keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Joskus

kun ei voi enää kuin huutaa,
mutta ei voi huutaa...

silloin on mentävä vaikka "havuja perkele"-tyyliin,
minulla se oli kiviä perkele.

apinan raivolla.
raivoisan apinan raivolla.

pistin kontalleen ja kivet uuteen järjestykseen.
ja huusin mielessäni.
 sen jälkeen annoin itselleni luvan ajatella
ettei maailma ehkä ihan musta olekaan
mutta epäoikeudenmukainen se on.

 kun en kenenkään kanssa edes halunnut puhua
niin otin kuitenkin kuvia kun tuntui että kaikki löi päin näköä
 aurinko jaksoi paistaa
kaikesta huolimatta
kukatkin jatkoivat kukkimistaan
älä kysy
kerron ehkä joskus

palaan ensi viikolla arvonnan voittajan merkeissä
- muistakaahan osallistua -

16 kommenttia:

  1. Paula17. syyskuuta 2014 klo 22.28

    Noita uuteen järjestykseen pantuja kiviä näyttää olevan aika pitkä jono. Melkein mustassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa olet ottanut kirkkaita ja kukkaisia kuvia. Miten voi ollakin noin kaunista - syyskuussa. Kesä kaikilla, sanotaan.

    VastaaPoista
  2. Elämän Helmiä18. syyskuuta 2014 klo 6.13

    Ihania kuvia. Ei uskoisi että on syyskuulla otettu, niin kesäisiä.
    Tiedän tuon tunteen, juuri nyt. Huutaa tekis mieli, paukuttaa, ärjyä, hyppiä ym, mutta ei sillä taida olla apua. Ehkä helpottaisi hiukan, mutta kun tilanteita ei niillä voi muuttaa ��
    Jaksuja ja tsemppiä ��
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. Kirsi18. syyskuuta 2014 klo 7.01

    Nyt meni tämä akka aika sanattomaksi,ison kasan sydämiä sinne kuitenkin lähetän,10000000000X♥

    VastaaPoista
  4. Paluumuuttajatar18. syyskuuta 2014 klo 7.39

    Hyvä voittaa, lopulta! Joten ei kun sitä kohden! Halaus!

    VastaaPoista
  5. Anja18. syyskuuta 2014 klo 7.42

    Upeaa kukkaloistoa, mie kylvin paljon siemeniä maahan ja ruukkuihin, vaan nyt ei tullut kuin kitukasvuisia kukkasia..no meitin takapiha on niin kuuma joten kastelusta huolimatta nyt ei vaan onnistunut,,,ruusut sen sijaan lykki kukkia tavan tuosta...jotain sentään :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi18. syyskuuta 2014 klo 8.14

    Näitä hetkiä/päiviä vaan tulee ja menee joskus... Kohti parempaa vaan ja silleen!
    Mietin tuota sun asuntojuttuas. Sullehan tosiaan passais joku pienempi (?) ja edullisempi koti kun sullahan on kumminkin Lilla, jossa voit toteuttaa itseäs yllin sekä kyllin ison osan vuotta.

    Kyllä sitä talviuntaan on kiva nukkua jossain kotoisassa pesässä ja kevään tullessa herätä puuhaamaan kesäpesässä :)

    Kaikkea hyvää toivottelen täältä!

    VastaaPoista
  7. Ruusa18. syyskuuta 2014 klo 8.27

    Aivan upea kukkaloisto sinulla!
    Toivottavasti kaikki muukin loistaa, ainakin aikanaan, kirkkaammin! :)

    VastaaPoista
  8. Mamma N18. syyskuuta 2014 klo 10.18

    Ja nyt kun on kivet laitettu uuteen järjestykseen, jos mieli tekee huutaa, niin mene vaikka potkimaan sitä vanhaa juoppoa! Älä kuitenkaan loukkaa varpaitasi.

    VastaaPoista
  9. Annukka18. syyskuuta 2014 klo 10.50

    Hitsi, kun en keksi, miten ihmeessä sua vois nyt piristää, mutta kokeilen nyt vaikka lähettämällä lämpimiä ajatuksia <3

    VastaaPoista
  10. Unknown18. syyskuuta 2014 klo 19.31

    Älä sure,kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaanki!!!Laittelen alkuviikosta sulle marjoja.Joko helepotti????

    VastaaPoista
  11. Aseman laidalla18. syyskuuta 2014 klo 20.29

    Aurinko paistaa kuitenkin, se on hyvä. Toivottavasti fiilis on jo helpottanut.
    Mä huomaan ennemmin huutavani...kivet ei kääntyisi kuitenkaan.
    Kerrot sitten joskus, jos kerrot. Ei haittaa.

    Haleja ♥♥

    VastaaPoista
  12. Mervi18. syyskuuta 2014 klo 20.47

    Kivenpyörittäjän kylä... Joskus fyysinen raihiminen auttaa, tulee parempi olo. Tai sit on vaan niin väsynyt ettei jaksa enää ees huutaa... Hali. ♥

    VastaaPoista
  13. rianhe218. syyskuuta 2014 klo 20.54

    VOIMAHALEJA! t Riitta

    VastaaPoista
  14. Tellis20. syyskuuta 2014 klo 10.35

    Voih, lohtua :) Joka päivä kurkistan josko jo olet parempaan päin. Ei vielä. Lillanin kuvat ovat ihmeen kesäisiä. Kesä keikkuen pakenee ja syksy tulla tuiskii, viileän poskensa kääntää. Tänään mennään ehkä kissojen kanssa viimeistä kertaa mökkipergolaan ulkoilemaan. Huomenna sadetta luvassa. Lämpimiä ajatuksia sinne vanhaan koulukaupunkiini Lielahren likalta ja Tipalan tytöntylleröltä.

    VastaaPoista
  15. Jovelan Johanna21. syyskuuta 2014 klo 10.20

    :x Ja vain sen vuoksi, että kivimyllerrys tuntui helpottavan. Oli mitä oli, toivottavasti nyt parempi. <3

    Joku fiksu on sanonut, että kun sielussa vaivaa, pitää rääkätä kroppaa ja kun kroppaa vaivaa, pitää rääkätä päätään. Sä olit sitten yhtä fiksu ja teit justiinsa niin.

    VastaaPoista
  16. mustakissa21. syyskuuta 2014 klo 16.13

    Huuda, huuda, huuda ja saat sen ulos - ja sitten joskus olet kääntänyt sen voitoksi...
    Tsemppiä!

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)