torstai 7. helmikuuta 2013

Toistanko jo itseäni...

Minust on tullut ihan hatarapää!
Siis sen lisäks että olen laiska loppasuu.
Vispipuurotkin meni mutta uutta ei tullut...ehtinyt olisin mutta kun en ole viitsinyt.
Nytkin kamala nälkä, jääkaapissa suurinpiirtein margariini ja valot - ja puolukoita!
Että VOIS jos vaan viitsis...
Mutta se hatarapäisyys! 
Mä olen huomannut, että Kajjaanis on mukavia naisia (terve vaan teille) ja yks niistä, Ani, pisti mulle toistamiseen sen outoushaasteen, just sen minkä vasta taannoin tein...ja tietysti unohdin se autuaasti, muistin äsken kun visiteerasin blogissansa...
Kun mä olen niin outo, niin eiköhän näitä vielä....
 
 
1. Mun lempipaikka kotona on nojatuoli. 
Enkä mä suinkaan istu siinä vaan heittäydyn poikittain ja nostan jalat käsinojalle.
Ja jos oikein laiskotuttaa (kuten nyt) niin toinen jalka on selkänojalla...
(sorry kuvanlaatu, nappasin samalla kun kirjottelin iPadilla -sen kamera ei ole kaksinen) 
2. Mulla on AINA kynsilakkaa.
On ollut 40 vuotta. Ainakin! Joskus niitä lakkojakin oli kymmeniä - puolet puolikuivia, tottakai, ei kai kukaan kaikkia ehdi käyttää! Nyt viisastuneena kai vain 6-7.... ja käytän kahta!!
 
3. Omistan aika helvatan paljon kaulakoruja siihen nähden etten ikinä käytä niitä.
Aina välillä kuvittelen, että käytän. Ja olen väärässä.
Eniten v***ttaa yks Roomasta ostettu, 70€ ja kerran käytetty.
Saan näppyjä vaikkei pitänyt.
 
4. Mä omistan liikaa myös kenkiä siihen nähden että käytän vain yksiä talvisaappaita (ja UGGeja), yksiä kumisaappaita ja kesällä mukavuussyistä lähinnä vain erilaisia Crocseja
- ja niitä sitten löytyy sandaaleista kiilapohjiin ja kumisaappaisiin.
 
5. Jos löydän kivan matkakohteen, käyn siellä yleensä monta kertaa.
Ostan kivoja kenkiä monessa värissä. Mieleisiä vaatteita samoin.
Bonuksena: mä olen käynyt kampaajalla elämäni aikana kai max kymmenen kertaa.
Ja silloinkin yleensä on laitettu jotain härpäkkeitä päähän. Tai otettu niitä pois.
Leikkaukset ja värit hoidan itse.
 Välillä tosin pää on kuin kanan takapuoli -kuten nytkin kun hiukset on toistakymmentä vuotta olleet lyhyet ja kova yritys on saada niistä pitkät....huoh...
 
Yllämainittu johtunee siitä, että mä pienenä tyttönä sanoin, että minust tulee isona kampaaja.
No, ei tullut. Juoksin kai liikaa poiken perässä....nooooh, olin myös liian herkkähipiäinen  siihen hommaan. Sananmukaisesti - allerginen liian monelle jutulle.
Äiti kyllä tuumas että minust tulis hyvä lentoemäntä.
Koko ajan pää pilvissä.
No, ei tullut sitäkään.
Olin liikaa lennossa....

Mutta iso minust tuli - ja jos en tekis sitä mitä nyt teen, en vieläkään tietäis mikä minust isona tulis :)
(tällä hetkellä vienokaino toivomus ettei ainakaan enää isompi)

Extrabonus - huomasin just että mä olen myös varsinainen viherpeukalo!
 

Mikä hitto näille tuli??

CU♥

26 kommenttia:

  1. Mä olen monesti miettinyt, että mitähän sä teet työksesi. Ainakaan et ole kampaaja :)

    VastaaPoista
  2. Kiva juttu kun oot tehnyt noita valokuvakirjoja. Ne on kyllä hieno keksintö :)
    Mulla on myös ollut tapana ostaa lempparivaatetta eri väreissä, paitsi nyt ei oo enää ostoslistalla itselle vaatteita vaan hamstraan sitten pojalle!

