannee tuokin.

Ainakin kunnes mä sitten yllätän itseni ja tuun ikeasta tuon metallihärpäkkeen kanssa??

Voiskohan niin tapahtua??

 Pallovalossa on se idea, että se on niin ylhäällä (vaikka onkin tavallaan keskellä pöytää), että se toimii paremmin yleisvalona, eikä peitä esimerkiksi tuota tekstitaulua.

Metallihärpätin peittäis...kai...

 Tämmöttinen keittiö.

 Toimii. Ja testattu jo useammankin vieraan kanssa.

Ja kaikki on tykänneet. Niin minäkin.

Ja nurkassa nököttää se kampaajalta ostettu hyllykkö.

Se, mitä se nyt on syönyt, ei välttämäti ole se mitä siinä jatkossa näkyy.

Eihän mulla nyt ihan kaikki voi vielä olla ihan valmista!

Eihän :)

Jätetään olohuone seuraavaan kertaan, siellä tapahtuu nimittäin vielä pienen pientä muutosta.

Ja nyt töppöstä toisen eteen ja Lillaan!

Siellä on kevät.

Ja siellä on jo pressut pois kesäkalusteilta ja...

astu sisään!

Ei ihan tämä mun kymmensormijärjestelmä kunnolla pelitä kun yhtä sormea vielä arastelee,

mutta yritetäänpäs taas kuitenkin.

Mennään pätkä kerrallaan, jatketaan sitten siitä mihin nyt jäädään, jookos.

Eli astutaan ulko-ovelta sisään, tai siis rappukäytävästä, ei ihan ulko-ovelta sentään.

 Kuten huomaatte, niin remppamiehet todella otti ne tarraviritelmät pois tuosta kylppärin ovesta!!

Vähän jännitti tulla sisään, ei olis meinaan yhtään huvittanutkaan enää tarrojen irroitus, sitä sai harrastaa ihan tarpeeksi edellisen asunnon tekstitarran siirrossa. Ei olis kyllä huvittanut enää senkään vuoksi, että miehet ei olleet kunnolla (jos ollenkaan) suojanneet täällä lattioita, joten vieläkin on pientä maaliroisketta lattioilla -liisterin rippeet ja kengänjäljet siivosin heti kun sain avaimet ja pääsin sisään. Maalitahroja ehtii sitten kynnellä rapsutella kun alkavat silmille hyppiä...

Eteisen isompi matto muutti mulle jo edelliseen kotiin systeriltä ja veikkasin, että tänne menisi toinenkin samanlainen...kävin alakerran kaverilla mittanauhan kanssa, ja totesin, että eipä menekään!

Eteinen kapenee just sen verran ensin sähkökaapin ja sitten tuon varsinaisen kaapin kohdalta. 

Eikä olis pituudenkaan puolesta mahtunut. Pahus!

No, Ikean sivuilta löytyi pelastus, samaa mattoa löytyi kymmenen senttiä lyhyempänä kapeana versiona. Joten sellainen nökötti jo hyvissä ajoin ennen muuttoa odottamassa tänne pääsyä.

Ja olen tyytyväinen. Hyvä matto, kestää kulutusta eikä ihan heti likaannu.

Jos likaantuu, niin ei sitä heti huomaa .... ☺

 Yks kolmisenkymmentä vuotta matkassa kulkenut lempparitaulu pääsi tauon jäkeen taas seinälle,

jotenkin sen paikka vaan oli heti tuossa. 

(että ei mulla ihan kaikki tavarat elä ikuista kiertokulkua "sisään ja ulos"-tyyliin )

Ja Lillan jemmoista löytyi sisäoven taakse pari hyvää koukkua noille "keräilyerille".

Perin toimiva eteinen!

Vasemmalla ovi olohuoneeseen...

 

...oikealla ensin makuuhuone ja sitten keittiö.

Ja olen mä vissiin jo sanonut, että mä rrrrakastan näitä vanhoja peiliovia ♥

 Ei paskempi asunto muutenkaan :)

Jatketaan tästä seuraavalla kerralla kierrosta!

Mutta sitä ennen vielä mun uusi maisemani...

Puisto!

Ja puiston toisessa päässä on....Lilla!

Saa noita leveitä ikkunapenkkejäkin vähän kadehtia...aika ihanat nekin...

Palaillaan ♥

Nyt pihalle, siellä paistaa arska!!

Suloinen kirja-arvonta ♥

 Tehdäänpäs nyt näin: jotain ihan muuta kotikuvien väliin!

Eilen oli aurinkoinen, ihana päivä vaikka kuvatakin, mutta siivosin vanhan asunnon ja kävin luovuttamassa avaimet pois - eikä sitten vaan malttanut jämähtää sisälle, joten napsin lisää kuvia sitten kun tämä toivottavasti vain tähän päivään jäävä harmaus väistyy.
♥

Joten....suloinen kirja-arvonta!!

