Pieni asia, iso ilo!

Menneellä viikolla kun poikkesin vanhemmilla, 

oli äiti aikeissa pesaista yhden pienehkön käsinsolmitun villamaton, ja kun eteisen lattialla oli jo toinen, uusi matto sen tilalla, tulin kysäisseeksi, että mitäs sille sitten teet...

No, teki sen verran, että toi minulle :)

  Sanoin nimittäin, että olen jo jonniin aikaa miettinyt että minkäs maton mä oikein eteiseen laitan.

Se virkattu musta kun on niin  paksu, ettei ovi mahdu aukeamaan sen yli, joten se ei ole ollut oikeassa kohdassa lattialla, vaan "vähän noin niinkuin siellä päin".

Sehän ei o hyvä, eihän.

No, nyt on matto passelin kokoinen ja -näköinen ja -laatuinen.

Ja jos se on vanhemmilla eteisessä palvellut jo kakskyt(?) vuotta, niin eiköhän se täälläkin vielä mene hyvän aikaa. Ainakin se on puhdas!

Muutenkin on pientä(?) mattorumbaa ilmassa.

Kodin1 oli tuossa pari viikkoa sitten onnistunut hinnoittelemaan ale-tuotteitaan vähän reilummalla kädellä (jotakuta on kiitelty varmasti ihan pienistä hinnoitteluvirheistä, sieltä nimittäin erinäiset sisustushullut onnistui ostamaan isoa tähtimattoa noin kymmenen euron hinnalla...piti olla jossain seitsemän-kahdeksankympin alehinnassa) minä en ihan siihen tanssiin lähtenyt, valssailin omia kuvioitani; tilasin Vallilan maton (myös) sen verran hyvällä alennuksella (ei mitään em. kaltaista kuitenkaan) nettikaupan kautta, ettei kannattanut lähteä liikkeestä hakemaan kuten olin aikonut.

Piti sitten odotella kyllä pari viikkoa.

Tänään tuli.

Tästä en sitten olekaan ihan varma onko pieni vai iso ilo 

- vai onko ilo ollenkaan.

Työtä taitaa teettää ainakin.

Matto on ihan hauska, mutta jotenkin tuli tunne, että tuleeks tästä ilmeestä nyt ihan platku.

 Pellavaverhoa, greige pöytäliina ja ruskea matto...

Että mihin ne mun kaikki värit on hävinneet...

 

 Sitä paitsi nämä on ihan kaksi eri "huonetta" nyt nämä päädyt.

Täytyykö mun hakea kellarista valkoiset päälliset Ektorpeihin, että saan jotain tolkkua tähän hommaan...näin tämä on ihan älyvapaa...kerrankos sitä...

...ja vaihtaa sitten sen jälkeen nuo matot päikseen.

*

Ja sitten todeta sen jälkeen että juu, ei toimi.

*tuli jo valmiiksi hiki*

Pahus minkä teki!

Tanelin matkassa

Sain tuolta facen puolelta vinkin tehdä matkan menneisyyteen.

Leena Lumi sen sieltä mulle mukaan vippas.

Että minä myös....vaikka enemmän hetkessä eläjä olenkin
*

Anteeks kamalasti heti etukäteen kuvien suorastaa surkea laatu!

Mulla ei nimittäin kovinkaan montaa paperikuvaa enää edes ole olemassakaan,

ne on miltei järjestään saknnattu koneelle (jossa sielläkään ne ei enää ole) ja tehty kuvakirjoiksi.

Joten kun ajattelee, että jo valmiiksi rakeiset kuvat on sknanattu, siirretty paperille ja nyt siitä kuvattu, niin mitä voi odottaa... no, muutaman muiston, jollei muuta. 

 *

Kuten kuvasta näkyy, niin mä päätin sitten kasvattaa posket ennen tukkaa.

Näin jälkeen päin ajatellen olis voinut tehdä toisinkin.

Tuli se tukkakin kyllä. Mutta posketkin jäi...ja muutama muukin makkara...

 Kyllä se tukkakin sitten aikanaan....ja nyt ehkä ymmärrätte kun sanon joskus, että mä olen vieläkin sisäinen blondi :)

Blondin lisäksi olin kuulemma niin hyväntuulinen lapsi, että on kuin aurinko olis astunut huoneeseen.

Nooo...mikään ei ole ikuista. Sehän on todettu sekin jo moneen kertaan.

PellePelottoman jengi. Ja Taneli.

 

Siskolikkakin tuli kuvioihin kun olin kahdeksan, se oli aika kiva tyyppi (on se aika kiva vieläkin)

 -jos mä sairastin, niin sehän oli heti juonessa mukana ja myötätuntokipeä .

Siinä sitten kimpassa podettiin mitä-lie-tautia.

