Ennenkuin mennään ensimmäiseen kertaan,
niin katsotaan ihan vähän ympärille.
Hirmuinen kaaos on selätetty - ja siirretty osin kellariin, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu!
Mutta huusholli alkaa olla taas niin, että mahtuu sekaan.
Joskus vaan pistää ihmettelemään, että miksei joku asia voi olla niinkuin se on ollut alunperin!
.jpg)
Tässä nimittäin oli tämä samainen hyllykkö silloin kun muutin tähän pari vuotta sitten.
(Heponen muuten on kuvassa vain sattumalta, se parkkeerasi tuohon odottelemaan rinsessoja, lähti kultakutrin matkassa uuteen kotiin. Punatukkaiselle ponitytölle ☺)
Tosin, jos tämä hylly olisi ollut tässä koko ajan....
...niin olisiko tuolla pöydän päässä ollut sitten koko ajan sivustavedettävä?
Tuskin muuten olisi, koskapa pöytä oli silloin pienempi - siis se, mikä nyt on Lillassa.
Nyt tuolla on sitten toistaiseksi hoidossa penkki, joka ei ole enää minun.
Eikä muuten ole tuo pöydän päällä oleva lamppukaan enää minun, se odottelee lähtöä uuteen kotiin vielä pienen hetken.
Elikkä, kaikilla pyörityksillä on ihan selvästi tarkoituksensa.
Jos ei muuten, niin mä varmaan vieläkin nukkuisin 120 senttisessä sängyssä kun kuvittelisin, että eihän sitä nyt uutta vois ostaa ihan vaan sen takia, että tekee mieli. Isoa siis. Siis sänkyä.
Mutta tästä mä tykkään (ai, TAAS, tuumaa jo joku siellä ☺) että tuntuu kuin olis tilaa hengittää!
No mutta minkä mä sille voin, että tykkään niin monista asioista, fiiliksistä, tunnelmista...mistä nyt milloinkin....ei kai se olis ollenkaan kivaa, jos mä olisin joku hapannaama mikä ei tykkää mistään.
Niitäkin on, uskokaa huviksenne ☺)
Minkä ihmeen takia joka nurkka pitää aina tuupata täyteen tavaraa.
Ja sitten saada hepuli. Ja sitten toinen....ja...ja....
Se kylppärin kaappi (tai mikä lie) kun ei mennyt kaupaksi, niin hoksasin, että sehän mahtuu (nyt)makkariin ja se syö paljon tavaraa, sellaista, mitä ei tarvitse joka päivä, mutta joiden on kiva olla käden ulottuvilla. Niinkuin suoristusrautoja ja muuta tilpehööriä.
Pitää vaan ommella nuo verhonretaleet mitkä siinä edessä nyt on vähän niinkuin että mahtaiskos nämä tähän passata. Mahtais ne.
Ja ei, ne tilpehöörit ei roiku mulla kylppärin naulassa! Ikinä!
Ja kun ei nuo valkoiset tuolitkaan menneet aikoinaan kaupaksi (onneksi!),
niin toinen niistä on nyt sitten täällä.
.jpg)
Mustat tuolit lähti sinne mistä aikoinaan tulivatkin; kierrätyspisteeseen.
Pikkuisen ehkä parempikuntoisina tosin.
Jokohan tämäkin säätö olis tässä.
***
Ai niin, se ensimmäinen kerta ikinä!
Minähän olen varsinainen nettishoppailija, saatan hakea jotain pitkänkin aikaa nimimerkillä kyllä-se-vielä-jostainpäin-maailmaa-löytyy.
Nyt ei sitten löytynyt.
Leitmotivin yhtä tiettyä kattokruunua - samaa, joka mulla on jo kertaalleen ollut ja jonka annoin rinsessalandiaan. Loppu. Ei ole. Missään.
Joten piti sitten etsiä vaihtoehtoa. Minähän seikkailen sujuvasti ihan minkä tahansa kielisillä sivuilla, en siis osaa ranskaa, en saksaa saati japania, mutta tilaan kyllä sujuvasti ihan ummikkona.
Niin tilaan unkarilaisiltakin sivuilta tai hollantilaisilta. No problem.
Kyllä siellä aina yleensä selviää mistä pitää klikata ja mistä sitten seuraavaksi.
Ja PayPal hoitaa loput.
Nyt sitten tilasin saksalaisilta. Ja sössin sitten vahingossa...piti tilata yksi, mutta tilasin kaksi.
Enkä perhana edes samaan tilaukseen :/
Siinä sitten säädettiin sähköpostitse toisella kotimaisella -eli englannilla- saksalaismyyjän ja tampesterilaisen ostajan välillä ja saatiin loppuviimeksi tilaus sisään ja maksettua.
Eikun postia odottelemaan! Ja postihan tuli.
Voi paska, kattokaa nyt!!
Väri on ihan jees, valkoinen pitikin.
Mutta missä helevatassa on kaikki tuon kruunun härpättimet? Ketjut ja killuttimet?
No, taas sitten meilailemaan, että ihan kiva, mutta kun olis pientä puutosta havaittavissa.
Luvattiin laittaa -kerro vaan mitä puuttuu....ja kun mä laskeskelin, että kuinka monta ja minkälaista, kuinka monta ketjua ja kuinka monta killutinta....niin ei kuulunut enää mitään.
Pistin kuvankin. Toivottavasti se oli vaan tuleva viikonloppu mikä vastapelurin hiljensi.
Eikä ajatus, että ei voi olla totta, että noin paljon muka puuttuu! ja ajatella, että huijausyritys.
Taas siis postia odotellaan.
Tosin, mitä enemmän nyt olen tuota härpäkettä katsellut, niin........se taitaakin muuttaa roikkumaan makkarin kattoon! Killuttimien kanssa tai ilman.
On se niin helevetin valkoinen, että mahtais pian sattua silmiin mustan pöydän päällä.
Lopputulos: mä olen ilman lamppua. Taas.
Mitä opimme tästä?
No ei mitään. Tai minä teistä tiedä, ittestäni puhun.
Että ensimmäisen kerran meni nettishoppailut ihan v****ks.
Kaikki on aina mennyt niin noileesti, että kai se oli sitten aikakin.
Oliskohan huomenna messuilla valaisimia.
Mulla on kumma hytinä...
Sain varmaan jo kaikki sekasin.
Itsekään enää tiedä mitä täällä höpötän.
Valaistumisiin!
♥