Sain mahdollisuuden arpaista lukijoitteni kesken 

Lindan painotuoreen puutarhakirjan!

(klikatkaapa tuosta nimestä blogiin)

Ihana, hurmaava, aurinkoinen puutarhahullun kirja -ja miksei ihan muutenkin "hullun",

jos tykkää vaikka vain ihastella tai vasta haaveilee puutarhasta, niin mikä jottei!

Itse olen vasta hieman ehtinyt herkutella oman kirjani parissa,

 päätin säästää siihen hetkeen kun ehdin (lue: maltan) ihan rauhassa istahtaa alas poukkoilematta 

tekemään milloin mitäkin ihan-pakko-just-nyt-ennenkuin-unohdan(!!)-askaretta.

Mutta muutama pikainen otos kirjan sivuilta, ihan sen kummemmin valikoimatta.

Jos olisin alkanut kronklaamaan, niin olisin jäänty lukemaan!!

Hurmaantukaa ihan itse :)

 Sujuvaa tekstiä ja hurmaavia kuvia, taiteilijan tarkalla silmällä tehty.

Pistän jonkun rinsessoista onnettareksi ensi viikon lopulla kun on taas suunta kohti Rinsessalandiaa, 

joten arvonta päättyy perjantaina 20.03. klo 21.00.

Ehdin sitten tehdä lippulappuset ennen lauantain "keikkaa" :)

Arpa per nuppi!

(ja jos joku anonyymi lukija haluaa osallistua -kommentointi kun ei edelleenkään ole mahdollista- niin laitapa meili oikeassa palkissa olevan linkin kautta ja sen verran selkeä nimimerkki/nimi mukaan, että se erottuu arpalipukkeessa)

Onnea matkaan kaikille tasapuolisesti, kirja on tavoittelemisen arvoinen!

♥♥♥

Ja kun tässä (viimeistään kirjaa luettuaan) on todellakin kevättä rinnassa,

niin pari napsaisua aihetta sivuten Lillan pihaltakin tältä päivältä.

Lunta siellä on vielä vähän, mutta ei kauan tätä menoa.

 Ensimmäiset krookukset puskevat maasta, tuossa takana keskellä on vallan rypäs pientä alkua

 - mutta tämä hämmästyttää: ollaan kuitenkin vasta maaliskuun alussa!

Älä kysy mikä perenna, hyvä että muistan sittenkään kun näen isompana ☺

Tämä hämmästyttää vielä enemmän: tässä nimittäin tuuppaa uutta lehteä ihan vaan huvin vuoksi kukkapenkin reunaan tuupattu ruukkuhortensia!!! Ei mitään suojausta talvella, ei mitään sen kummempaa toivetta selviytymisestä...näitä on muutama roiskastu jonnekin, tämä osui silmiin.

Aiemmin olen laittanut muutaman jemmaan samalla lailla, pari on tainnut silloin talvesta selvitä, mutta lehtiä on alkanut ilmestyä vasta tosi myöhään. Jos silloinkaan...

 Ja rusakoitten ruokapaikkakin on taas paljaana, ikivihreä harjaneilikka.

Lunta ympärillä vielä vaikka lapioitavaksi.

Toivottavasti huomenna taas alkaa aurinko paistaa,

tänään on ollut toooooosi pitkä ja harmaa päivä.

(taitaa olla muuttohommat pulkassa kun melkein käy aika jo pitkäksi...ei ihan, mutta melkein...)

Palaillaan ♥

räps räps

Aikas matalalentoa on menty viimeiset päivät,

mutta täällä ollaan kotona!!

Ensimmäinen yö takana - ja kyllä, heräsin aamulla ihan niinkuin kotoa herätään.

Yhtään ei ollut tunne, että missäs minä oikein olen.

Olen kotona.

Mutta senat on niiiiin sakaisin, että kuveja vaan, ollos hyvä:

Jatkoa seuraa kunhan kerkee....

CU!

(ja iso, iso kiitos kaikille muuttoapulaisille ♥)

kurkistus

...seuraavaan kotiin.

Maanantaina ilmestyi remppajengi paikalle, naapuri hälyytti mulle 

ja sinnehän minä kurvasin kurkkaamaan miltä näyttää.

Ihan sillä varjolla, että katsastan kuinka paljon täytyy hommata lisää verhonipsuja.

Paljon!

Keittiössä oli menossa seinien maalaus, vallan oiva juttu.

Tuo edellisen asukkaan tarra kyllä saa luvan häipyä...

Olohuone ja makkari tapetoidaan, joku vaalea tapetti se oli, en sen tarkemmin jäänyt tutkimaan,

poistuin pois jaloista pyörimästä...

...ja yritin toipua siitä järkytyksestä, joka oli vastassa kun astuin rappukäytävästä eteiseen!!

Kylppärin ovi!

Voi jestas, mä olen ihan yhtä järkyttynyt joka kerran kun katson tuota kuvaa.

