keskiviikko 24. syyskuuta 2014

huikeen...

...kauheen kamalasti täällä on lappanut porukkaa :)
Heti kun vähän selkänsä kääntää...

On kuulemma ja näköjäään päivitelty ja ihmetelty ja joku on mulle meilaillutkin, 
joku soitellut yms yms.
Pitäisikö pikkuisen selventää?
Noooh....minä siis niin luulin, että vaikka työt kohta loppuukin (ei sitä virallista ilmoitusta edelleenkään ole tullut, yyteet kesken edelleen, mutta kaikkihan sen tietää, että loppuuhan ne) 
niin talous tulee kuitenkin pysymään edes jotenkuten kasassa. Paskan marjat!

Kerran elämässäni joskus aikoinaan olen ollut ansiosidonnaisella,
joten en nyt kamalasta säikähtänyt. Ennenkuin selvisi, että se ansioidonnainen onkin tänä päivänä vain noin 45% palkasta! huh huh, alkoi hirvittää ihan tosissaan. Ja siitä verot pois.
Vaikken millään huonolla palkalla ole töitä tehnytkään (paitsi talossa tehtyjen muutosten vuoksi tänä vuonna on laskenut kuin lehmän häntä viime vuoteen nähden) niin totesin, että reisille menee.
Pahasti.

Räknäsin päässäni ja kalkulaattorilla ja aina näytti yhtä pahalta.
Ei nyt ehdoin tahdoin viitsi itseäään loppuiäkseen pistää löysään hirteen jos ja kun asialle kerran jotain voi tehdä. Jos tällä hetkellä elämä kirpasee jo muutenkin, niin samaan paskakasaan vaan kaikki, eli Lilla myyntiin. Pankki omistaa siitä liikaa, joten jos ajattelis sen näin, että
heposeton mies on huoleton mies.
 Äsken kävin Lillasta hakemassa jotain tavaroita, haravoin vähän lehtiä ja nappasin
jokusen kukan maljakkoon - enkä vilkaissutkaan mitään.
En sisällä enkä ulkona. Helvetilliset vieroitusoireet tulee vielä varmasti,
se on niin rakkaudella itselle tehty -ja rinsessoille- mutta sen aika on sitten kun on sen aika.
Nyt ajattelen vain, että tuo tuolta lähtee mun mukaani ja tuo ja tuo...ja loput jää.
Katsotaan nyt. Toivottavasti Lilla löytää rakastavan ihmisen.
Yksi kävi katsastamassa, istui kahvilla ja kyseli...ja on mun mökkinaapureiden kaveri.
Siinä olis ystävykset vierekkäin...mutta ei nyt nuolasta ennenkuin tipahtaa.
 Lippakioskista liina oli jo kotona pesussa, se lähti miniälle ja varastosta kaivelin kaitaliinan tilalle.
Systerin kanssa otettiin pieni  "muuttokuormaurakka" viikonloppuna.
Se julmetun iso karvalankamatto tuli takaisin kotiin, samoin taannoin ostamani pitkä penkki yläkerrasta. Samoin virkatut matot on nyt kaapissa kotona.

Yhtä Vallilan mattoa oli jo kolmekin eri ihmistä ostamassa kuka mitäkin kautta
- ja  j o k a i n e n  teki oharin!!! Alkoi jo lievästi sanottuna ottaa kupoliin.
Mutta tuonnehan se sitten vissiin olikin tarkoitettu Lillan alakertaan...

Iso matto on kuin tehty makkariin!
Ja penkki on ihan napakymppi!

Pisteenä iin päälle tuli vanhusten mökiltä (joka sekin on myynnissä) joskus kaiketi kakskyt vuotta sitten Marmariksesta ostamani liina -jolle ei ole itselläni ollut sopivaa pöytää ennen tätä nykyistä.
Sanoin, että tämä ei kyllä jää vieraille! Istanbulista olisin ostanut vastaavan, mutta oli niin törkeen kallis, etten raaskinut. Onneksi en, tuossahan tuo nyt on.
Turha tässä on surkutella!
Elämässä on isompiakin asioita kuin yks mökkeröinen, niin rakas kuin onkin.
Isompiakin menetyksiä.
Vois tässä nyt tietty kaikki olla peukut pystyssä, että se oikea ostaja tupsahtais jostain...
tai että tänään tulis vaikka vikinglotossa sen verran, että sais pankissa repiä muutamat paperit.
Ja pitää Lillan.
Niin ne asiat muuttuu.
Etiäpäin, sano mummu lumessa!
Tarpokaa perässä!

