naputusta ja puukotusta

...ei täällä mitään kauheita ole tapahtunut sen jälkeen kun sormeni puukotin, ehei!

Kunhan ihan muuten puukon(kin) kanssa heiluttu.

Mutta jatketaanpa kierrosta.

Kurvataan eteisen ensimmäisestä ovesta oikealle.

Makuuhuoneeseen.

Joka on niiiin pieni, niiiiin pieni, että sänkykin meni ihan toisin kuin suunnittelin.

 Tuli vaan ylileveetä ja -syvää pistorasiaa sängynjalan kohdalle - ja kun ne on osa tehty vallan uusiksi vanhaan taloon, niin ne tulee sitten seinästä ulos sen verran, että sänkykin olis mennyt ihan hassusti.

Ja kun todettiin, että jenkkisänky (ilman reunoja ja päätyjä) olis kyllä mahtunut niin, että olis toinenkin makuuhuoneen ovi mennyt kiinni, mutta kun en nyt kuitenkaan sattumalta ollut halukas ostoksille (vaikka huonekaluliikkeen autolla muutto tehtiinkin), 

niin pistin pojat pyöräyttämään sängyn kuten se kuvassa on.

Kerrankos sitä nyt sängyn kautta verhoja vetää kiinni ja auki...

 Eteisen ja makkarin välisen oven siis saa suljettua, mutta tuota toista ei.

Olkoon siis auki.

 Päiväpeitosta mä luovuin jo jokunen aika sitten...kun ei ole sitä penkkiä enää sattuneista syistä sängyn päädyssä (se meni siis Lillaan takaisin) niin torkkupeitto jotenkinpäin huitastuna saapi riittää.

No, tämä on nähty - jotain pikkutauluja saattaapi tulla naputeltua seinille lisääkin (lähinnä selän taakse jäävälle) kunhan nyt joskus maltan käydä sen puolen metrin taulupinon läpi...ai juu, kellarissa on toinen mokoma...

Mennäänpäs tästä ovesta köökin puolelle.

Kermanvalkoiset kaapistot ja punaiset kaakelit...joku tuumaa, että ohhoh, minusta ne antaa just sen kodikkaan säväyksen, ei ole yhtään liikaa, eikä liian vähän.

Vai olisko niin, että kun tätä ei ole rempattu "liikaa" vaikka onkin talo täyden remontin käynyt läpi, niin sisäpuoli  puhuu samaa kieltä edelleen ulkopuolen kanssa (vuodelta -46). Ei kaikkea tarvi vetää tiukasti tähän päivään, eihän!

 Jaa, juu....se puukotus! Sen uhriksi joutui entinen olohuoneen matto!

Kolmen metrin mittaisesta matosta puolisen metriä mattopuukolla pois ja vot, mulla  on just keittiöön passeli matto! Ai, karvalankamatto keittiössä? No, mikä jottei, on mulla ennenkin ollut :)

 Kattoon piti tulla alkuperäisen suunnitelman mukaan ikean musta metallinen Hektar

- mutta kerrankos sitä nyt joku mieltään muuttaa...hyvä, että tällä erää ennenkuin oli ehtinyt sen ostaa. Tajusin nimittäin, että tuollainen pallovalohan on ihan sitä aikaa kun nämä talot rakennettiin!

Ihan aitoa ja alkuperäistä en löytänyt, eli sillä metalliputkivarrella, mutta passannee tuokin.

Ainakin kunnes mä sitten yllätän itseni ja tuun ikeasta tuon metallihärpäkkeen kanssa??

Voiskohan niin tapahtua??

 Pallovalossa on se idea, että se on niin ylhäällä (vaikka onkin tavallaan keskellä pöytää), että se toimii paremmin yleisvalona, eikä peitä esimerkiksi tuota tekstitaulua.

Metallihärpätin peittäis...kai...

 Tämmöttinen keittiö.

 Toimii. Ja testattu jo useammankin vieraan kanssa.

Ja kaikki on tykänneet. Niin minäkin.

Ja nurkassa nököttää se kampaajalta ostettu hyllykkö.

Se, mitä se nyt on syönyt, ei välttämäti ole se mitä siinä jatkossa näkyy.

Eihän mulla nyt ihan kaikki voi vielä olla ihan valmista!

Eihän :)

Jätetään olohuone seuraavaan kertaan, siellä tapahtuu nimittäin vielä pienen pientä muutosta.

Ja nyt töppöstä toisen eteen ja Lillaan!

Siellä on kevät.

Ja siellä on jo pressut pois kesäkalusteilta ja...