 Mulla on serkkuja kymmeniä, ikähaitari on iiiso, tässä yhden serkkulikan lakkiasissa napattu kuva....ja mun mielestäni Marjukka on edelleenkin ihan saman näköinen!

 Se ainoa kerta kun olen Pariisissa visiteerannut, toi saparopää vieressä on jälkikasvunsa kanssa kunnostautunut paremmin. Kesä -71, oli just muutettu Tampesteriin. Hyvä kun oli muuttolaatikot purettu kun hypättiin autoon ja kesäksi Ranskaan. Faijan duunin perässä.

 Jokunen vuosi etiäpäi....ja olikin jo eka äitienpäivä.

Mä olin jo ehtinyt käydä naimisissakin. Asua toisessa maassa ja tulla takaisinkin.

Mitä lie reissuverta...

 Siinä vaiheessa kun luulin, ettei minust tule tätiä ikinä, se saparopää tekas kummipojan.

On niin hauska kuva, että tulkooon tännekin - oltiin kaverin marjapuskissa ja nuori mies vetää happamia marjoja kuin simo hilloa!

 Ja sarjassa omituisia otokoksia. Poronpussaaja.

 Eipä näistä enempää.

Ai että miten niin "Tanelin matkassa"?

No, tuolla se istuu kirjahyllyn päällä vähän nuoremman kaverinsa kanssa.

Vähän huonossa hapessa.

Mutta yhtä sympaattisena kuin ennenkin.

Minust lienee turha yrittää väittää samaa :)

Jos joku haluaa kaivella vanhoja, niin ollos hyvä!

♥

#%¤&#//&#¤!!!

Suomeksi : ****u!

Ja anteeksi jos joku loukkaantui.

Mie kans loukkaannuin.

 Joku stanan prkleen taliaivo älykääpiö heiluu nyt ilmeisesti jossain pöllyissä mökkinurkilla!

Yhteen mökkiin murtauduttiin reilu viikko sitten, samaan aikaan ilmeisesti mun naapurin varastoon, josta otettiin vähän työkaluja mukaan. Kaveri jäi kiinni em. mökkimurrosta verekseltään, kello oli kymmenen aamulla ja ohikulkija soitti virkavallan paikalle.

Nyt on murtauduttu toiseenkin mökkiin

 Ja sunnuntain jälkeen on Lillaankin yritetty!!

Onneksi on jäänyt yritykseksi.

 Ikkunoissa ei ole saranoita, vaan nuo lukot joka puolella, yksi on antanut periksi.

 Mulla ei ollut mitään asiaa Lillaan, mutta tulipa tunne iltapäivällä että takki niskaan ja fillarin selkään.

Tämä näky oli odottamassa. Kolmesta kohti yritetty vääntää auki.

Onneksi ei ikkunoita rikottu. Noilla muilla rikottiin :/

 Toivottavasti jäi tähän.

Nyt mietitäänkin riistakameraa tai valvontalaitetta.

Ja arvatkaas kenen mökissä on ensi syksynä luukut ikkunoissa!

Palaillaan.

-prkle-

kustin polkemaa

Kotona lorvaillessa on oppinut pahoille tavoille,

aina joku masiina nenän edessä auki ja nettishoppailu menossa.

Ei mitään isoa, ei mitään kallista, 

mutta just sellaisia pikkujuttuja, joita on ollut jossain ajatuksen pohjalla.

Niinkuin nyt tämäkin.

Lillaan.

 

 

 

 Piti vaan myyntikuvasta nähdä, että siinä on potentiaalia.

 Väriä kyllä luulin vähän muuksi alunperin, 

mutta saippua ja astiaharja tekikin siitä ihan toisen...

Nyt mie lähden kokeilemaan työntekoa, alkuviikko meni ihan kuralle.

CU!

Ei sitten millään!

Pyysin systeriltä eilen yhden kiviseinänaulan.

En muistanut missään vaiheessa ostaa ja halusin kellon sienälle.

Sopiihan sitä haluta.

Naula oli eri mieltä. Tai seinä, todennäköisesti seinä.

Kolme milliä ja stoppi. Sitten näytti siltä, että lähtee rappaukset naulan ympäriltä.

Ei muuta kuin naula nätisti pois.
Mitä ihmeen ainetta nämä meidän kiviseinät oikein on???

On se kello nyt kuitenkin seinällä, samalla kuin ennenkin - tosin samassa naulassa,

jossa oli se hirvenpää. Ei tarvinut tehdä seinästä juustoa.

 Täällä on nyt ihan selvästi kierrätys kunniassa.

Piiri pieni pyörii.

 Kai tämä tästä tasottuu....tai sitten ei.

Huomenna kuitenkin töihin reilun kuukauden poissaolon jälkeen.

Taidan olla pihalla kuin lumiukko.

Toivottavasti ääni kestää.

Palaillaan taas!

Kelloon lupaan olla koskematta :)