Raksakierros

Tänään päästiin tekemään pieni kierros raksalle,

eli tutustuttiin kahteen asuntoon.

Ylimmässä kerroksessa keskeneräiseen kolmioon (jossa oli saman verran neliöitä kuin tässä mun nykyisessä kaksiossa) ja alimman kerroksen pienen pieneen kaksioon.

Kovin montaa kuvaa en ottanut, sen verran oli porukkaa paikalla,

että olisin jotunut pyytelemään jotakuta alvariinsa väistelemään.

Mutta muutama kuitenkin.

Yläkerran asunnosta nappasin keittiön kaapit kuvaan.

 Onneksi nuo alakaapit ei ole ihan vaaleaa sävyä, se olis ollut se mun pahin skenaario,

mie kun en ole se vaalean puun suurin fani.

Tai siis en fani ollenkaan ☺

Nuo menee kyllä kuin väärä raha!

Isompien asuntojen altaat tulee tätä mallia...

 Joskin mulle olis kelvannut ihan tämä pienen asunnon yksi upotettukin.

No, kahta isoa allasta ei onneksi tule, nytkin mulla on pöytälevyllä peitetty koko tiskipöytä ja toinen allas, laskutila on paljon tärkeämpää.

 Nämä kuvat siis siitä alakerran pienestä kaksiosta.

Mulle tulee samaan tyylin, mutta allas kuten ylemmässä ja normilevyiset liesi ja astianpesukone.

Tässä ne on kapeaa mallia.

Sanoisin, että ei hassumpaa, ei. Kelpaa mulle ☺

 Laminaatin värikin näkyy tuossa paperin ja kaapiston välissä,

se on ihan se perusjuttu. Hakkaa mennen tullen nykyisen harmaan muovilattian!

Ja vielä kurkistus kylppärin suihkunurkkaan.

 Ja lavuaari - joka toivottavasti on isommissa asunnoissa normaalikokoinen,

tuo pieni olis aika haastava...

Eiköhän näillä kuvilla jaksa odotella helmikuulle ☺

Olishan se ollut ihan kiva saada käydä samanlainen asunto katsastamassa mihin on muuttamassa,

mutta ihan hyvä näinkin. Ja ullakkoasuntokin olis ollut kiva kurkata, mutta sinne pääsivät nyt vain ne jotka ovat niihin muuttamassa. Että ei ole pelkoa mielensä muuttamisesta...

Parvekekin on ihan sopivan kokoinen, aika tarkalleen metri kertaa kaksi.

Mahtuu siis tuoli ja kaffepöytä, kyllä siellä aamuauringossa passaa kahvit juoda silloin kun ei ole Lillassa...melkeinpä parin kivenheiton päässä.

Maisemat muutenkin muuttuu pikkuisen, mutta pieni muutos silloin tällöin tekee ihan terää!

Jos mä muuten olisin sen alkujaan himoitsemani ullakkoasunnon saanut,

olis vanhempien keittiön ikkunasta nähnyt mun ikkunat.

Nyt he joutuu kuulemma kiipeämään tuuletusparvekkeelle, että näkevät sitten aikanaan

onks kakara kotona.

Sen verran jää mun ikkunat toisen rakennuksen taa.

Tämmöistä tänne hiljaisuuteen.

CU!