    Joku vaahtosammuttimen kokoinen on tän kirjoituksen aikana kiskaissut tietsikan virtapiuhan irti ainakin 4 kertaa, joten lähdempä tästä keittelemään sille iltapuurot.

    Öööö, oisko ne kukat saanu liikaa rakkautta ?! Mä ainakin perustelen sillä useimmat mun kukkieni kuolemat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kirjat on loistava keksintö!!
      Lillasta pitäis tehdä omansa, se on ollut suunnitelmissa pitkän aikaa, mutta jäänyt sille tasolle. Saamattomuutta.

      Kovin avuliaita nuo pikkuihmiset :) eikä äiti tietenkään meinaa ymmärtää vihjettä?

      Liikaa? Mä luulen että liian vähän uhkailuja biojätteestä....

      Poista
  3. Minä täällä sain juuri valmiiksi valokuvakirjan matkastamme Nemrutin kautta Van-järvelle. Se oli toinen Tuhatjayksitarinaa-nimikkeen alla. Ensimmäinen oli Araratin reissu. Kivaa hommaa, mutta hidasta, kun nysvään ja nysvään kuvien valinnan ja tekstien kanssa...

    Niin, siinä olen erilainen. En oikeastaan koskaan palaa, vaan etsin aina uusia kohteita, uusia teitä ja uusia kulmia katseltavaksi. Poikkeuksena on tietenkin Istanbul, mutta se onkin koti.

    Niin ja minäkään en käy kampaajalla. Napsaisen itse vaan tukan poikki ja mies tasoittaa isommat lovet:). Ei ne näy kuitenkaan, kun aina on tukka sykeröllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan kovin montaa niitä usein visiteerattuja paikkoja.....Turkissa joskua aikoinaan tuli käytyä kyllä, sen jälkeen oikeastaan Niilin risteilyt (faaraoiden ajan Egyptissä vaan on sitä jotain! ) ja New York, noihin kahteen lähtisin oikeastaan koska tahansa :)
      Mutta silloin kun ei pääse, noista kirjoista on kiva katsella - saispa vaan kaikki kuvat pois koneelta! Siivottavaa on vielä vaikka kuinka!!

      Pääsisipä hiusten kanssa siihen pisteeseen ettei tarvitsis kuin latvoja napsaista :D

      Poista
  4. Mää oon niin kolmos- ja neloskohdan samis..
    Kaulakorut yhdessä isossa takussa, kun niitä ei koskaan käytä, ja kun epätoivon hetkellä muka haluaiskin koristautua, niin saa ripustaa yhden painavan ison möykyn kaulaan..

    Ja juu. Viherhoito onnistuu myös. Laatutakuu :D. Tuokaa mikä vaan sitkeä kasvi tänne "hoitoon", niin näytän, kuinka siitä pääsee eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Afrodite on tässä huushollissa pistetty korutelineen virkaan :) ja loput roikkuu sitten kylppärissä!

      Mä muistan ne sun kukkas :D - tuntui kovin tutulta!!

      Poista
  5. Mä olen suosiolla siirtynyt jo aikoja sitten tekokukkiin tai leikkokukkiin!
    Minullakin paljon kaulakoruja, mutta käytän niitä..... nyt vaan solmut auki nauhoista ja koru kaulaan, sulla on mistä valita, fiiliksen tai vaatteen mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Jokunen silkkikukka täälläkin pyörii :)
      Sitten kun teidän olevani kotona enemmän ostan leikkokukkia, nyt tulppaaneja! Ja meinasin nekin jo tappaa päivässä liian matalaan veteen.....ja väärän malliseen maljakkoon...