47 kommenttia:

  1. Kakka homma - kaikenkaikkiaan - en muuta sano!

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin monella ihmisellä edessä ei vaan mökin menetys vaan kodit sun muut, koska tämä tilanne on todella heikkoa..irtisanomisia saa kuunella kaiket päivät radiosta ja telkkarista surkeeta sanon minä..
    Ei tässä voi sanoa kuin että voi surkeus sentään..mutta niinhän se on et eteenpäin on mentävä..ja tehtävä radikaaleja päätöksiä, mielummin sitä luopuu materiaalisista jutuista kun terveydestä ja yrittää kituutella maksujen kanssa ja venyttää senttejä et pärjää..Just radiosta taas kuuluu kuinka Uponor vähentää työntekijöitä..
    Onneksi on sentään tämä suomalainen sisu millä eteenpäin mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisääntyy vaan nämä jutut tällä menolla, silkkaa yyteetä ja irtisanomista...
      Alkaa olla sisu hakusassa välillä!

      Poista
  3. Ei pidä paikkaansa tuo ansio sidonnainnainen se on 85 % nim. Liiton miehen kanssa naimisissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vitut on! Suoraan sanoen!

      Poista
    2. Anteeks, korjaan omaa lausuntoani sen verran, että pienimmistä palkoistahan se on jopa 90% niin että se on vähintään peruspäivärahan suuruinen!

      Poista
    3. Siis mihin ihmeen liittoon sie kuulut? Mieki tienasin työttömänä ollessa melko saman summan ku töissä ollessa eli pari sataa vähemmän. .

      Poista
    4. Tarkoitatko kelan peruspäivä rahaa?

      Poista
    5. No en tarkoita, ansiosidonnainen on rytmitetty palkan suuruuden mukaan, mitä pienempi palkka on, sitä suurempi on se prosenttiosuus. Muutoksia on tullut vuosien mittaan aika runsaalla kädellä.
      Sillä mihin liittoon kuuluu ei ole mitään väliä, on olemassa liittojen väliset yleisehdot, jotka koskee kaikkia.

      Poista
    6. Asia sitten sitä myöten selvä. .

      Poista
    7. Ohoh! Kovat on tulot olleet. Olenkin ihmetellyt, kun on varaa aina ostaa uutta. Ei meikäläisen
      tuloilla osteta yhtään mitään uutta kotiin, kun ei ole aina rahaa edes ruokaan. Kuitenkin olen ollut
      yli 40 vuotta samassa työpaikassa. Eläminen on kallista nykyisin Suomessa.

      Poista
    8. Voi juma, liiton ja liiton. Kassaan kuulumiseen ja ansiosidonnaiseen päivärahaan ei onneksi tarvita Liittoa! On se kumma, ettei tuota väärää julistusta saada loppumaan...

      Poista
    9. Kovt ja kovat...on siihen provikkapalkalla saanut töitäkin tehdä. Kiakista ei ole siihen, että joka päivä alat nollasta - jollet mitään tee, ei mitään tulekaan.
      Ja kyllä minäkin sen perkeleen pitkän persaukisuuden tiedän, olipahan nyt jokunen vuosi vähän helpompaa.

      Poista
  4. No voihan kökkö, mutta materiaahan se vaan on...vaikka kyllä aika ihana sellainen! Mutta eihän sitä tiedä mitä ihanaa elämä vielä tullessaan tuo tilalle, nautitaan siitä mitä meillä on...ennenkaikkea terveys ja rakkaat ihmiset ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se ihana kelpaa jollekin.
      Ja pian, kiitos!