Maalauksen alla oli käsittääkseni myös eteinen -toivottavasti sillä samalla keittiön vaalealla,

en tullut järkytykseltä kysyneeksi.

Sen kyllä kysäisin, että otatteks te nuo tarrat pois vai jääkö mun hommaksi.

Tuumasivat, että ei heille kyllä ole niistä mitään mainittu....

Saas nähdä odottaako ne siellä perjantaina kun pääsen aloittamaan muuuton.

Ja ei, kotona ei ole edelleenkän tapahtunut muuton suhteen mitään.

Mikäs kiire tässä vielä :)

*****

Ja taas sitten  asiasta viidenteen:

Yksi plakkarissa pitkään roikkunut Ninnin (Kosmetiikkatesti-blogista) haaste!

Haastaja ketoo sinulle viisi aihetta

Haastetun tulee kertoa top5-listansa joka aiheeseen

Haastetun on keksittävä uudet viisi aihetta

Haastettava taas viisi blogia

....no, ei se aina ihan mene just jetsulleen, tämäkään...

Ninnin kysymykset:

1. Mihin tuhlaisit ylimääräiset tuhat euroa?

- tuota...raha kun ei ole mun taskuihin koskaan pesää tehnyt, niin vois olla vaikea eritellä peräti viittä juttua mihin se menis (sillä menishän se),  joten toiveikkaana voisin jemmata sen itseltäni salaa johonkin, missä se vois tehdä pesän ja muutaman poikasen. Mieli halajais NYkiin enemmän kuin paikallinen valuuttavaranto sallii...tarttis vähän apuja.

2. Mikä on kotikaupunkisi erikoisin nähtävyys?

- mmmm....mä olen sujuvasti ympäristösokea, paitsi silloin harvoin kun otan kameran mukaan ihan vain kuvatakseni. Joten...haulitorni? Näsinneula? Metso? Mitä kaikkea noita nyt on...?

3. Paras lapsuusmuistosi?

- Mutsin tekemät maustekurkut, jotka oli kylmäkellarissa ja avainnippu kaikkine avaimineen tuppas olemaan aina kotiovessa, joten kurkkuja oli helppo hakea (sain mä syyt niskoilleni joskus vuosia myöhemmin myös kotiviinien häviämisestä, mutta syytön mä siihen olin. Ainakin melkein...)

- Autotallin tuoksu

- kapoiset metsäpolut, yksi johti rantaa (meni sinne tiekin), toinen kallioille, kolmas sinivuokkometsään, yksi pommisuojaan (joka toimi isona autotallina)

- julmettu määrä kavereita! meitä oli nimittäin muutaman vuoden ikäjakaumalla varmaan viiskymmentä muutamassa kerrostalossa

- suolakurkut yhdistettynä yhteen polkuun, joka vei pommisuojaan jossa meidän auto oli ennenkuin saatiin autotalli - ja jossa faija räpelsi auton kimpussa. Ja minä olin se, joka pellepelottoman valopäänä painoi jarrua ja kaasua ja kytkintä ja ojensi auton alle milloin mitäkin työkalua. Ja rouskutti samalla suolakurkkua.

Ja jätti sormensa (ja kerran varpaansa) erinäisen kerran auton oven väliin.

Ihme, että mun somet edelleenkin muistuttaa sormia :)

4. Millainen ystävä olet tai toivoisit olevasi?

Kolme adjektiivia riittää.

- Hyvä? Ja parempi...

En paras. Jotenkin se on niin velvoittava.

5. Päivän paras hetki?

- hmmm...aamulla kun herää -ja huomaa edelleenkin olevansa hengissä?

Ei maar, olen yrittänyt kääntää asenteeni niin positiiviseksi, että nauttisin näistä päivistä 

ja tästä elämästä tällaisena kuin se on.

Mutta on se oikeasti aamulla kiva avata silmänsä, ainakin silloin kun on nukkunut hyvät yöunet.

Tänä aamuna heräsin huonosti nukkuneena puoli seitsemältä ja ajattelin, että mikäs tässä sitten,

otetaan yks vanha lehti ja lueskellaan sitä. En minä  ylös siihen aikaan....paitsi kesällä Lillassa kun aurinko paistaa pihaan ja tsirput karjuu ikkunan takana!

Ja sitten haaste etiäpäin!

Bikke vastaili tähän samaan haasteeseen ja laittoi eteenpäin mm Mirstaakkelille,

joten minäpä haastan loput "sinipaidat" eli:

Taina Kotomosta,

 Netta Voikukkapellosta,

Annukka Kotonasi -blogista

 ja Mervi Valkoisen lumosta

Ja Bikke pisti niin älyttömän hyvät kysymykset, että saatte ne ihan samat :D

Siitähän sitten saatte vapaasti säveltää!!

Mukavaa viikkoa kaikille, palaillaan jossain kohden kun nämä tavarat on siirtyneet....

Tsau ♥