      Mun fiilikset ei oikein ole korufiiliksiä....mä aikoinaan käytin niin paljon kultakoruja, että jotenkin tulee joulukuusifiilis jos laitan muuta kuin pienen pienet korvanapit ( ne on mulla aina) ja nykyään enemmän kuin yhden sormuksen. Noi helyt tuppaa olemaan vain ja ainoastaan näköjään koristeina :)

      Poista
  6. Hatarapää - sinäkö ?! Juu...puhu vaan musta, niin osuu kohdalle ;DD
    Kiitos, kiitos *eheh*

    Mullakin on hirveä nälkä ja itseasiassa ollut koko päivän, vaikka olen syönyt kuin pieni eläin. Flunssa ei oo haitannut sitäkään menoa! Nenä tukossa ja mä syön mitä vaan...

    Itseasiassa taidan painua jääkaapille katsastamaan tilanteen...oli siellä ainakin kuorittu sipulin puolikas ja tummaa suklaata, jos en väärin muista.

    Hyvää illanjatkoa, senkin omituisuus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas kuka ahkeroi tällä välillä :D - tein ISON kattilallisen vispipuuroa !! Nam!
      Ja kohta sitten menee taas neljä vuotta etten syö lusikallistakaan....

      Tarttuukohan toi hatarpäisyys täällä....flunssa tuntui tarttuneen....äänikin lähti useammalta....auts, tarttee ollakin varovainen :)

      Hyvää illan jatkoa teillekin, Teidän Hatarapäisyytenne :D

      Poista
  7. Näin lyhyen (yksipuolisen?) blogituttavuuden perusteella voisin sanoa, että olet kyllä aika hauska ja hassu! Hymy tuli huulille väkisin, kun luin tuota ylläolevaa postaustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää mikkää hauska ole...totinen torvensoittaja.....mökkinaapurikin viime kesänä vuoden tuttavuuden jälkeen sanoi että Ai, sä osaat hymyillakin....

      ....ei vaan vissiin aina hymyilyttäny :D

      Poista
  8. Tässä saa pinnistellä että muistaa oman nimensä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonnii.....mä tiesin sen! Tää ON tarttuvaa :/

      Poista
  9. Heh... illan piristys, kiitos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei TÄHÄN AIKAAN enää pitäis piristyä.....vai onks sulla suunnitelmia unijukan pään menoks :)

      Poista
  10. No vaikkei lentoemäntää tullutkaan niin lennokas nainen joka tapauksesta,ihan just niinku pitääkin:D Ihan parhaat jutut sulla kyllä,sellanen mielipuolinen korviin asti ulottuva virne nytkin täällä päällänsä:D
    Sä oot ainakin hyvin varautunu sekä kenkien että kaulakorujen suhteen jos sattuu vaihtelunhalu yllättämään:)Vaikka siis eihän sulla koskaan ikinä miloinkaan ole niin käyny;)

    VastaaPoista
  11. Juu, aina jalat irti maassa....siihen mitään siipiä tarvita :D

    Uskotko, jollei olis niin selviä ulkoisia tunnusmerkkejä siitä että mun vanhemmat on mun vanhemmat, niin voisin kuvitella olevani löytölaps tai vaihdokas....kerrankos sitä nyt sattuu...vanhemmille kun menee, niin tasan tarkkaan tietää että siellä ei muutu mikään. Ja mutsi kiertää aina täällä että "mitäs uutta täällä on?"
    Täällä? Ikinä mitään! Kaik vanhaa! Minäki.... :)

    * vaihtelunhalua muka *

    VastaaPoista
  12. :)))))
    olipas taas hauskaa luettavaa.

    Täällä myös yksi hatarapää, joka ei ole ollenkaan muistanut noita haasteita...ptänee ryhdistäytyä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli lievää hatarapäisyyttä havaittavissa ympäri maata :D

      Poista
  13. Ei tullut lentoemäntää mutta aika lentävä emäntä :) Kun osaa nauraa itselleen ei tule elämästä hauskuutta puuttumaan, sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä täytyy ottaa tosissaan - mutta ei vakavasti :)

      Ehkä sekin auttaa asiaa että työkaverit on samanlaisia hulluja....mutta ei kerrota niille - jos ei ne vaikka ole huomanneet...

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