      Poista
  5. Toivottabasti Lillan ostaa joku, joka osaa arvostaa tuota ihanaa paikkaa, paratiisin siitä olet tehnyt tänä lyhyenä aikana. Juurihan jännitettiin sitä saatko sen ,silloin, kun sen ostit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i! Ja siitä on kolme vuotta! Näin tämä aika vaan kuluu :)

      Poista
  6. Ihailen sinun jalat maassa -tyyliäsi. Osaat suhtautua asioihin realistisesti ja toimia nopeasti. Olen murheellinen puolestasi ja Lillan puolesta, annoit sille ihanan, uuden elämän. Uskon, että se menee hyvin kaupaksi, sehän on vastustamaton puutarhoineen. Jos nyt lotto osuisi kohdalle niin ostaisin kyllä Lillan sinulle, täytyypä lotota.
    En kohta tunne ketään päälle viiskymppistä, jolla olisi töitä, elämme törkeitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nyt on jalat niin raskaat, että väkisinkin pysyy maassa - vaikka yleensä taidan ollakin enemmän sellainen jalat-aina-ilmassa-tyyppi :/

      Joskus sitä ihan oikeasti ihmettelee, että missä helvetin norsunluutorneissaan kaikki päättäjät oikein istuu! Ettei nähdä metsää puilta, ettei kukaan älyä nyt karjaista peliä poikki - että suossa tätä menoa ollaan! Ei hyvä, ei! Täytyykin laittaa lottorivi vetämään taas....*tyhmäntoiveikkaana*

      Poista
  7. Stemppiä Sulle sinne kaikkiin muutoksiin! Majallakin kaikki koettu ja nähty. Nyt on sentään vara ostaa kaalia salaatiksi. Sekin oli kortilla kun muksuja piti rahoittaa.
    Me selvitään ana; mummot rulettaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos majalle :)
      Yritetään me ainakin. Pärjätä ja rulettaa :D

      Poista
  8. Eihän sitä voi elätä yli varojensa,siitähän juuri monet joutuukin pinteeseen.Jostain on luovuttava.Olet rohkea kun teit sen päätöksen että Lila myyntiin,vaika se onkin niin harmi. Sanotaan että kun oven laitta kiinni niin toinen aukeaa.Tai ainakin sinnepäin se oli.On se vaan kumma jos tavallinen työläinen jotain yrittää niin siinä vaiheessa kun joutuu työttömäksi tai jää eläkkeelle esim.työkyvyyttömyyseläkkeelle jossa itse olen,niin kyllä eurot tarvii niin tarkasti laskea.Paljon on mätää tässä kaikessa.Voi helvata. Jos oot yksin niin selainenkin pitäisi otta huomioon esim.ansiosidonnaisessa tai kun oot eläkkeellä.Paskan marjat meitä yksineläjiä ei kyllä huomioida. Välillä tulee tunne että ymmärtääkö ihmiset ketkä ovat töissä kuinka onnekkaita ovat.Ja ymmärtääkö ihmiset että saavat oa onnekkaita jos vielä ovat terveitä. Tsemppiä sulle ps.tuli vähän pahaa oloa kirjoitettua. Sorry!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin ymmärsin olla. Onnellinen siis. Kyllä tää aika pahasti kirpasee kun kaikki suunnitelmat on tehty sen varaan, että töitä on ja ne pysyy - niin oli niiiiiiiiiin moneen kertaan luvattu ja vannottu!!
      Mutta näillä mennään.
      Ja keksitään jotain muuta kivaa.

      Poista
  9. Tsemppiä, kyllä ne asiat järjestyy.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä niillä on tapana. Tavalla tai toisella.

      Mun täytyykin tulla teille "kylään", en ole pitkään aikaan käynytkään....

      Poista
  10. Sinulla on onneksi niin kaunis koti ja olet myös siihen panostanut ,kuten kuvista näkyy , vaikkei se olekaan Lilla . Toivottavasti Lillalle löytyy ostaja. Itse tarvon tuossa samaisessa suossa ,mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Sitä ei vain voi uskoo kuin pienellä tulee toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh, sanotaan näin, että onneksi ei ole mitään akuuttia tarvetta - ei todellista eikä keksittyä- hommailla mitään uutta :D
      Koti on sellainen kuin haluankin, voisin kyllä nämä seinät ympärillä vaihtaa toisiin....mutta eiköhän sekin aikaa myöten...

