I dont hate mondays

Oli ihan kiva päivä.

Mietin aamulla, että mikähän mahtaa olla fiilis duunissa viikko sen jälkeen kun selvisi,

että yyteet alkaa - alkavat itseasiassa huomenna - mutta eipä siellä sen kummempia.

Ihanan hyväntuulista porukkaa, mutta meilläpä onkin niin hullua jengiä ja hurttia huumoria, 

että ei sitä yksiin yyteihin kompastella!

Piti lähteä töistä varttia vailla kolme, mutta huomasin vielä neljän jälkeen olevani täydessä työntouhussa! Joku roti sentään, joten nakkasin työkamat nurkkaan ja fillaroin Lillaan.

Piti nurmikko ajella. Ja nyppiä sieltä ja kastella tuolla.

Meni kaffeen juonniksi. Yleiseksi lusmuiluksi.

Mulla on muuten tullut paha tapa nostaa jalat pöydälle, olen sitten kotona, Lillassa tai duunissa.

 Silloin kun kotiutin sen Kristalta ostamani penkin yläkertaan muutti taulu alas.

En oikein tiedä tykkäänkö vaiko enkö, mutta kun nuo oli aikoinaan niin peevelin kalliit painattaa 

(omista valokuvista kapalle, otettu jollain Niilinristeilyillä) niin kai se on yhtä jaksettava katsellakin.

Ne loput kolme on huussin seinällä...jos muistatte ne Abu Simbelin Ramsespatsaat ja Kom Ombon temppelin...ja....tuota...helvata! Yksi tais olla Luxorin temppeli?

No, siinä tuo nyt pönöttää kunnes se ottaa ja häviää jonnekin...

Ja kun kännykkä oli kädessä, niin napsin sitten ihan huvikseni muutama kuvan.

Ihan vaan niin, ettei tarvinut persusta nostaa. Se oli jumissa korituolissa :)

Tai no, jumissa ja jumissa - ei se jumissa ollut...piän peppuseni...

 Niinkus näette, niin kukat on kaikki ulkona ja vaasit huutaa tyhjyttään.

Pitäis kaiketi edes laittaa maksaruohoa juurtumaan. Kunhan alkaa ensin kukkia kunnolla.

 Kaffekuppikin on somasti käden ulottuvilla.

Jalat siis pöydällä ja kaffeet rappusilla. Just!

 Mietiskelin tuossa maalausprojektia....Sain paketin Country Frenchin maalia, meinasin kotona sutasta, mutta kun ei sitä tiedä mihin askelet kuljettaa jos ja kun työt loppuu -eli muutanko taas- niin mitäs sitä siellä maalailemaan...mitä sitä mukaansakaan ottaa, jos vaikka pienempään....joten jos sitten Lillassa sutasis. Yläkerrassa ajatteli. Ja sitten se tietty lähtee lapasesta. Ja siirtyy alakertaan.

Ja noihin rappusiin.

On sitä tulevan persauksen hyvä haaveilla ☺

Paree lähtee se nurmikko ajelemaan! Ei se luoja laiskoja elätä.

(vaikka herra hulluista(mummuist)aan huolta (kaiketi?) pitääkin?)

 Tomppeleitakin tulee vielä! On niissä kukkiakin, että nyt vaan löylyä lissää...

 ---vähän toistoa, koittakaa kestää...kestättehän te...

 Vaan sitäpä minä en käsitä mitä nuo kosmoskukat oikein touhuaa!

 Kattokaa nyt niitä! Tuossa ne lavankauluksessa rojottaa kohti taivasta, mittaa nyt enemmän kuin minulla (eli yli sataseitkytä senttiä) -taivastako ne tavoittelee?? Tekis kukkia, perhanat, tahtoo niitä maljakkoon, kiitos, pliiiiiis! Mutta muutama hassu kukka?

 Ja sitten minä innoissani pistän daalianmukuloita alkuksesästä purkkiin.

Ensimmäisen kerran, muuten. Ja viimeisen.

Ensin ne meinaa hukuttautua, sitten ne antaa rakeitten hakata ittensä puolikuoliaaksi,

sitten ne miettii puoli kesää, että viitsiskös sitä ollenkaan kasvaa vaiko eikö.

Puolet sitten päättää selvitä hengissä ja kasvaa.

Nyt ne sitten joukolla ovat miettineet, että kukkisko vaiko ei.

 Juu. Päättivät kukkia. Kukka kerrallaan.

Heti sitten kun minä olen jo kotona kun Lillassa on liian kylmä.

Prkl. Pitäkää kukkanne!

Asiasta viidenteen.

Tohtorit ja fyssarit suositteli sähköpöytää.

Että vois seisaaltaan(kin) tehdä töitä.

Jäi saamatta.

Tein sitten oman.

 Onneks eivät suositelleet sähkötuolia....

 ☺

Have fun!!