poukkoilua

...asiasta ja paikasta toiseen.

En ole edes huomannut missä vaiheessa on ollut reippaammanpuoleinen tuuli joko päivällä tai yöllä,

mutta Lillassa sen huomasin. Keinu makasi omppupuun juurella ketarat oikosenaan.

En mä muuten olis huomannut silloinkaan.

Pressu oli ilmeisesti sopvivasti irronnut ja toiminut kunnon purjeena.

Jotta eikun töihin...

 Jotenkin oli niin keväisen oloista kun aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta

- vaikka lunta olikin läntti siellä, toinen täällä- että päätinpä sitten kuoria pressun myös muiltakin kesäkaluilta! Jopahan tuli lisää kevättä rintaan!

 Siellä ne on nyt jonossa kuin köyhän talon porsaat, myös grilli.

Se odottelee ensimmäisiä makkaroita tirisemään...jos vaikka huomenna ehtis, aurinkoa luvassa edelleen, joten kyllä se Lilla taas kutsuu - ihan vaikka vaan äimistelemään.

 Ihan ei tarvitse nenä maassa kulkea, mutta pieni kumartuminen kyllä auttaa...

ja johan alkaa näkyä kasvua siellä täällä.

Pioni puskee punaista silmua melkein  lumesta.

 Ja kurkkii minne tahansa, niin aina näkyy vihreää!

 Siellä se omppupuun juurella on rusakonpirulaisten runtelema köynnöshortensiakin talven jälkeen vihreänä. Se on tosin ollut koko talven lumen alla pienessä lehdessä, en yhtään tiedä onko se normaalia vai ei -vai onko se vaan joku Lillakummajainen.

 Mitään muuta Lillassa en ole tehnyt kuin siivonnut varastosta kamat pihalle,

eli purkit ja purnukat ja aurinkovarjot sunmuut pois, oli pakko saada yksi muutossa yli jäänyt expedit varastoon sisään -minähän en sisällä sellaisia katsele- eikä sinne mahtunut edes itse, jollei aloittanut tyhjentämään suoraan ovelta sitä mitä vastaan tuli.

Muuten onkin aika mennyt vain ihmetellessä, ei tuolla oikein muuta voi tehdä kuin odotella sopivaa hetkeä omppupuiden kimppuun käymiseen.

Tiedä sitten pitäiskö odotella vielä se uhattu takatalvikin ensin ohimenneeksi ennenkuin suunnittelee edes sitä hommaa. Antaas katsoo.

Lauantain ohjelmassa olikin kissoja ja kavereita.

Tavattiin Purnauskiksessa mukavalla porukalla; Cheri, Pirkko husbendinsa kanssa sekä meidän blogiemme lukija "Leena(japojat)" miehensä kanssa.

Aika meni erittäin rattoisasti -kiitos vaan kaikille mukana olleille- vaikka kissat taisivat olla vähän unisia enemmän tai vähemmän koko poppoo - liekö auringolla tekoa asian kanssa?

Mutta suloisia ne on!!

Elämä mennä möllöttää tasaiseen tahtiin eteenpäin, 

pieniä sattumuksia toki aina välillä tulee eteen, niin mukavia kuin vähemmänkin mukavia.

Jälkimmäisiin lukeutunee hieman turhauttava pesukone-episodi.

Tilasin jo jokunen viikko sitten uuden pesukoneen -entisenhän myin kun muutin edelliseen asuntoon- ja sovin toimituksen sopivasti niin, että muutto on alta pois ja arki rauhoittunut.

No, koneen piti tulla keskiviikkona yhteen mennessä, varttia vailla soi puhelin, että sori nyt vaan kamalasti, mutta koko kuorma tuli vasta just nyt....illalla ehtis tuoda tai sitten joku toinen päivä.

Illaksi oli sovittu tapaaminen joidenkin entisten duunikaverien kanssa, joten sovittiin kotiinkuljetus  seuraavalle päivälle niin, että kuljetus soittaa tuntia aiemmin -ehdin kotiin jos ja kun olen muualla.

Olis sitten just Lillassa saanut varaston suurinpiirtein kondikseen kun puhelin soi ja kuski sanoi olevansa melkein kulmilla. Ei muuta kuin ovet kiinni ja töppöstä toisen eteen.

Että se siitä tunnista! Auto odotteli jo oven edessä ja kone ulkona kun tulin, auoin sitten ovet ja sanoin, että toiseen kerrokseen, kiitos.

Kaveri tuuppasi koneen sisälle, purki pois paketista ja alkoi ähertää jotain sen kanssa....minä aikani kuuntelin ja kysyin, että eiks kansi mene paikalleen, vai mikä siinä mättää?

Ei kuulemma mennyt. Hetken vielä kuuntelin kun touhus se kanssa, yritti kohdistaa ja pistää paikalleen, mutta kun ei siitä kymmeneen minuuttiin oikein mitään tullut, niin menin sitten katsomaan minäkin...joo, kuuluu pahoihin tapoihini tuupata nokkani joka(??) asiaan mikä periaatteessa ei mulle kuulu, ihmeen kauan vaan nyt kesti...

Näkihän sen sitten silmällä kuin helmellä miten sen kannen siihen piti mennä, mutta kun ei mennyt.

Minä tuumasin sellai melkein äidillisesti -en nyt ihan näillä sanoilla, mutta ajatuksella- että annas ny poika kun äitee kattoo...

Otin sen kannen ja käänsin nurin päin, katsoin sitä hetken ja tuumasin kaverille, että ei tämä kuule tuossa pysy kun tuosta toisesta kulmasta puuttuu tuo tommoinen uloke, mikä tuossa toisessa kulmassakin on, ja ne on kuule ne, mitkä pitää tämän kannen paikallaan.

Voi voi. Poika meni autosta hakemaan puhelintaan ja eikun soittamaan asiakaspalveluun.

Pienen neuvottelun jälkeen -johon ihan vähän tarvittiin myös mun painavaa sanaani- sovittiin, että tulee uusi kone. Ja hinnasta hyvitetään pikkuisen.

Maanantaina sen sitten pitäis tulla, antaas kattoo tuleeko.

Ja tuleeko sama asentaja.

Jotenkin toivon, että tulis joku muu - ja luulenpa, että se kaverikin toivoo ihan samaa.

 CU!