      Poista
  11. No justiinsa, tässä olen ite jäämässä lomautukselle ja oon laskeskellut, että kyllä tässä pärjää, kun kiristää vyötä. Mutta piti oikeen tuolta laskurista käydä kattomassa, että isommilla tuloilla käy justiinsa kuten toteat! Eli pitää olla vaan tyytyväinen kun on aina joutunut kitkuttamaan, niin ei tule suuria muutoksia! Fiksusti ajattelet tuon homman eteenpäin, pelastaa sen mikä pelastettavissa on, vois sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskurilla minäkin sen totesin kuinka persiilleen mennään. Joskus kauan aikaa sitten kun olin tehnyt vuosia töitä putkeen ilman lomia ja jäin ansiosidonnaiselle, niin silloin oikein huokaisin....oli pikkuisen toisenlaiset laskurit silloin, eli ei mitään järisyttävää romahdusta taloudellisesti, saattoi hyvillä mielin "huilata" ja nauttia olostaan. Silloin annoin tulla melkein sen 500 päivää täyteen ennekuin edes ajattelin töitä - 475 oli täynnä kun hain paikka, viisisataa ei koskaan ehtiny täyttyä :)
      Se oli silloin kun vielä oli töitäkin....

      Poista
  12. Surullisena luin kommentaja ja ihmettelen, miksi pitää aina olla laskemasssa toisen tuloja.
    Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa, työt vähenevät vähenemistään, eläkkeeseen on vielä muutama vuosi eläkeputkeen en pääse…mutta onneksi huumori auttaa :) Ja oluttölkkien keräys. Voi kyllä ensin hävetti, mutta kaikkeen näemmä tottuu.
    Toivotan sinulle valoa ja voimia, onneksi sinä olet reipas nainen!

    -KissaKas-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tuota laskuria vekslialin ees sun taas :D
      Tässä kohden täytyy varmaan olla kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pääsee siihen putkeen - mihin ensin ajatteli j o u t u v a n s a ! Taitaa olla tän pitkän ja kapoisen leivän takuu...

      Kiitos :D

      Poista
  13. Voihan hevon peräpää. Itku pääsi kun luin tätä postausta. Miksi, miksi näin? Lillaa meillä kaikilla sinun ystävillä tulee ikävä. Tärkeintä nyt kuitenkin, että pääset uuteen alkuun ja jatkat meidän kanssamme. Henkistä tukea saat minultakin. Jokin päivä elämä vielä näyttää paremmat puolensa. Toivon suuresti, että uusi työ löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tainnu itku päästä siellä vähän siellä sun täällä. Ja varsinnin täällä. Taas.
      Lakakkaa ny itkettämästä mua :)

      En mie enää mitään töitä uskalla ajatellakaan, menee kuralle....

      Poista
  14. Toinen Punatukka maalta25. syyskuuta 2014 klo 10.28

    Voi Pepi ! Olen niin pahoillani puolestas., Sydän meinaa särkyä, kun olen varmaan yhtä paljon RAKASTANUT Lillaa kuvien perusteell, kuin sinäkina. Päiväni alkaa sillä kun katson kuvia kodistasi ja Lillasta. Ne ovat aina olleet niin kauniita ja olet käsittämättömän kekseliäs ja ahkera ihminen. Vaikka lohdutussanat eivät tilannetta miksikään muuta, niin haluan lyhyesti kertoa sinulle, että olen kokenut samantapaisen kohtalon. Työpaikan muuttaessa toiselle paikkakunnalle, jouduin sekä työttömäksi että myymään ihan kaiken ja aloittamaan kaiken alusta reippaasti yli viiiskymppisenä. Kolme vuotta siinä meni, että pääsin "kuville", sain kaiken järjestettyä, uuden kodin ja elämän normalisoitumaan. Mutta. Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin; kaikki kääntyi aivan ihmeen kaupalla parhain päin. Alkoi tapahtumaan kaikenlaista, sellaista mistä en osannut haaveillakkaan siinä kurjassa vaiheessa. Taivaasta tipahti uusi työ, pieni palkka, mutta ei haittaa, sillä sieltä samalta taivaalta putosi myös uusi koti, suloinen, pieni talo maalta. Maksoi vain murto-osan kalliista entisestä asunnostani. Pankki luotti vielä minuun ja sain uutta lainaa, jonka lyhennyksestäkin selviän tällä pienellä palkallani. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan entisessä vauraammassa elämässäni. Näen joka päivä kauneutta ja iloa ympärilläni, rakastan pikku pirttiäni, sisustan ja haaveilen ihan ilmaiseksi. Olen rauhallisempi kuin koskaan.Tällaista toivon sinullekin. Toivon, että tämä kaikki kääntyisikin sellaiseksi hyväksi, että et kaipaisi yhtään entisiä aikoja, vaan löytäisit jotain uutta ja ihanaa. Ja löydäthän sinä. Olet niin positiivinen ja ihana ihminen, vaikka en tunnekkaan sinua kuin kuviesi perusteella.Minä Pepi uskon, että kun Luoja sulkee oven, hän avaa ikkunan toisaalla. Tämän viisauden kuulin elokuvasta Trappin perhe kauan sitten ja sitä olen hokenut itselleni aina pahoina päivinä..Joten vielä kerran toivon kaikkea hyvää sinulle ja rinsessoillesi. Halauksin toinen Punatukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkään ei saa kiintyä niin, ettei pysty luopumaan. Rakastaa saa ja pitääkin.
      Mutta sen nin
      Kin olen jo karvaasti kokenut moneen kertaan, ettei mikään ole ikuista, ei mikään!
      Joskus vaan tuudittautuu siihen pumpuliiin missä on suhtkoht hyvä olla ja ajattelee sen olevan....sattuuhan se persuksiin kun siitä tipahtaa. Vähän aikaa puhallellaa ja oiotaan sitten helmat. Ja menoks taas.

      Helvetti sentään, mä kuulostan niiiiiin paljon pirteämmältä kuin loppuviimeksi olenkaan, mutta selvitäänhän sitä tästäkin. Ja jos ja kun asiat menee niinkuin niiden pitää(!!) mennä (siis ilman sitä lottovoittoa) niin on mulla suunnitelmia. Ei tässä vielä olla tuhkaa päälle ripottelemassa :)

      Ikkunat auki!

      Poista
    2. Toinen Punatukka maalta25. syyskuuta 2014 klo 15.23

      Jes ! Juuri näin Pepi !! Ikkunat auki !

      Poista
  15. Voi ei :( En ole hetkeen käynyt luonasi ja en todellakaan osannut odottaa tällaista :(
    Ehkä jokin vielä muuttuu ja saat pidettyä ihanan Villasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa näitä odottaa osaa, minäkään.
      Välillä tulee asioita puskista niin että kahina käy. Nyt on kahissut enemmänkin.

      No, ainahan niitä ihmeitä voi tapahtua. Parille olis käyttöä.

      Poista
  16. Minä en nyt osaa sanoa mitään. Muuta kun että aina elämä ei ole ihan reilua. Mutta täytyy silti toivoa, että mutkan takana odottaa mukavammat ajat. Ja sinulle siellä on paras olla vielä joku yllätyskin paketoituna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa oikein edes tehdä mitään. Suunnittelun asteelle tuppaa jäämään kaikki.
      Pesutupa pitäis varata. Varaamatta. Käy kaupassa...käyt ja kun laitat ostokset paikalleen, huomaat jo käyneesi aiemmin.
      Laitat ruokaa, syöt ja hetken päästä mietit että pitäis laittaa varmaan tänään ruokaa....lopulta illalla huomaat, että ne loput ruuat on olleet sitten hellalla koko päivän. Roskapusseista en viitsi edes puhua.

      Poista
  17. Voi murhetta. Kyllä tässä vieroitusoireita tulee vasta hiljattain Huushollin lukijaksi liittyneelläkin. Ensin en edes tajunnut mikä paikki se Lilla on. Mutta eihän se sinun kodikas huushollisi tähän lopu, mukanasi kulkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän pyörii ajatukset tyhjän päällä muutenkin, tämä nyt vielä sitten lisänä.
      Sanoisko, että olotila on ns. ohutta yläpilveä!

      Poista
  18. Voi Paska. Ja mitä sontaa nuo pari kommenttia. Viisastelu vastoin parempaa tietoa on viimeinen mitä tuossa tilanteessa kaipaa :/

    Meiltä on menossa loppuelämäksi tehty koti - tosin eri syistä - mutta tiedän tuskan määrän. Olen todella pahoillani puolestasi. Toivottavasti kaupat tulee mielummin ennemmin kuin myöhemmin, odottaminen vain pitkittää niitä tuskia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi paska, niin!
      Ei kiva tilanne sitten sielläkään.
      Toivon tosiaan nopeita kauppoja, jos venyy jostain syystä kevääseen, niin on vielä enemmän tuskaa!

      Poista
  19. Kaikki kommentit luin, enkä nyt keksi tähän hätään mitään niin viisasta kuin haluaisin, joten kopioin kaiken, mitä Cheri ja muut fiksut kirjoitti <3

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